Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipelaaminen tapahtuu täällä.

 

Kellonaika: 7.00 - 9.00

Vuodenaika: Alkukesä

Lämpötila: 13 °C

Sää: Myrsky on laantunut.

Sää on pilvinen ja tuuli viileä.

 

~Chat~

 

~Kartta~

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

19.07.2017 22:55
Artemis hymähti hieman omahyväiseen tapaansa Kain sanat kuullessaan. "Se oli lahja, ei suinkaan palkka", nuori rikollisnero naurahti kevyesti. "Annoin sen Butlerille ankkuroimaan hänet meidän ulottuvuuteemme, se on melkoisen pitkä tarina, mutta joka tapauksessa Fowlin suvun palveluksess oleville palkka on kyllä huomattava, siinä olet oikeassa." Joku olisi voinut sanoa Artemiksen leveilevän, se olisikin ollut osittain totta, mutta osaltaan hänen sanansa olivat myös todenmukaisia. "Ja katsotaa, mikäli tämä keikka menee hyvin", Artemis naurahti kevyesti. Hän pilailemassa, jopas. Hän alkoi kehittyä. Olihan Artemis aina nauttinut erityisesti vastustajiensa piikittelemisessä, mutta sellaisten heittojen, joihin ei kuulunut jotain keskivertoihmiselle käsittämätöntä kvanttitiloista, hän oli kehitellyt vasta viimeaikoina.
Artemis seurasi kiinnostuneena sivusta Kain toimia. Hän painoi mieleensä miehen käyttämät sanat. Pian hänen yhteistyökumppaninsa kertoikin Butlerin löytyneen ja Artemis näki korun siirtyneen osoittamaan paikkaa kartalta. "Kiintoisaa", mustahiuksinen poika totesi ja kumartui lähemmäs. "Sinun on kerrottava tuosta lisää myöhemmin, mikäli aika on suotuisa. Nyt kun kuitenkin tiedämme, että Butler on kunnossa, meidän lienee parasta käydä hänen luonaan, ennen kuin käymme tehtävämme kimppuun." Artemis keräsi puhuessaan tavaroita salkkuun. Hän pakkasi mukaansa muun muassa keijuille kuuluvan työkalun, joka kykenisi ainakin teoriassa avaamaan kaikki lukot. "Hän ei tule olemaan iloinen nytkään, mutta siinä vaiheessa meillä ja monilla muillakin on ongelma, mikäli pysyn teillä tietämättömillä vielä kauemmin." Artemis napsautti salkun kiinni ja sammutti koneen. Kaikki, mitä hän uskoi tarvitsevansa oli lopultakin mahtunut pieneen salkkuun. "Menemmekö sitten?" Hän kysyi.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

16.07.2017 22:11
Vanhempi mies tutkaili Artemiksen työhuonetta tylsistyneenä odottaessaan pyytämäänsä esinettä. Kai ei tiennyt oliko Butler suunnitelman kannalta tärkeä, mutta Artemis ilmeisesti tarvitsi henkivartijaansa johonkin. Niinpä hän hankkisi tuon sijainnin heidän tietoonsa ilman vastaväitteitä. Huomattuaan pojan kädessä olevan rannekorun Kai asetti loitsukirjansa pöydälle ja otti sen välistä esiin kaupungin kartan. Hän otti hopeisen rannekorun Artemikselta pojan ojentaessa sen ja tutki sitä hetken ihan vain uteliaisuuttaan. hän vihelsi vakuuttuneena ja katsahti Artemista "Ei teillä olisi mitään työpaikkaa avoinna? Jos kaikille työntekijöillenne maksetaan näin hyvin, saattaisin jopa olla kiinnostunut." Hän totesi virnistäen ja asetti sitten korun kartan päälle. Hän ei jäänyt kuuntelemaan Artemiksen vastausta, vaan aloitti paikannusloitsunsa. "Phasmatos Tribum, Nas Ex Veras, Sequitas Sanguinem..." Kai mutisi silmät suljettuina, ja hetken päästä rannekoru liikahtikin kartalla hieman. Samaan aikaan Kai näki välähdyksiä pitkästä miehestä, joka seisoi erään kerrostalon porttikongissa. Sinänsä siitä tiedosta ei ollut hirveästi hyötyä, olihan kaupungissa lukuisia vastaavia paikkoja. Rannekoru kuitenkin kertoi hänen etsimänsä miehen tarkemman sijainnin, eikä Kai siis jatkanut loitsua pidempään. Artemis varmaan tajuaisimikä virka rannekorulla oli, mutta Kain piti kuitenkin päästä ääneen. "Henkivartijasi hengailee jonkin kerrostalon porrtikongissa tuolla alueella." Hän selitti osoittaen kartan päällä lojuvaa hopeakorua. Kai ei tiennyt menisikö Artemiksella vielä pitkään valmistelujen kanssa, joten hän ei vielä ruvennut tekemään lähtöä. Rebottien kaappaaminen ei varmaankaan olisi helppoa, joten nuoremmalla pojalla saattaisi mennä vielä hyvä tovi.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

15.07.2017 23:33
Artemis nyökkäsi Kaille ajatuksissaan. Pian hän sai kuin saikin pengottua laatikoita sen verran, että löysi Butlerille kuuluvan hopeaisen rannekorun. Korun löytäminen laatikosta sai Artemiksen kurtistamaan kulmiaan hieman turhautuneena. Hän oli antanut Butlerille kyseisen koron, teetättänyt sen vartavasti häntä varten. Ei suinkaan osoittaakseen arvostuksensa henkivartijalleen, hänen arvostuksensa oli sanomattakin selvää, hän oli antanut korun Butlerille demoneihin liittyvän tapauksen aikana, hopea toimi ankkurina, joka pitäisi henkilön omassa todellisuudessaan, mikäli keijujen demoniksi kutsuma otus yrittäisi tempaista mukanaan aikapyörteeseen. Artemis oli vannottanut Butleria pitämään sitä aina, ja siksi nuori rikollisnero oli hieman turhautunut huomatessaan, ettei roteva mies ollut ainakaan tällä kertaa noudattanut hänen neuvojaan. Mustahiuksinen poika ojensi korun Kaille. "Tässä, tämä kuuluu Butlerille", hän ilmoitti ja jäi seisomaan uteliaan näköisenä uuden yhteistyökumppaninsa vierelle, odottaen kiinnostuneena, miten Kai käyttäisi korua avukseen Butlerin paikantamisessa. Miehen seuraavien sanojen myötä Artemiksen pistävän mustansiniset silmät kääntyivät avattujen näyttöruutujen puoleen. "Niin vaikuttaa, se on hyvä, pääsemme pian toimeen", Artemis totesi. Hän ei tiennyt oliko Kai huomannut myrskyn laantumisen ulkona vaienneesta mekastuksesta, vai kenties jonkin kykynsä avulla, mutta oikeassa hän joka tapauksessa oli. Artemis istuutui tuoliin pöydän ääreen ja alkoi availla laatikoita, samalla kun hänen toinen kätensä kirjoitti monimutkaiselta näyttävää numeroista ja kirjaimista koostuvaa koodisarjaa näytölle. Hän keräisi kaikki tarvitsemansa työkalut valmiiksi. Renojen salausalgoritmi sekä niiden turvatoimet, yhtä lailla kuin teknologiakin oli hänelle ennestään tuntematonta. Niinpä hänen pitäisi ennalta varautua kaikkeen. Hän oli jo aikoja sitten kehitellyt yleispätevän salauksia purkavan algoritmin Foalyn, vainoharhaisen kentaurineron, laskelmia varastaen sekä keijujen tekniikkaa hyödyntäen. Nyt hän pistäisi sen koetukselle ja katsoisi olisiko siitä hyötyä Izvorin tekniikkaa vastaan.

