Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipelaaminen tapahtuu täällä.

 

Kellonaika: 12.00 - 14.00

Vuodenaika: Syksy

Lämpötila: 8 °C

Sää: Sää on pilvinen ja tuuli viileä.

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Emma Swan (Elyan)

21.08.2019 01:37
Emma saattoi nähdä epävarmuuden heijastuvan miehen kasvoilta edessään sinä aikana, kun Emma pysyi vaiti. Hän ei ollut tottunut näkemään Killiania epävarmana, mutta sillä hetkellä hän ymmärsi kyllä sillä sama epävarmuus myllersi hetken verran hänenkin sisällään, joskin siihen oli sekottunut enemmän myös yllättyneisyyttä miehen sanoista. Kuitenkin, yllättäen itsensäkin Emma lopulta heitti varovaisuuden menemään ja nojautui suutelemaan miestä. Killian oli välittömästi nojautunut hänen kosketukseensa, kun hän oli kohottanut kätensä hänen poskelleen, mutta kun heidän huulensa koskettivat hän saattoi tuntea miehen yllättyneisyyden siitä, miten hän pieneksi hetkeksi tuntui jähmettyvän paikalleen, ennen kuin suuteli takaisin. Kun Emma vetäytyi taemmas hän seurasi katseellaan, kuinka mies sipaisi kevyesti huuliaan kuin ei aivan olisi uskonut tapahtunutta. Se sai väkisinkin Emman hymyn levenemään hitusen lisää ja hänen silmänsä siristyivät hitusen tavalla, jolla ne aina siristyivät, kun Emma tunsi olonsa onnelliseksi. Ja niin hullua kuin se olikin, pienen hetken hän tunsi itsensä onnelliseksi ja uskomatonta kyllä myös turvalliseksi tämän kaiken keskellä, kun Killian pyyhki kevyesti hiuksia hänen kasvoiltaan koukullaan. Kyllä hän tiesi, että he olivat tälläkin hetkellä vaarassa, mutta turvallisuus, jota hän tunsi, oli seurausta siitä, että hän oli heittänyt epäilyksensä menemään ja vaikka hän oli yhä epävarma ja menneisyydessään särkynyt, hän oli alkanut luottaa Killianiin.
Emma ei voinut kuin nauraa kevyesti, kun koukkukätinen mies viimein avasi suunsa hiljaisuuden jälkeen. Emma sulki hetkeksi silmänsä, kun mies suuteli hänen otsaansa ja Emma nojautui hieman lähemmäs häntä lähes yhtä vaistomaisesti, kuin Killian oli tuntunut nojautuvan hänen kämmentään vasten. Avatessaan silmänsä hän virnisti pienesti, jopa kiusoitellen: "Kuten sanottua, olen täynnä yllätyksiä. Mutta täytyy sanoa, että enpä olisi odottanut näkeväni sinun jäätyvän." Kevyt vitsailu tuntui hyvältä tällaisessakin tilanteessa ja Emma olisi mielellään jäänyt siihen pidemmäksikin aikaa, yrittänyt murtaa reikää muurissa isommaksi ja kenties suudella Killiania uudestaan, mutta jostain heidän takaansa kantautuvat äänet päättivät tilanteen kulun toisin.