Nimi: Shinra Kishitani (Izvor)

12.07.2017 23:46
Shinran osalta yö oli nukutttu huonosti sotkujen selvittelyn ja epämiellyttävän myrskyn takia. Sen tähden rillipäinen mies ei ollut ollut aamusta kaikkein virkeimmillään. Kuitenkin käsky johtajilta ryhtyä tutkimaan jäljelle jääneitä rezikejä yhdessä esimiehensä Hangen kanssa piristi häntä hieman. Tietysti häntä kiinnosti tutkia jäljelle jääneitä, eihän Shinra edelleenkään aivan tuntunut käsittävän, ettei hän ehkä kohdellut ihmismäisiä olentoja kovinkaan hyvin. Kuitenkin kahvin voimalla valkotakkinen mies askelsi nyt hyräillen kellarikerrokseen lähtevien renojen ja gizojen ohitse. Hän ei ollut vielä saanut edes yhtään teknikkoa kiinni, selvittämään kameraongelmaa. Nyt hänellä olisi kuitenkin muuta keskityttävää. Shinra näppäili koodin rezikien säilytyspaikan oveen ja astahti sisälle. Käytävällä erikoisvalmisteisten sellien edessä hän tapasi Hangen juttelemassa pirteään tapaansa naispuoliselle rezikille. "Huomenta, Hange", Shinra tervehti pirteään tapaansa ja suoristi silmälasejaan. Hän ja ruskeahiuksinen tutkija olivat melko samanlaisia. Shinra vilkaisi toisessa sellissä makaavaa keltahiuksista mies-rezikiä, jonka nimeä ei ollut saanut selville. Tämä oli edelleen tajuton ja selkeästi huonokuntoinen. "Testitulokset valmistuivat, tuota voi koskea huoleti, vaiva ei ole tarttuva. Mutta tuskinpa siitä saa paljoa irti, keskitymmekö tänään naispuoliseen?" Shinra ehdotti. "Kerron testituloksista lisää matkalla."

Nimi: Hange Zoë (Izvor)

12.07.2017 22:33
Nainen paransi rilliensä asentoa etusormensa tökkäisyllä odotellen pelkästään mielenkiinnolla, mitä kyseisen tyttö sanoisi vastaukseksi, mutta harmikseen saikin vain tuijotuksen toisen ruskeiden silmien kautta. Se tuli aika puun takaa, aikaisemmin menneisyydessä kyseinen rezik oli paljon puheliaampi. Ehkä sellissään viettämänsä aika oli tehnyt kepposet hänen persoonallisuudelleen.
"Huhuu? Onko kissa vienyt kielesi, pikkuinen?", Hange huhuili rezikille saadakseen tuon edes jotenkin takaisin todellisuuteen. Se vaikutti eleistään päätellen kuulleen, mitä tutkija oli hänelle sanonut aikaisemmin saavuttuaan paikalle. Tytön katse oli nyt lattiatasolla, mikä saattoi kertoa jo paljon ajatuksistaan, mitä naispuolinen rezik kävi mielessään lävitse.
"Älähän nyt harmistu etukäteen. Tänään sinulle on luvassa erityisen mukavia toimenpiteitä, joita en edes viitsi luokitella. Pidän sinut mielellään jännityksessä", nainen yritti saada vankiaan parhaansa mukaan mahdollisimman puheliaammalle tuulelle vain itse höpisemällä omiaan vihjailevasti. Ei Hange halunnut toista pakottaakaan puhumaan, mutta hänen jankkauksensa jatkuisi loputtomiin ja vielä pidemmällekin, jos rezik ei niin tekisi. Hangella on hyvä muisti ja muistaakin tarkasti, että naispuolisella yksilöllä oli aikoinaan puhetaitonsa tallella. Ja jos ei ole niin kai hänen puhumistaitonsakin ovat vain jotakin tyypillistä yliluonnollista voimaa, mitä hän saattaisi hallita tutkijoiden tietämättä. Kuka tietää?

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

12.07.2017 21:52
Saatuaan Marcon sekä Jeanin huomion itseensä, hän otti noiden tervehdyksen vastaan leveä hymynsä piirtäytyneenä huulilleen samalla vilkaisten olkansa takaa Bertoltia ja Annieta vuorotellen. Reiner aluksi oli ajattelut etteivät he olisivat edes tulleet mukaansa, mutta olikin väärässä asian suhteen. Samalla se toi izvorilaiselle helpotusta, että Bertolt ja Annie ainakin yrittävät olla sosiaalisempia, vaikkei he kumpikaan sanonutkaan kahdelle toiselle miehelle yhtään mitään. Eli se jäi nyt vaaleahiuksisen miehen tehtäväksi puhua Jeanin ja Marcon kanssa.
Hän palasi takaisin tuttujen ikäistensä puoleen ja kuunteli hiljaa sivusta heidän käymää pientä keskustelua, kunnes Marco mainitsi siitä, että he näyttivät nukkuneen myös makeasti. Hän luultavasti tarkoitti Reineria sekä Bertoltia. Mies kurtisti aluksi mietteliäästi kulmiaan ja vilkaisi vaalein silminsä Bertoltiin, joka oli yhä hänen takanaan. Reinerilla oli muistikuva yhä asennosta, missä tällä kertaa toverinsa oli nukkunut, eikä osannut lainkaan sanoa mitä 'säätä' tai muutakaan tapahtumaa se merkitsisi. Ja jos hänen tummahiuksisesta lapsuudenystävästään olisi kyse niin hän ei haluaisi edes, että asiasta mainittaisiin sen enempää. Näkijät näkivät, eivätkä kaksikko voi sille tehdä mitään.
"Ainakin sää näyttää hyvältä ulkosalla, eikö se olekin vain pääasia?", Reiner henkäisi mahdollisimman uskottavasti, ettei kumpikaan tovereistaan rupeaisi kyselemään asiasta lisää. Mutta sanomansa oli totta, rakennuksen ulkopuolella oli paljon parempi sää eiliseen myrskyyn verrattuna, mikä oli oikeastaan helpotus. Sotaa ei olisi mukavaa käydä niin, että saa pelätä salaman iskevän niskaan tai tuulen vievän mukanaan.
"Valitettavasti meidän kohdallemme ei osunut töitä tälle päivälle", Reiner vastasi pisamakasvoiselle sohvan pohjalla istuskelevalle liittoutumatoverilleen hieman pettyneeseen sävyyn. Vaikka koti onkin hänelle tärkeä paikka, hänellä oli vain joku syy miksi hän halusi jäädä töihin muiden kanssa. Yksi syy saattoi olla, että mies haluaa olla jotenkin hyödyksi Izvorille näin sodan alla. Ei sitä tiedä, jos sota alkaisi jo tänään tai huomenna. Renot voisivat jotenkin epäonnistua tehtävässään ja ihmiset pistetään kentälle tuhoamaan ne itseään täynnä olevat rezikit aseillaan. Ne luultavasti ajattelevat voivansa tehdä kaikkea mitä haluaa, koska heillä on jotain mitä ihmisillä ei ole. Yliluonnollisia voimia nimittäin. Välillä Reiner onkin tuuminut, mistä rezikit ovat edes peräisin? Ovatko he vain syntyneet sellaisina, mitä he ovat? Mihinkään noista ei ole vastauksia, mikä koituisi heille vielä harmiksi.
"Te ette siis ilmeisesti ole? Suosittelen käymään viimeistään silloin, kun tuo ihmisparvi alkaa harventumaan", vahvarakenteinen mies neuvoi kaksikkoa vilkaisten suuntaan, mistä oli juuri tullutkin lapsuudenystäviensä kanssa. Izvorilaisia oli yhä paikan päällä, mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Reiner myös havaitsi joidenkin jo lähtevän kotiinsa. Näinkö moni oikeasti sai lähteä koteihinsa? Mies kurtisti ohuita kulmiaan ja mietti päänsä sisällä kuinka nämä työjaot oltiin toteutettu, mutta hän silti yritti arvostaa tätä päätöstä. Kyllä johtajat tietävät mitä he tekevät, miksi muuten he oltaisiin valittu asemiinsa?

Nimi: Bonnie Bennett (Elyan)

12.07.2017 19:10
Bonnie nosti päätänsä kuullessaan jonkun askeleet lähestyvän hänen selliään. Noita ei kuitenkaan vaivautunut nousemaan ylös vaan tyytyi tarkkailemaan ruskeahiuksista naista. Tämän toivottaessa hyvää huomenta hän mutristi suutaan. Tuon naisen läsnäolo ei luvannut hyvää ja hän vilkaisi vaivihkaa Birthdayta. Hangen alkaessa puhumaan noidalle, nuorukainen kiinnitti huomionsa jälleen naiseen sellinsä edessä. Tutkijan sanat saivat Bonnien kananlihalle ja hän laski katseensa lattiian. Nuori nainen antoi päänsä vaipua takaisin lattialle, tietäen ettei tämä päivä todellakaan tule olemaan hänen päivänsä. Ainut asia mitä hän saattoi tehdä oli toivoa parasta ja ettei kuolisi. Hän kuitenkin epäili selviänsä elossa tästä paikasta, jos edes ikinä pääsee edes ulos.

Nimi: Hange Zoë (Izvor)

12.07.2017 17:08
Silmäilen yhä työtoverinsa Levin suuntaan hieman odottaen epätoivoisesti hänen tervehtivän häntä takaisin, nainen päätti luovuttaa ja kääntyi kunnolla päätään pidemmän Erwinin puoleen, jolla oli ilmeisesti jotain asiaakin. Miksi muuten hän olisi tullut herättämään hänet? Tosin, mies olisi voinut tehdä sen pelkästään hyvää hyvyttään. Ehkä Hange olisi vielä nukkunut syvään, jos olisikin tilanne päällä päämajassa. Esimerkiksi jos rezikit olisivat alkaneet vastarintaan ja päässeet rakennukseen riehumaan. Se olisi lähes mahdotonta vartiointijärjestelmän takia, mutta nyt rillipäinen nainen epäröi sitäkin yöllisen tapahtuman jälkeen. He olivat menettäneet loistavan koeyksilön, koska hän vain jotenkin livahti karkuteille ja sitä ei saatu nauhallekkaan. Myöntämättä sitä itselleen, Hange oli edelleen pikkuisen hiiltynyt tapahtuneesta, mutta tutkija on kiitollinen, että rezikejä on vielä kaksi jäljellä. Toinen oli kyllä huonossa hapessa, mutta sitä naispuolista yksilöä ponnarihiuksinen izvorin jäsen ei ole tutkinutkaan niinkään paljoa.
Kuullessaan sen, mitä Erwinilla oli pyydettävänä, naisen silmät alkoivat kipinöidä voimakkaasti ja hän veti tuttua ilmaa keuhkojensa täydeltä. Hänelle se oli aina sama ilonaihe, kun sai olla tekemisissä rezikien kanssa. Varsinkin kun hän saa tutkia niitä työskentelytoverinsa Shinran kanssa. Yliluonnollista olennoista oli mukavaa kukistaa tietoa, mikä pelkästään tuottaa Hangelle pientä mielihyvää, oli tämä rezik sitten millainen tahansa. Mutta valitettavasti, näistä on vaikea etsiä mitään yhteiseen asiaan liittyvää tietoa, nimittäin rezikejä on erilaisia. Jotkut voivat sietää kipua paremmin kuin toiset, suurin osa hallitsee jotain elementtiä tai pystyy parantamaan itseään, mutta niiden harmiksi on yksi asia, mikä haittaa näitä kykyjä. Kun rezik päätyy selliin Izvorin kellarikerrokseen renojen tai gizojen tuomana, se on sitten hei hei hänen omaamille voimilleen.
"Mikset heti sa-, tai siis kyllä voin!", naisen ilo hinkui sielunsa pohjalta hyvin selvästi kahden miehen korviin saakka ja hän oli aikeissaan jo lähteä pois tehdääkseen työtään Izvorin hyväksi, mutta vilkaisikin vielä taakseen. Rezikin karkaamistempauksen sijaan Hangen mieleen oli painunut syvälle näkemänsä Levin toimistossa. Erwin oli luovuttanut toimistonsa rillipäisen naisen käyttöön, mutta itse oli majoittunut läheisen toverinsa lattialle yöksi. Häntä oikeasti kiinnosti se, miksei Izvorin johtaja itse voinut pysytellä oman toimistonsa puolella? Vai oliko Levissa jotain niin puoleensa vetävää, että Erwininkään kaltainen mies ei pystyisi pitämään näppejään erossa. He eivät kyllä olleet tekemässä mitään saavuttuaan paikan päälle, mutta Hange tiesi, että lyhyempi osapuoli on ollut joskus suosiossa naisten keskuudessa, mutta koska Levi ei käy niin usein ulkona nykyään muuta kuin hoitamassa tehtäviään hän ei voinut asiaa varmistaa enää todeksi. Mutta ystävänsä ei ole koskaan näyttänytkään olevansa kiinnostunut naisista sitten lainkaan. Tai sitten on. Levi on niin salaperäinen, ehkä Hange voisi joskus udella tietoja Erwinilta, jos hän tietäisi jotain Levin henkilökohtaisista asioista. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla Leviltakin kysyä asiasta, mutta hän ei ole koskaan ollut hyvällä tuulella Hangen seurassa, eikä se häntä häirinnyt lainkaan.
"Näkyillään~", izvorin tutkija huikkasi ystävilleen ilomielisesti virnistäen, kunnes katosi nurkan taakse kohteenansa paikka päämajassa, missä yleensä viettää aikaansa päivisin sekä öisin. Kyseessä oli tämä alimmainen kerros, missä oli myös nämä jäljelle jääneet rezikit vangittuna.
Pienen hankalaksi kääntyneen matkan jälkeen, nainen viimein saavutti määränpäänsä hieman voimiaan käyttäneenä. Saavuttuaan aulaan, hänen nenän eteensä oli melkein kuin taiottu suurikokoinen joukko tuttuja kasvoja, joita hän nyt tässä tilanteessa voisi kutsua Izvorin jäseniksi. He nähtävästi jonottivat päästäkseen näkemään oliko heillä työpäivä luvassa, ainakin Hange niin pystyi korvillaan kuulemaan sivullisena. No, ei siinä mitään, mutta Hange joutui työntymään lauman tiheistäkin väliköistä lävitse ja oli vahingossakin meinannut kaataa jonkun tämän aikana. Mutta se oli nyt ohi, sillä kellarikerroksessa ei näyttänyt olevan ketään häiriötekijöitä, vaikkei Hange tuntenutkaan oloaan yksinäiseksi, sillä hän tiesi rezikien suorastaan odottavan hänen saapumistaan. Pieneksi harmikseen, Shinraa rillipäinen nainen ei pystynyt havaitsemaan tuttuakin tutummassa ympäristössä, mikä oli erityisen avoin ja vapaakulkuisempi tällä hetkellä. Renojen lähdettyä matkaan Erwinin käskystä, niitä kuljeskeli hitaasti Hangen ohitse kohti heille suunnattua uloskäyntiä ja hän suorastaan henkäisi ihastuneena. Vaikkei hän ole kiinnostunut näistä roboteista yhtä paljon kuin rezikeistä, nainen silti hullaantui sisäisesti nähdessään taas vaihteeksi nämä suurikokoiset rauta- ja metallikasat liikkeellä. Mutta asiasta toiseen, Hange pujahti näiden renojen tieltä pois ja suunnisti automaattisesti huoneeseen, missä rezikien sellit sijaitsivat. Tällä kertaa, hän ei halunnut nähdä enää yhtään karannutta yksilöä, ja astuttuaan sisätiloihin hän suorastaan henkäisi voimakkaasti helpotuksesta.
"Huomenta te pienet olennot", hän lausahti tavanmukaisesti kovaan ääneen kaikuvassa pimeyden ympäröimässä huoneessa sulkien raskaan suurikokoisen oven takanaan. Ilomielinen tutkija juuri ja juuri pystyi erottamaan kahden jäljelle jääneen rezikin, mikä soi lisää helpotusta hänelle. Hän rohkeasti lähti lähestymään sitä tiettyä selliä, missä oli tämä kyseinen naispuolinen yksilö, jota oli muistellut aikaisemmin. Heillä onkin vähän yhteisiä muistoja, tämä tyttö onkin kova puhumaan hänelle vastaan aikoinaan, eikä se olisi yllätys, jos hän rupeisi tiuskimaan rillipäälle takaisin.
"Ja erityisesti sinulle toivotankin noin, tiedätkö mikä päivä tänään on?", Hange kyyristyi jaloillaan matalaksi puhutellen sellin takana oleskelevaa rezikiä kuin koiraa, jota oltaisiin pitkästä aikaa viemässä ulos lenkille. Todellisuus oli aivan tämän kuvitelman vastakohta, sillä jos kyseisen tyttö sen tajuaisi, tämä toimenpide saattaisi olla hänen lyhyen elämänsä viimeinen. Hange ei ole vielä päättänyt, mitä tulisi testailemaan häneen, mutta sääliä hän ei ole tuntenutkaan toista osapuolta kohtaan. Rezikit ovat vaaraksi ihmiskunnalle ja heistä pitäisi repiä kaikki tieto irti vaikka väkisin. Se olisi vain ihmisten parhaaksi. Saa nähdä ymmärtääkö tämä kyseinen koekaniini kysymystään sitten yhtään, mutta sitä nainen odottikin jännityksellä.