Emma soi Killianille hieman kuivan hymyn, puristaen kuitenkin yhä hänen kättään omassaan. "Valitettavasti." Hän lähti seuraamaan koukkukätistä miestäm vilkuillen yhtenään taakseen nähdäkseen, mikäli heitä saavutettaisiin. Kaikeksi onneksi ketään ei ollut vielä näköetäisyydellä siinä vaiheessa, kun he lähtivät ylittämään puista lankunpätkistä ja muusta sälästä tehtyä siltaa, joka oli tullut heille kahdelle hieman liiankin tutuksi eräänä talvisena iltana. Heidän ylittäessään huteraa kapistusta, tällä kertaa hieman onnistuneemmin, Emma vilkaisi Killianiin välillä ja jopa tarjosi tälle hymyn tilanteesta huolimatta. "Tämä tuo muistoja", hän hymähti hiljaa, vaikka vaikeni sitten, nyt ei ollut aikaa keskustella liiaksi. Tärkeintä oli, että he pääsisivät pakoon turvallisesti.
Seuraten Killiania, miehen saadessa ajatuksen he päätyivät kujalle erään korkean rakennuksen palotikkaiden eteen. Emma, joka oli nuoruudessaan pakoillut useinkin ei pitänyt ideaa lainkaan huonona, ylhäältä voisi myös ehkä olla reitti viereiseen taloon, jos käyttäisi mielikuvitustaan tarpeeksi. "Naiset ensin?" Hän kysyi, mutta alkoi heti kiipeämään, kun Killian irrotti hänen kädestään. Päästyään ylös hän kääntyi ympäri odottamaan, että mies pääsisi myös katolle ja tämä seurasikin heti perässä.
Emma kuitenkin yllättyi hieman huolestuneesta sävystä miehen äänessä, sekä ilmeestä hänen kasvoillaan, kun hän kysyi oliko Emma kunnossa. Tietyllä tapaa hän ei ollut tottunut siihen, että joku huolehti hänestä näin ja vaikka se liikutti häntä, Emmasta tuntui, ettei hän ehkä tiennyt ihan miten reagoida oikein. Hymyillen pienesti, minkä toivoi olevan vakuuttava hän pujotti kätensä uudestaan miehen käteen ja nojautui kevyesti hänen kylkeensä. "Olen kunnossa. Ja mikäli tämä sinun suunnitelmasi toimii taidan olla myös ehkä vähän kiitollisuuden velassa sinulle", hän hymähti ja katseli alas katon toiselta reunalta, sillä puolella ei vielä näkynyt ketään, mutta hän ei tahtonut mennä liian reunalle, ettei heitä huomattaisi.
Emma tiesi, että jos tilanne olisi ollut toinen hänen päänsä olisi ollut sekava myrsky täynnä puolittaisia ajatuksia, epäilyjä ja pelkoja, mutta juuri nyt hän ei suostunut antamaan niille tilaa. Hänen piti keskittyä tilanteeseen, jossa he olivat, ettei se jäisi heidän viimeisekseen ja Killianiin tukeutuminen auttoi juurruttamaan hänet hetkeen.