Nimi: Jean Kirstein (Izvor)

09.07.2017 21:03
Jean käänsi katseensa hieman yllättyneenä ystäväänsä tuon puhuessa, sillä hän ei ollut huomannut tuon heräämistä. "Huomenta." Hän vastasi unesta hieman karhealla äänellä. "Hmm, suhteellisen hyvin." Nuorempi mies jatkoi selvittäen samalla kurkkuaan. Marcon noustua istumaan hän venytti jalkojaan ja pörrötti hiuksiaan hieman. Hän ei juurikaan ilahtunut pidemmän miehen ehdotuksesta, vaikka tuo ihan oikeassa olikin. Jean ei edes tiennyt kumpi vaihtoehdoista oli hänelle mieluisampi. Töissä hän todennäköisesti pysyisi ajan tasalla tapahtumista, kun taas vapaalla hänellä olisi aikaa murehtia tulevaa. Vastausta hän ei kuitenkaan ehtinyt antaa ennen kuin mies, jonka nimen hän muisteli olevan Reiner, ilmaantui paikalle tervehtien heitä molempia.
"Ai, hei Reiner." Jean ehti vastata tervehdykseen ennen kuin kaksi muuta henkilöä liittyi Reinerin perässä heidän seuraansa. Nuori mies tyytyi vain nyökkäämään Bertoltille ja Annielle Marcon tervehtiessä heitä huomaavaisemmin. Jean oli hieman yllättynyt kolmikon tullessa juttelemaan juuri heille, sillä hän ei ainakaan itse ollut ollut tekemisissä heidän kanssaan paria tehtävää lukuun ottamatta. Ei sillä, että häntä olisi haitannut. Marco ainakin sai hieman muutakin juttuseuraa hänen lisäkseen. Ruskeahiuksinen mies ei ollut yllättynyt siitä, että Marco myös hoiti suurimman osan Reinerin kysymyksiin vastaamisesta. Hänen ystävänsä puhuessa hänestä Jean katsahti Marcoa ja antoi pienen hymyn kohota huulilleen. "Hmm, ainakin paremmin kuin sitä ennen." Hän totesi viitaten heidän ensimmäiseen nukkumisjärjestelyynsä, joka ei tosiasiassa ollut oikeastaan yhtään toista huonompi. Viittaus tuskin kuitenkaan avautuisi heidän tovereilleen.
Jean käänsi katseensa takaisin edessään seisovaan kolmikkoon Marcon jatkaessa keskustelua Reinerin kanssa omaan sulavaan tapaansa. Bertolt ja Annie kuitenkin näyttivät olevan valmiit häipymään heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Jean ei ollut siitäkään hirveän yllättynyt, sillä hän muisteli, etteivät he ehkä olleet kaikista ulospäinsuuntautuneimpia tyyppejä. Marcon ottaessa työnjaot uudelleen puheeksi, Jean vilkaisi käytävälle, jonka päästä heidän ne pitäis noutaa. Nyt pöydän ääressä oli kuitenkin turhan paljon porukkaa, eikä Jeania huvittanut lähteä jonottamaan. Myös kolmikon tulo oli uusi hyvä tekosyy viivyttää käskyjen noutamista.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

08.07.2017 01:18
Kai tyytyi seuraamaan Artemista pysyen kerrankin hiljaa. Hän hypähti kevyesti kiskoille portaiden käyttämisen sijaan ja jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen Artemiksen jatkaessa kulkuaan raiteille jäänyttä junanvaunua kohti. Kai ei ollut kovin vakuuttunut, muttei sanonut mitään ääneen. Lopulta hän harppoi pojan kiinni ja jäi seuraamaan tuon säätöä ilmeisesti työhuoneen oven avaamiseksi. Kai kohotti toista kulmaansa ja loi osittain kysyvän, osittain hieman tuomitsevankin katseensa nuorempaan poikaan kuullessaan mitä tuo sanoi oven avaamiseksi. Turvajärjestelyt olivat Kain mielestä hieman liioittelevat,mutta eihän hän tiennyt mitä salaisuuksia teini-ikäisellä pojalla olisi huoneessaan.
Erakko astui nuoremman pojan perässä huoneeseen, mutta jäi seisomaan lähelle ovensuuta. Artemiksen kysymyksen kuultuaan Kai pysytteli hetken hiljaa ja tarkkaili poikaa tuon huitoessa käsillään jotain, mikä hänen mielestään näytti pelkältä ilmalta. Hän ei kuitenkaan enää kyseenalaistanut pojan tekemisiä.
Hän puhui ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen saadessaan vastata Artemiksen kysymykseen. "En yhtikäs mitään. Pelkkä esine riittää." Kai totesi venytellessään lapojaan rennosti odottaessaan pojan löytävän mitä etsikin. "Myrsky tuntuu laantuneen." Vanhempi mies jatkoi vaihtaen puheenaihetta toiseen heidän suunnitelmaansa edistävään seikkaan. Myrskyn laannuttua heidän olisi varmasti helpompi löytää tarvitsemansa robotit ja käynnistää juonensa.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

07.07.2017 23:14
//korjaus: nyökkää tervehdykseksi*

Nimi: Marco Bott (Izvor)

07.07.2017 23:13
Marco havahtuu keskustelustaan Jeanin kanssa kun kuulee äänen takaansa. Hän kääntyy ympäri sohvalla niin, että kykenee laskemaan jalkansa lattialle. Hän näkee edessään rennosti hymyilevän vaaleahiuksisen Reinerin, joka tervehtii heitä. Hänen perässään seuraavat hiljainen Bertolt ja aina viileältä vaikuttava Annie. Kuitenkin Bertolt väläyttää heille hymyn ja Anniekin näyttää tervehdykseksi. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä kolmikkoa yhdessä, eikä Marco nytkään ylläty, ettei Reiner tullut yksin. He eivät ole Marcolle aivan ventovieraita, sillä kolmikko liittyi Izvoriin jokseenkin samoihin aikoihin Jeanin ja Marcon kanssa, ja he ovatkin keskustelleet heidän kanssaan aiemminkin. Joskaan Annie harvoin ottaa osaa keskusteluun, Bertolt saattaa joskus jopa keskustella jonkin verran, vaikka onkin huomattavasti Reineria hiljaisempi. Marco pitää siitä huolimatta heistä molemmista ja myös jonkin verran Anniesta, vaikka tämä vaikuttaakin viileämmältä.
Pisamakasvoinen mies väläyttää tulijoille leveän hymyn kun Reiner tervehtii heitä, todeten heidän mitä ilmeisimmin nukkuneen hyvin. "Hei Reiner, Bertolt, Annie", Marco nyökkää heidän suuntiinsa tervehtiessään. "Ja kyllä vain, minä ainakin nukuin hyvin, en tosin tiedä nukkuiko Jean yhtä makeasti", Marco naurahti ja vilkaisi vierellään istuvaa ystäväänsä. Marco oli nähnyt aiemmin Bertoltin nukkuvan yhdellä sohvalla Reinerin sylissä, mikä ei ollut tavatonta, sillä pitkä izvorilainen oli suorastaan kuulu oudoista nukkuma-asennoistaan ja myös Marco oli kuullut tästä muutamaan otteeseen. "Tekin näytitte nukkuneen hyvin", Marco jatkoi tietämättä millaiseen asentoon Bertolt oli aamulla päätynyt. "Millaista säätä tänään on luvassa?" Hän vitsaili naurahtaen, viitaten juurikin tummahiuksisen miehen nukkuma-asentoon. "Joko te katsoitte onko teillä töitä?" Marco kysyi kohteliaaseen sävyyn, antaen katseensa kiertää Reinerista Bertoltiin ja Annieen.

Nimi: Annie Leonhart (Izvor)

07.07.2017 01:49
Nutturapäinen nainen huokaisi mielessään helpotuksesta tiskillä olevan izvorilaisen ilmoittaessa heidän pääsevän vapaalle. Kotiinpääsy näytti todennäköisemmältä eikä Reinerkään saisi tekosyitä jäädä päämajalle välttelemään velvollisuuksiaan soturina. Tai no siinä asiassa Annie taisi olla väärässä. Blondi mies sai päähänsä lähteä juttelemaan muille liittoumalaisille Bertoltin ja Annien mielipiteistä huolimatta.
"Mitä?" hän kerkesi tuhahtamaan epäuskoisena, kurtistaen vähän kulmiaan keltasilmäisen herran sanoessa Annien tarvitsevan omanlaista seuraa, mutta mies oli jo kerennyt lähteä matkaan väkijoukon keskelle. Neiti loi sinisten silmiensä katseen Bertoltiin kuin hakien apua, sillä nainen ei todellakaan halunnut mukaan tähän sosiaaliseen tapahtumaan ja kaipasi vain kämppäänsä kahden lapsuudenystävänsä kanssa. Sen enempää laittamatta vastaan hän kuitenkin seurasi kahta itseään pidempää miestä, jotka pysähtyivät sohvalla vierekkäin olevien Marcon ja Jeanin luokse. Kaksi miestä vaikuttivat olevan epätavallisen läheisissä väleissä toistensa kanssa ja muistuttivat siksi naisen mielestä aivan Reineriä ja Bertoltia. Kieltämättä heidän luonteensakkin olivat samanlaisia Reinerin ja Jeanin ollessa puheliaampia, kun taas Bertolt ja Marco olivat rauhallisempia. Annie ei juurikaan tuntenut kahta sohvalla istuvaa herraa sen kummemmin, mutta luultavasti Reiner hoitaisi keskustelut kahden hiljaisemman ystävänsä puolesta. Sentään nainen yritti olla tuttavallinen ja nyökkäsi kaksikolle tervehdykseksi. Pienen keskustelutuokion jälkeen Reiner toivottavasti suostuisi lähtemään Annien ja Bertoltin mukana kotiin.

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

06.07.2017 01:07
Bertolt oli jo ehtinyt tuntea helpotusta siitä, että he pääsisivät viimein kotiin ja Bertotl voisi taas saada Reinerin järkiinsä. Hän tunsi jälleen saman hyytävän tunteen selkäpiissään kun näki kuinka harmissaan Reiner oli kun ei päässyt töihin. Kuitenkin hän yritti olla välittämättä siitä. Pian Reiner olisi taas oma itsensä.
Bertolt oli juuri kääntymässä kävelläkseen ovelle, mutta Reinerilla näytti olevan muuta mielessään. Bertolt tuoijotti lapsuudenystäväänsä epäuskoisena tämän sanojen myötä. Oliko hän tosissaan? Näemmä oli.
Bertolt vilkaisi Annieta kun Reiner lähti tiehensä. "Reiner ei", Bertolt sanoi nopeasti ja lähti harppomaan lihaksikkaan miehen perään pitkillä jaloillaan, yrittäen puikkelehtia ihmisten lomassa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt väkijoukon takia tavoittaa Reineria, ennen kuin mies oli jo ehtinyt Marcon ja Jeanin luokse. Kaksikon kanssa heillä oli ollut joitakin yhteisiä tehtäviä ja he olivat tulleet Izvoriin melko samoihin aikoihin, joten he olivat aiemminkin jutelleet heidän kanssaan muutamaan otteeseen, joskaan ei kovin paljoa. Eikä Bertolt mielellään tutustuisi heihin syvemmin, se olisi huono ajatus tehtävän kannalta ja Bertolt oli varma, että Annie olisi samaa mieltä. Pitkä rezik jäi ahdistuneesti seisomaan Reinerin taakse ja yritti olla irvistämättä ja loihtia kasvoilleen edes jonkinmoisen ystävällisen ilmeen. Hänellä ei ollut mitään kyseisiä ihmisiä vastaan, mutta ajoitus oli huono. Hän huomasi Marcon nukkuneen pää Jeanin jalkojen päällä, se oli huomattavasti vähemmän kiusallinen asento kuin nukkua pää ystävänsä jalkojen välissä... Bertolt tunsi hien kohoavan iholleen jo ajatuksesta.

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

06.07.2017 00:27
Reiner oli yhä hämillään siitä, mistä hänen toverinsa oli yrittänyt vihjailla hänelle. Hänen vastauksensa kysyttyihin kysymyksiinsä eivät kertoneet lähes mitään, esimerkiksi siihen miksi Bertolt näytti noin surkealta yhtäkkiä hänen seurassaan. Miettien syitä tähän, osa muodostui vain sellaisiksi, että Reiner itse olisi tähän syyllinen. Hän varmasti sanoikin loppujen lopuksi jotain väärää, tai teki.
Vaalein silmin hän yritti vielä nopeasti diagnosoida parasta ystäväänsä tuloksetta. Bertolt oli jo keskittynyt siihen, mitä olikin tekemessä. Ainakin izvorilainen sai kuultavakseen joko makeita tai kitkeriä uutisia. Tällä kertaa ne osoittautuivat kitkeriksi, nimittäin heille ei tullutkaan töitä. Ei edes hänelle itselleen, joka oli varmasti osoittanut kiinnostusta työskennellä uskollisesti joukoilleen. Hän toki ymmärsi tilanteen, johtajathan siitä loppupeleissä päättäisivät. Reiner kurtisti kulmiaan itsekseen kuunnellessaan tummahiuksisen ystävänsä höpinöitä siitä, että he pääsevätkin kotiin. Miehellä ei ole kotiin menemistä vastaan, mutta hieman pettynyt hän silti oli. Ellei...
"Mutta ennen sitä, me voisimme tutustua muihinkin ihmisiin", Reiner ryhdistäytyi ja soi molempiin porukansa osapuoliin merkittävän katseen. Hän tietää varsin hyvin, että toverinsa eivät ole mitään sosiaalisinta väkeä vaaleahiuksiseen rezikiin verrattuna, vaikka Annie taisi olla heistä se vähäsanaisin yksilö.
"Varsinkin sinä, Annie. Sinä tarvitset kaltaistasi seuraa", nutturahiuksista naista pidempi Reiner hymyili leveästi hänelle yrittäen saada toisenkin hieman rohkaistumaan. Se saattoi tosin olla mahdotonta, mutta aina kannattaa kokeilla onneaan. Mutta jäämättä odottelemaan kaksikon reaktioita, lihaksikas mies lähti saapastelemaan tiehensä sujahdellen ohikulkevien izvorilaisten ohitse pyydellen anteeksi vähän välillä, jos sattui tökkäisemään jotakin kulkiessaan lävitse. Hän myös yritti samaan aikaan löytää silmillään mahdollisimman mukavilta vaikuttavia ihmisiä, mutta osa heistä näytti viettämän parempaa aikaa omassa seuruessaan. Mutta Reinerin huomion lopulta kiinnitti kaksi miestä, joiden nimistä hän oli ennestäänkin tietoinen. Marco ja Jean.
Pieni leveä hymy oli piirtäytynyt miehen kulmikkaille kasvoille, kun hän rohkeasti asteli kaksikon luokse välittämättä siitä, mitä he tekivätkään. Ja jos Reiner muistaa oikein, Jean ei ole ehkä parasta juttuseuraa ainakaan äkkipikaisen luonteensa ja suorasanaisuutensa perusteella. Marco taas muistuttaa Reinerin mielestä Bertoltilta, heillä on jotain samanlaista. Paitsi hänen paras ystävänsä oli ujompi verrattuna tuohon pisamaposkiseen ilopilleriin.
"Hei Jean. Hei Marco", mies tervehti kaksikkoa rennosti katseensa laskeutuneena heihin. "Näytätte nukkuneen oikein hyvin", Reiner lisäsi viitaten sanoillaan sitä, mitä hän näki tullessaan heitä kohti. Marcon pää oli nimittäin levännyt Jeanin sylissä, mutta Reiner itse yritti olla tuosta välittämättä. Hyvä hänen on sanoa asiaan mitään, hän ja Bertolt ei ole sen parempia tuossa hommassa.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

05.07.2017 23:11
Marco naurahti kevyesti Jeanin seuraaville sanoille ja tunsi Jeanin läpäyttävän kevyesti otsaansa, se sai pisamakasvoisen miehen katsomaan edelleen hymyillen ylös ystäväänsä. "Otan riskin", hän hymähti. Ennen kuin sulki jälleen silmänsä ja hengitti syvään. "Hyvää yötä, Jean", Marco makasi hetken valveilla kuunnellen kuinka Jean nukahti. Pikkuhiljaa uni vei myös pidemmän miehen ja ennen nukahtamistaan hän ehti ajatella, mitä tapahtuisi jos he joutuisivat sodassa kentälle.