Nimi: Killian Jones (Sobra)

18.08.2019 01:16
Killian yritti parhaansa mukaan tulkita edessään seisovan naisen ajatuksia odottaessaan hänen vastaustaan hieman hermostuneena. Mies saattoi havaita hämmennyksen naisen silmistä, mutta muuten Emman tunteet eivät selvinneet hänelle yhtä helposti kuin yleensä. Kun vaaleahiuksisen naisen hiljaisuus tuntui aina vain jatkuvan, Killian alkoi tuntemaan olonsa hyvin epävarmaksi, mikä todennäköisesti näkyisi hänen kasvoiltaan, ainakin hetkellisesti. Oliko sittenkään ollut oikea ratkaisu kertoa Emmalle totuus hänen tunteistaan juuri nyt? Tai koskaan? Se saattaisi pahimmassa tapauksessa saada naisen vain pakoilemaan muuriensa takana. Muurien, joita Killian oli jo pitkään yrittänyt murtaa. Tummahiuksinen mies teki kaikkensa, jotta sai pidettyä katseensa Emmassa, vaikka koko tunnustus alkoi hyvin pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen vaikuttaa virheeltä.
Kun Emma lopulta teki ensimmäisen liikkensä ja kohotti kätensä hänen poskelleen, mies lähes refleksinomaisesti nojautui hieman kosketukseen. Killian ei tosin voinut kuin yllättyä, kun nainen jatkoi liikettään ja heidän huulensa kohtasivat. Hetkeen mies ei tiennyt miten reagoida, mutta päätti mennä mukana ja vastasi suudelmaan aluksi hieman varuillaan. Kun Emman käsi siirtyi hänen niskaansa, kaikki varaukset haihtuivat savuna ilmaan. Killian sulki silmänsä ja antautui täysin hetken vietäväksi, joka kuitenkin tuntui loppuvan aivan liian nopeasti. Kun Emma vetäytyi hieman kauemmas, tummahiuksinen mies kohotti nyt naisen otteesta vapautuneen kätensä ja sipaisi huuliaan kevyesti hymyn nykiessä hänen suupieliään. Killian ei voinut olla naurahtamatta helpottuneena nähdessään hymyn Emman kasvoilla. Naisen vastaus oli paljon odotettua avoimempi, vaikka hän ei sanallista vastausta antanutkaan. Entinen merirosvo siirsi hellästi koukullaan hiuksia pois naisen kasvojen edestä, kun Emma käytti voimiaan parantaakseen hänen haavansa. Killian ei ollut vaaleahiuksisen naisen kanssa täysin samaa mieltä siitä, mitä hän ansaitsi, mutta sivuutti ajatuksensa hieman haikealla hymähdyksellä. “Niin sinäkin, rakas. Täytyy kuitenkin myöntää, että vastauksesi yllätti minut.” Mies vastasi hiljaa antaessaan nopean suukon Emman otsalle, kun heidän kätensä jälleen liittyivät yhteen naisen toimesta.
Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, kun taistelun suunnasta alkoi kuulumaan huutoja, jotka lähestyivät hitaasti, mutta varmasti. Killian käänsi viimeinkin katseensa Emmasta puiden joukkoon, ilme synkentyen. “Vaikka tämä olikin enemmän kuin ihastuttavaa, meidän on ilmeisesti jatkettava matkaa. Tule.” Mies totesi vakavoituneena lähtiessään johdattamaan Emmaa kohti joen ylittävää itsetehtyä puusiltaa, jota he olivat käyttäneet ‘jokiseikkailullaan’ edellisenä talvena. Izvorilaiset eivät olleet vielä näköetäisyyden päässä, mutta heidän lähestymisensä saattoi kuulla. Päästyään sillan yli Killian otti suunnakseen tiheämmin asutut alueet, joista mahdollisesti löytyisi piilopaikka. “Tule, sain idean.” Mies totesi vilkaistessaan naista, ja ohjasi tuon korkean, vielä pystyssä olevan rakennuksen palotikkaiden luokse. “Mennään ylös odottamaan, että tilanne rauhoittuu hieman. Teidän jälkeenne.” Hän löysäsi otteensa Emman kädestä, jotta tuo pääsisi kiipeämään tikkaita ylös ja seurasi itse perässä. Päästyään katolle Killian tutki Emmaa katseellaan “Olethan kunnossa?” Mies kysyi kurtistaen kulmiaan hieman huolestuneena. Naisella ei ollut ainakaan näkyviä vammoja, mutta olihan jokin asia saattanut jäädä häneltä huomaamatta.

Nimi: Emma Swan (Elyan)