Aamulla Marcon herätti Erwinin kuulutus. Hän oli vielä niin uninen, että kuunteli sen silmät kiinni ja vielä jokseenkin unen ja valveen rajamailla. Hän ehti silti tiedostaa, mitä kuullutus oli koskenut. Marco avasi silmänsä ja tukahdutti haukotuksen. Hän hieroi kämmenellään silmäkulmiaan. "Hu-huomenta Jean", hän sanoi katsoen miestä yhä pää hänen sylissään. "Nukuitko hyvin?" Hän kysyi ja jälleen tyypillinen hymy kohosi hänen huulilleen. Varovasti Marco kohottautui istumaan niin, että hänen jalkansa olivat yhä koukussa sohvalla ja hänen kasvonsa olivat suunnatut sohvan selkänojaa ja Jeanin kasvoja kohden. "Meidän pitäisi varmaan sitten selvittää onko meillä töitä vai ei."

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

05.07.2017 22:36
Erwin odotti lyhyen hetken oven takana ja kuulikin pian Hangen vastauksen. Pitkä mies vilkaisi Levia olkansa ylitse ja hymyili hiukan. "Hän ei ilmeisesti olekaan nukkumassa", Erwin totesi, vaikka Levi sen oli kuullut itsekin. Pian ruskeahiuksinen tutkija tulikin avaamaan oven hiukset tuttuun tapaansa ponihännällä. "Huomenta", Erwin tervehti jälleen lyhyesti nyökäten. Hän siirtyi sen verran sivuun, että Hange mahtuisi käytävälle heidän kanssaan, mikäli tuo mielisi. Hetken verran Erwinin kasvoilla viipyi pienehkö hymyn tapainen, joka oli vain hädin tuskin havaittavissa. Häntä huvitti tapa, jolla Hange oli tervehtinyt Leviä, erityisesti siksi että hän tiesi sen varmasti ärsyttävän lyhyttä Izvorin johtajaa. "Tarvitsemme tänään kaikki tutkijat töihin, erityisesti sinut Hange", Erwin totesi lyhyesti vakavoituen jälleen. Hänen sinisten silmiensä katse viipyi ruskeahiuksisessa naisessa, joka oli Levin lisäksi hänelle läheisimpiä ihmisiä. Hange oli oikeasti hyvää keskusteluseuraa ja toisin kuin voisi kuvitella hänen kanssaan oli mahdollista käydä vakavampiakin keskusteluja. "Voisitko ottaa Shinran kanssa lisää selvää rezikeistä, jotka meillä on hallussa?" Hän ei käskenyt suoraan Hangea, koska ei uskonut sen olevan lähellekään tarpeellista. Hange olisi koska tahansa valmis kuulustelemaan ja tutkimaan rezikejä.

Nimi: Hange Zoë (Izvor)

02.07.2017 23:28
Yö oli kulunut naisen osalta todella nopeasti. Melkein heti saavuttuaan ystävänsä toimistolle, hän oli nukahtanut toisen omistaman työpöydän äärelle aiheuttamatta ylimääräistä sekasotkua. Hange ei ole koskaan ollut mikään levoton nukkuja, joten herättyään aamuauringon sarastaessa nainen oli huokaissut helpotuksesta, ettei Erwinin tärkeät pöydälle jääneet paperit olleet ties missä levällään. Hangea oli myös kiinnostanut nuuhkia vähän mitä kyseiset paperit pitivät sisällään, mutta oli hillinnyt itsensä. Hänellä ei olisi sellaiseen oikeutta, eikä nainen ole varma miten Erwin itse suhtautuisi asiaan. Samalla rillipäätä myös kiinnosti olisiko hänen ylempiarvoisempi toverinsa kirjoitellut työstään poikkeavia asioita ylös, esimerkiksi vaikka päiväkirjaan. Vai olisiko Erwinin salainen pahe kirjoitella työtoverinsa Levin nimeä tyhjälle paperille sydämien kera? Jo pelkän tuumauksen mieleen tupsahtaminen sai naisen virnistelemään itsekseen hihityksien lisäksi. Eilinen ei meinannut kadota hänen ajatuksistaan mihinkään ja siksi hän olikin kiinnostunut tietämään lisää hänen kahdesta ystävästään. Oli sitten heidän välillään jotain tai ei. Kaksi miestä kieltämättä viettävät aikaa keskenään paljon, mutta se ei vielä kerro Hangelle mitään.
Rillipää ei tosin ehtinyt tekemään mitään tutkimuksia, kun toimiston oveen koputettiin, mikä harhautti ruskeahiuksisen izvorilaisen ajatukset muualle. Siellä paha missä mainitaan, näin Hange ajatteli kuullessaan Izvorin johtajan matalan äänen oven takaa. Nainen pakotti itsensä nousemaan työpöydän ääreen asetetulta tuolilta takaisin jalkasilleen napaten samalla hiuslenkin käsiinsä. Hange oli nimittäin vapauttanut paksut, tummanruskeat hiuksensa mennessään nukkumaan, joten nyt on taas se aika laittaa se takaisin poninhännälle, miten se yleensäkin oli.
"Kyllä, olen hereillä ja kyllä...olen pukeissa", nainen hiukkasi oven takana sijaitsevalle miehelle noukkien tuolin selkänojalta ruskean takkinsa ja lähti avaamaan ovea toverilleen. Johtaja varmasti arvostaisi sitä, että Hange piti loppujen lopuksi kaiken siistinä eikä hän saisi Leviä kurkkuunsa kiinni. Tietäähän rillipäinen nainen sen, että kyseinen pätkä ei sotkun näkemisestä ajattele lainkaan positiivisesti. Erwinistä Hange ei tosin ole varma. Rennosta olemuksestaan päätellen hän ei varmaan ottaisikaan sellaista itseensä.
Izvorilainen sai viimein avattua toimiston oven ja kohtasikin päätään pidemmän miehen sinisen katseen.
"Huomenta vain, Erwin", Hange hymyili toiselle leveästi ja kurkisti mielijohteestaan hänen ohitse varmistaakseen olisiko Levi toisen seurassa. Hän hokaisikin mielessään bingo, kun olikin asiasta oikeassa. Tummahiuksinen Izvorin johtaja oli hieman kauempana kaksikosta kädet puuskassa katseensa tyhjyydessä, mikä ei tosin ollut yllätys.
"Hyvää huomenta, Levi~", nainen heilutteli kättään toisen miehen suuntaan saadakseen hänen huomionsa, mutta saikin vain kylmän vilkaisun vastaukseksi. Ihan normaalia tuo oli Levin osalta.

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

01.07.2017 23:28
Bertoltin epätoivo vain kasvoi kun hän näki kuinka Reiner pysähtyi selkeästi hämmentyneenä. Vaaleahiuksisen miehen seuraavat sanat vahvistivat Bertoltin epäilykset siitä, ettei lihaksikas mies ollut vieläkään palannut omaksi itsekseen. Kyseessä oli edelleen hänen toinen persoonansa, jonka Bertolt oli juuri saanut hyvin hämmentyneeksi sanoillaan. Tällä Reinerilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä he olivat sopineet.
Hetken Bertolt vielä katsoi ystävänsä kasvoja surkea ilme kasvoillaan, yrittäen keksiä jotain, millä saisi Reinerin palaamaan omaksi itsekseen. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään, mitä olisi voinut sanoa keskellä ympärillä parveilevia Izvorilaisia, jotka heidän tapaansa jonottivat tarkistamaan työtehtävänsä listasta. Bertolt laski alakuloisuutta tuntien katseensa. Annie ei selkeästikään ollut yhtä huolestunut Reinerin tilasta kuin Bertolt oli, toisaalta vaaleahiuksinen nainen oli melkein aina yhtä vakava ja ilmeetön.
"Ei mitään", Bertolt huokaisi Reinerille laskien katseensa alakuloisuutta tuntien. "Unohda se." Hän astui edemmäs kun he viimein pääsivät tiskin ääreen.
"Bertolt Hoover, Reiner Braun ja Annie Leonhart", Bertolt lausui heidän nimensä hiljaa virkailijalle, sillä oli heistä lähimpänä tiskiä. Virkailija tutki listaa ja ilmoitti: "Pääsette kaikki vapaalle, onnenpekat."
Bertolt väläytti hänelle nopean hymyn ja siirtyi sivummalle kohdatakseen Annien ja Reinerin helpotusta tuntien. "Kuulitteko? Pääsemme kotiin", hän sanoi. Nyt he pääsisivät suunnittelemaan kunnolla, ja Bertolt voisi yrittää saada Reinerin järkiinsä.

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

01.07.2017 19:42
Rezik tarkkaili hänen edessään kulkevian ihmisten pään ylitse tiskille, minne oli itsekin aikomassa mennä tarkastakseen työjaot, mitkä olivat ilmeisesti paperimuodossa tuotu sinne. Ja jos Reiner oli nähnyt oikein, kaksi Izvorin johtajaa olivat tuoneet ne. Ainakin ohikuullen hän oli moista ollut kuulevinaan joidenkin suista.
Tosin miehen aikomukset suistuivat nopeasti raiteiltaan, kun kuuli Bertoltin kysyvän häneltä jotain kotiin menemisestä. Rezik käyttäytyi niinkuin ei olisi koskaan kuullutkaan moista aikaisemmin. Hänen jalkansa jumittuivat paikalleen suoriksi viivoiksi ja miehen kulmikkaat kasvot kääntyivät automaattisesti vierelleen rientäneen ystävänsä puoleen. Toisen pidemmän miehen kapeilta kasvoilta suorastaan hehkui huolestuneisuus, mikä saikin Reinerin entistä hämmentyneemmäksi ja kyseleväksi. Hän perjaatteessa kopioi toisen kasvoneleet omillaan, mutta hieman rennommassa versiossa. Mistä Bertolt oikein puhui?
Vaaleahiuksinen rezik ei aluksi sanonut mitään asiaan, kuin yrittääkseen muistaa edes jotakin yksityiskohtia kodistaan, jossa hän ja kaksi muuta lapsuudenystäväänsä asuivat keskenään. Mutta Bertoltin toistaessaan sanomansa uudestaan, Reiner kurtisti kulmiaan epäuskoisesti. Oliko hän oikeasti sopinut tuollaista ystäviensä kesken? Ja jos oli, niin miksei hän muista tehneensä niin?
"Mistä sinä oikein puhut?", mies tarkkaili vaalein silmin toista osapuolta tutkivasti. Hänellä ei ollut mitään aavistustakaan, mistä Bertolt oli saanut tuollaista päähänsä, ja ylipäätään siitä miksi toinen näytti niin huolestuneelta yhtäkkiä. Hänen olotilansa oli muuttunut täysin aikaisemmasta. Oliko Reiner sanonut jotain väärää? Ei ainakaan hänen tietääkseen...
"Miksi näytät tuolta, Bertolt? Ihan kun jotain pahaa olisi tapahtunut...", mies kallisti päätään epätietämättömyydestään katsahtaen samalla vaaleiden silmiensä avulla Annieen, joka oli osallistunut myös keskusteluun omalla viileällä äänensävyllään. Reiner ei vain ymmärtänyt mistä oli kyse, joten hän alkoi pelkästään turhautumaan tilanteessa missä oli kahden ystävänsä kesken. Ihan kuin hän olisi tehnyt oikeastikin jotain pahaa, mistä toiset ovat yllättyneitä ja kyselevätkin tuollaisia asioita häneltä.

Nimi: Annie Leonhart (Izvor)

01.07.2017 04:11
Blondi nyökkäsi myöntävästi Bertoltin ehdotukseen työvuorojen tarkastamisesta ja käveli kahden itseään paljon pidemmän miehen perässä pois sohvien luota. Kolmikon kävellessä hän piti suurien silmiensä tyhjän katseen jossain kaukaisuudessa antaen ystäviensä johdattaa oikeaan suuntaan ja pohti, mitä tehdä, jos heille oltiin määrätty töitä. Heidän pitäisi päästä pois toisten kuulevien korvien ulottumattomista omaan asuntoonta ennen sodan alkua. Tulevien tapahtumien suunnitteluun ei voinut käyttää aikaa ja naisesta tuntui, että heidän pitäisi pohtia hyökkäystään vielä tarkemmin. Auttaisivatkohan tekosyyt jäämään pois töistä? Lähteminen noin vain herättäisivät epäiyjä. Suoraansanottuna olisi myös outo yhteensattuma, jos juuri he kolme tai vain jokunen heistä, joutuisi töihin. Izvorilaisia oli lukemattomia eikä kaikkia tarvittaisi täällä enää ennen sodan kunnollista alkamista.
Annien upottua ajatuksiinsa hän hädintuskin kuuli Reinerin sanoja taikka huomasi niissä mitään erikoista. Sinisilmäisen turvaajan mielestä oli tavallista esittää tavallisten ihmisten läsnä heidän kaltaistaan eikä siksi blondin miehen sanat saaneet hänen huomiotaan ennen Bertoltin puuttumista asiaan. Pitkähkö mies huomasi heistä herkiten Reinerin persoonan muuttumisen ja osasi auttaa tilanteen sattuessa.
Lyhyt nainen antoi hänen ja Bertoltin katseiden kohdata ja Annien silmistä pystyi näkemään pientä shokkia. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun lyhythiuksisen miehen persoona muuttui yllättäen unohtaen olevansa rezik ja heidän tehtävänsä Izvorin suhteen.
"Reiner meillä ei ole aikaa jäädä tänne", hän sanoi siirtäen tuiman katseensa Bertoltista lyhyempään mieheen. Jos tuo ei suostuisi nyt muistamaan, he pakottaisivat hänen toisen persoonansa esiin asunnolla.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

01.07.2017 00:03
Erwin vilkaisi jälleen Leviä kävellessään hissejä kohti, lyhyemmän miehen myönnyttyä hänen ehdotukseensa. Erwin oli ihan tyytyväinen tähän lyhyeenkin kävelymatkaan, saihan hän ainakin vähän verytellä jalkojaan. Erwin pysähtyi Levin vierelle kutsuttuaan hissin oikeaan kerrokseen ja astuttuaan sisään. "Jospa kävisimme herättämässä Hangen ennen teehetkeämme, olen melko varma, ettei hän kuitenkaan herännyt kuulutukseen", Erwin hymähti ja soi hieman vinon hymyn Leville oman sanavalintansa johdosta. Häntä huvitti myös hieman ajatus siitä, mitä mahtaisi tapahtua kun he menisivät herättämään silmälasipäistä naista, olihan ruskeahiuksisella tutkijalla ollut edellisenä yönä melkoisen vauhdikkaat jutut häntä ja Leviä koskien. Erwin ei siis yhtään yllättyisi, vaikka Hange jatkaisikin aiheesta, olivathan hänen puheenaiheensa aina melko lennokkaita.
Erwin taputteli itsekseen sormillaan jalkaansa odottaessaan hissin nousevan oikeaan kerrokseen. Hän osasi ennustaa millainen Levin reaktio tulisi olemaan, mikäli Hange jälleen jatkaisi aiheesta. Erwiniä itseään ei moinen haitannut, ehkä yksi syy tähän oli, että hän lähes toivoi, että Hangen arvaukset olisivatkin pitäneet paikkansa. Tietenkin kun Levistä oli kyse moinen ei koskaan tulisi kysymykseenkään ja hän saisi tyytyä kuvitelmiin.
Hissin ovien auettua vaaleahiuksinen mies harppoi ulos ja käytävää myöten aina omalle toimistolleen, joka nyt toimi Hangen nukkumapaikkana. "Hange?" Erwin kutsui koputtaessaan oveen. "Oletko hereillä? Ja pukeissa?" Hän lisäsi vielä hetken mielijohteesta, sillä ei mielellään astuisi sisälle, mikäli Hange olisi esimerkiksi vaihtamassa vaatteita.