11.08.2019 03:39
Emma seurasi Killiania ripeää tahtia taistelevan väkijoukon halki, päästämättä kertaakaan irti tämän kädestä. Emma torjui heidän suuntaansa suunnattuja iskuja parhaansa mukaan ja näki Killianin tekevän saman edellään koukkuaan hyväksi käyttäen. Torjumalla iskuja vuorotellen käsistä kiinni pidellen kuin he olisivat sidottuja toisiinsa kaksikko eteni kohti jokea ja siltoja. Emma sai ohuen naarmun lentävästä paperisesta heittotähdestä, joka oli Konanin tuotosta, muttei suunnattu hänelle vaan yhdelle sotilaista, joka kuitenkin väisti hänen edestään. Tähti jätti hennon verivanan vaaleahiuksisen naisen poskelle, mutta hän hädin tuskin edes tunsi pientä jälkeä ja pyyhkäisi veren kärsimättömästi pois sen käden rystysellä, jolla piteli miekkaa kädessään. Heidän lähestyessään metsää Killian kehui hänen suoritustaan, sanoen tuttua pilkettä silmässään, että Emmasta olisi tullut loistava merirosvo. Emma oli havaitsevinaan hänen silmissään jopa aavistuksen ylpeyttä ja jopa virnisti hitusesti hänen suuntaansa hieman hengästyneenä. "Olen täynnä yllätyksiä", hän vitsaili, mikä tuntui hyvältä tällaisessa tilanteessa. Hänestä tuntui, että jos hän vain ei päästäisi Killianin kädestä irti heillä olisi mahdollisuus löytää tie turvaan ja selvitä. Hän melkein uskoi sanat, lupauksen, jonka mies oli antanut hänelle tunnelissa, vaikka kenties liian kevyesti.
Kun he olivat sukeltaneet puiden keskelle ja taistelujen äänet vaimenivat Killian hidasti vauhtiaan ja lopulta pysähtyi. Emma oli aikeissa kysyä, miksi hän pysähtyi ja muistuttaa miestä siitä, että he eivät todellakaan olleet vielä turvassa. Killian kuitenkin kääntyi ympäri ja miehen katseessa oli jotain sellaista, joka yllätti hänet. Emma katsoi miehen silmiin hieman hengästyneenä ja hänestä tuntui, että ei ollut nähnyt tällaista ilmettä miehen silmissä vielä aiemmin. "Killian, meidän pitäisi-", hän aloitti, mutta sanat kuitenkin kuolivat hänen huulilleen, jokin miehen katseessa sai hänet vaikenemaan, sai hänet lähes häkeltymään. Killian katsoi häntä kuin hän olisi ollut... Emma ei olisi osannut pukea tunnetta sanoiksi, vaikka olisi yrittänyt.
Sitten mies alkoi puhumaan, aiempaa vakavampana ja Emma katsoi häneen hieman yllätyneenä, tietämättä mitä mies mahtaisi aikoa sanoa. "Mistä?" Hän kysyi varovasti, mutta vaikeni nopeasti ja jäi odottamaan hieman epäluuloisena, mitä miehellä olisi sanottavanaan. Totuus mistä?
Emman suu aukeni hitusen raolleen, kun Killianin kasvot äkkiä levisivät pehmeimpään hymyyn, jonka nainen oli tämän kasvoilla tähän asti nähnyt, kun mies puhui. Emma ei osannut kuin tuijottaa miestä yllättyneenä ja hengästyneenä, käsi hänen kädessään ja hänen sydämensä tuntui lakkaavan tekemästä yhteistyötä hänen kanssaan. Killian sanoi rakastavansa häntä, tahtovansa vain sanoa sen ääneen ja ettei odottanut Emmalta mitään vastausta. Mutta kuinka Emma olisi voinut olla vastaamatta, kun oli jo jonkin aikaa tuntenut samoin, muttei ollut uskaltanut avata sydäntään miehelle? Hän ei ollut edes uskonut, että mies tuntisi todella samoin ja sanoisi sen. Kaiken lisäksi mies vielä kohotti hänen kätensä huulilleen, suudellen kevyesti Emman rystysiä sanoessaan, että hän teki miehen onnelliseksi. Emman ajatukset olivat jotenkin menneet solmuun ja hän katsoi ylös Killianin silmiin voimatta kääntää katsettaan. Pieneen hetkeen hän ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä, kaikki tuntui tulevan niin nopeasti ja hänen vanhat pelkonsa nostivat päätään ja karjuivat hänen rinnassaan häntä vetäytymään, että hän satuttaisi itsensä. Mutta kerrankin hän jätti ne huomiotta ja aavistus hymyä huulillaan kohotti toisen kätensä Killianin poskelle, sivellen kevyesti hänen poskeaan ennen kuin nojautui lähemmäs ja suuteli miestä. Hän sulki silmänsä suudellessaan ja toi toisen kätensä miehen niskaan. Hetki tuskin kesti kovin kauaa, mutta naiselle se tuntui pitkältä. Emman vetäytyessä takaisin hän avasi silmänsä ja hengästynyt hymy nousi hänen huulilleen. Hän jätti kätensä miehen poskelle ja nosti sen ylemmäs pyyhkien kevyesti verta ruhjeelta miehen otsalta. Hän ei ollut mitenkään paras parantamaan mitään, mutta lähetti silti pienen ripauksen valotaikuuttaan miehen ohimolle, hellästi pyyhkien pois ruhjeen. "Sinä ansaitset olla onnellinen." Emman oli vaikea pitää hymyään aisoissa ja hän tarttui jälleen toisella kädellään miehen käteen, rikkomatta kuitenkaan vielä katsekontakia. Hänestä tuntui, että hänen olisi pitänyt sanoa kenties enemmän, mutta juuri nyt hän ei pystynyt kuin hymyilemään hengästynyttä hymyään, joka tuntui maalaavan naisen kasvot kirkkaiksi, eikä hän ollut vielä hymyillyt sillä tavoin aiemmin.