Nimi: Levi Ackerman (Izvor)

30.06.2017 23:22
Seurattuaan huomattavasti pidempää Erwiniä aulassa sijaitsevalle tiskille, hän antoi suoraan työtoverinsa hoitaa puhumisen toisen työntekijän kanssa. Työntekijällä oli asenne halussaan, minkä Levi otti huomioon kuunnellessaan kaksikkoa sivusta, vaikka heidän välinen sananvaihto kestikin yllättävän lyhyeh aikaa. Johtaja tuli tässä tilanteessa ajatelleeksi, että miksi Erwin ja hän ylipäätään kävivät pistäytymässä ensimmäisen kerroksen puolella viemässä vain tämän paperiarkin oikeaan osoitteeseen? Joku muukin olisi voinut tehdä sen heidän puolestaan, mutta Erwinillä oli luultavasti oma syynsä raahata itsensä sekä Levin mukaansa. Ehkä hän halusi vain osoittaa olevansa hyvä liittoutuman johtaja ja näyttäytyä alamaistensa läsnäollessa, mitä hän tosiaan tekee harvoin. Tuntemansa Erwin usein viettääkin aikaa toimistossaan ja tekee ties mitä ollessaan yksin; luultavasti ainoastaan paperihommia.
Lyhyt mies silmäili sinertävän harmailla silmäpareillaan muuta aulan ympäristöä tarkkailevasti huomaten lopulta kuinka puolitutut ihmiset alkoivat hiljalleen astella heitä kohti, varmasti aikeissaan katsoa kenelle työajat soisivat onnenpäivän. Jotkut pääsisivät nauttimaan olostaan tutun kotikaton alle, kun toiset saavat hoitaa velvollisuuksiaan päämajassa. Levi ei edes ole muistavinaankaan, milloin olisi viimeksi päässyt 'lomalle'. Hänen asemassaan sellaisia olisi mahdoton pyytää, eikä se tosin miestä haittaakaan. Vapaa-aikansa muutenkin sijoittuu iltamyöhälle ja ne mies viettääkin Erwinin kanssa keskustellen niistä ja näistä. Vaaleahiuksinen työtoverinsa tulee vaikka pyytämättäkin toiselle juttelemaan, mutta lyhyt johtaja ei siitä voisi kieltäytyäkkään. Hän ei ole melkein ikinä passittanutkaan toista pois, mikä on ihme. Levistä voisi kuvitella moista hyvinkin.
Kun väkeä alkoi oikeasti ilmaantumaan enemmän ja enemmän, Levi katsahti odottavasti Izvorin pääjohtajaa kohti aikoakseen kysyä lähtisivätkö he, mutta Erwin ehtikin jo viemään sanat hänen suustaan.
"Mieluusti", lyhyempi osapuoli vastasi mahdollisimman lyhyesti ja vilkaisi vielä ennen lähtöään ihmisparvea lähettyvillään. Osa heistä oli kiinnittänyt huomionsa kahteen johtajaan, kun he olisivat jotain maailman seitsemänsiä ihmeitä. Ja tämä huomio mitä he sai raasti Levin hermoja pelkiksi raunioiksi. Hän ei ole missään vaiheessa nauttinut huomiosta, jota hän syystä kuin toisesta saa haluamattaan. Levi ei pitänyt itseään niin mahtavana, että ansaitsisi tuijotuksia mihin ikinä meneekään. Ehkä hän on tottunut tähän elämään, milloin ei saanut huomiota melkein lainkaan, mikä juurtuu hänen lapsuuteensa. Hän on ollut lähes aina omillaan tullessaa hylätyksi ollessaan lapsi ja vanhempana toimiessaan rikollisena muutaman edesmenneen toverinsa lisäksi. Niihin aikoihin, hän oli saanut huomiota ainoastaan ryöstelemällä ties mitä ja tullessaan keskeiseksi puheenaiheeksi kaupunkilaisten keskuudessa. Kyseessä oli tosin toinen kaupunki, mikä sijaitsi maanpinnan alla ja tottakai siellä toimi rikollisuustoiminta kävi hyvin.
Mutta noita aikoja Levi ei haluaisi mieluusti muistella. Tällä hetkellä ainoastaan Erwin ja Hange tietävät hänen menneisyydestä rikollisena ja se riittää hänelle.

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

30.06.2017 00:17
Reinerin noustessa Bertolt soi hänelle puolittaisen hymyn ja käänsi katseensa Annieen odottaen, josko nainenkin nousisi ja seuraisi heitä. Kuitenkin Reinerin seuraavat sanat pyyhkivät hymyn pitkän miehen kasvoilta yhtä nopeasti kuin sade pyyhkii hiekkaan kirjoitetut sanat. Hänen katseensa hakeutui Reinerin kasvoihin ja ilme miehen kasvoilla kertoi Bertoltille kaiken olennaisen. Hänen mielialansa laski kertaheitolla. Reiner ei ollut enää sama henkilö kuin hetki sitten. Hänen lapsuudenystävänsä, rezik, joka vannoi kostoa Izvorille, oli nyt korvautunut rempseällä, kuuliaisella Izvorin työntekijällä. "Reiner, meillähän oli tekemistä kotona, muistatko?" Bertolt kysyi harppoessaan Reinerin perään ja jääden kävelemään hänen viereensä, yrittäen pysyä määrätietoiselta vaikuttavan vaaleahiuksisen miehen tahdissa. Bertoltin kasvot olivat huolestuneet, mutta hän ei olisi kyennyt sanomaan niitä sanoja, joilla normaalisti yritti pakottaa Reinerin järkiinsä, sillä ihmisiä oli heidän ympärillään niin paljon, että ne olisivat vaikuttaneet epäilyttäviltä. Niinpä Bertolt yritti lähes epätoivoiseen sävyyn muistuttaa ystäväänsä heidän tehtävästään. "Meidän piti mennä kotiin Reiner", Bertolt kuiskasi ja katsoi miehen kasvoja, silmissään intensiivinen, lähes anova hehnku. Hän tahtoi Reinerin palaavan ennalleen ja miehen persoonan vaihdosten näkeminen satutti häntä. Hän tiesi, että Reiner kärsi, hänellä ei ollut kaikki hyvin, ei hän muuten olisi alkanut kärsimään persoonallisuushäiriöstä alkuunkaan. Kyllä heidän suunnitelmansa painoi Bertoltinkin omatuntoa, mutta Reineria se näytti vaivaavan vielä enemmän. Bertolt käänsi päätään, hakien Annien katsetta, kohdatakseen merkitsevään sävyyn vaaleahiuksisen naisen katseen.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

29.06.2017 23:46
Erwin hymähti Levin sanoille Hangesta, nyt kun pitkä mies ajatteli asiaa, hän ei suoraan sanottuna muistanut keskustelleensa silmälasipäisen naisen kanssa asiasta. Hän ei siis suoraan voinut kumotakaan Levin pohdintaa, Hange kieltämättä vietti hyvin paljon aikaa työpaikalla. Ei sillä ettäkö Erwin itse, tai Levi sen puoleen, olisivat olleet mikään poikkeus. Erwin ei edes muistanut milloin oli kunnolla viettänyt pidemmästi aikaa kotonaan.
Useammin Erwin vietti mieluummin iltaisinkin aikaa Levin seurassa toimistolla, useimmiten juoden teetä tai keskustellen asioista. Toisinaan Hangekin liittyi heidän seuraansa. Koti, oli Erwinille vain paikka, jossa hän toisinaan kävi nukkumassa.
Kun Levi myöntyi hänen ehdotukseensa Erwin tyytyi nyökkäämään hitaasti. Hissien ovien auettua pitkä johtaja askelsi Levin vierellä ulos hisseistä. Kuten arvata saattoi aula oli yöllisen myrskyn jäljiltä täynnä väkeä, joista suurin osa vaikutti vasta heräilevän sohvilta ja tuoleilta. Erwin antoi sinisten silmiensä vakavan katseen pyyhkäistä aulan henkilökunnan ylitse ennen kuin askelsi tiskin taakse, ja siellä työskentelevän miehen luokse. "Sir", mies tervehti heitä molempia kohteliaan nyökkäyksen säestämänä. Erwin ojensi paperiarkin miehelle. Hän oli nopeasti raapustanut työjaon kävellessään. "Tässä ovat työajat", Erwin lausahti vakavaan tapaansa, kumartuessaan hieman eteenpäin. "Kaikki teknikot ja tutkijat saavat myös toistaiseksi jäädä töihin", Erwin ilmoitti. Sitten hän suoristautui ja seisoi hetken paikallaan miesvirkailijan takana, katsellen kuinka ihmisiä alkoi lähestyä vastaanottoa, selvittääkseen oliko heillä töitä vai ei. Lopulta Erwin kääntyi Levin puoleen, askeltaakseen lyhyemmän johtajan kanssa jälleen ylös. "Menemmekö sitten?" Erwin kysyi ja katsoi alas lyhyempään mieheen. He olisivat kenties voineet hoitaa nämä askareet käymättä itse alakerrassa, mutta Erwin koki tarpeelliseksi näyttäytyä välillä liittouman jäsenillekin, eikä vain pysyä etäisenä toimistossa.

©2017 Legendat - suntuubi.com