Nimi: Killian Jones (Sobra)

11.08.2019 01:45
Killian huokaisi hiljaa helpottuneena saadessaan Emmalta vastauksen pyyntöönsä. Pakottaessaan heidän tiensä väkijoukon läpi mies tunsi Emman peukalon sivelevän hänen kämmenselkäänsä, eikä voinut olla tuntematta ilon sykähdystä sisällään, tilanteesta huolimatta. Ele oli myös hyvin rauhoittava, joten Killian jatkoi etenemistään päättäväisenä. Hän oli entistä määrätietoisempi saamaan Emman ehjänä pois taistelutantereelta. Tummiin pukeutunut mies etsi mahdollisimman turvalliselta vaikuttavan reitin ja lähti johtamaan naista kohti päämajojen vieressä kasvavaa metsää. Turvallisin reitti tosin kuljetti heitä aluksi siltojen suuntaan. Metsästä he pääsisivät mahdollisesti kaupunkiin pakoon. Hän väisteli parhaansa mukaan taistelevia henkilöitä ja toisinaan siirsi izvorilaisen sotilaan iskun sivuun koukullaan. Emma näytti pärjäävän loistavasti hänen miekallaan, joten Killian keskittyi lähinnä johdattamaan kaksikon puiden sekaan. “Hienoa työtä, Swan. Sinusta olisi tullut loistava merirosvo!” Mies huudahti katsahtaessaan vaaleaverikköä ylpeänä. Kaksikko joutui vielä jonkin aikaa taistelemaan tietään avoimemmalle alueelle. Killian ei aivan ilman vaurioita selvinnyt, sillä eräs vastustaja onnistui nirhaisemaan hänen ohimoaan suurta mattopuukkoa muistuttavalla miekallaan.
Kun kaksikko viimein saavutti metsän rajan, Killian vilkaisi Emmaa helpottuneena, mutta jatkoi juoksuaan vielä jonkin aikaa. Kun taistelun ääniä ei enää kuulunut, tummahiuksinen mies pysähtyi hengästyneenä, mutta ei irrottanut otettaan Emman kädestä. Hän kääntyi katsomaan vaaleahiuksista naista, eikä voinut kuin ihmetellä miten Emma edelleen näytti kauneimmalta hänen tapaamaltaan naiselta, jopa kaiken tapahtuneen jälkeen. Ehkä se nimenomaan johtui kaikesta tapahtuneesta. Oli miten oli, Killian ei voinut olla katsomatta naista silmiin täysin lumoutuneena. “Emma, tiedän, ettei nyt ole ehkä paras hetki tälle, mutta minun on kerrottava sinulle totuus.” Entinen merirosvo aloitti hieman aiempaa vakavana. Killian odotti hyvin pienen hetken, antaisiko Emma minkäänlaista reaktiota, mutta oli lopulta liian kärsimätön pysymään hiljaa enää yhtään pidempään. He olivat yhdessä joutuneet moniin vaaroihin, mutta he olivat myös selvinneet niistä yhdessä. Nämä tilanteet kuitenkin vain vahvistivat, mitä Killian oli tuntenut naista kohtaan jo pitkään. “Emma Swan, minä rakastan sinua. En vaadi sinulta vastausta, minun oli vain saatava sanoa se ääneen vielä kun voin.” Killian myönsi katsoessaan Emmaa aidoin hymy huulillaan. Hän kohotti omassa kädessään pitelemänsä naisen käden ylemmäs ja suuteli tuon kämmenselkää hellästi. “Teet minut onnelliseksi, Emma Swan.”

Nimi: Rumpelstiltskin (Erakko)

11.08.2019 01:38
Rumpelstiltskinin ilmaannuttua kadulle hän askelsi kevyin askelin eteenpäin, hädin tuskin huomaten lievää ontumista, jonka sai taijan avulla käytännössä olemattomiin. Usein tehdessään ulkomuodostaan inhimillisemmän hän myös mielellään otti käyttöön kävelykeppinsä, sen lisäksi, että se tuki häntä hän myös mielellään loi vaikutelman, että oli tosi asiassa vaarattomampi. Nyt pimeä olento käveli katuja myöten omassa ulkomuodossaan, nahkainen takki yllään ja iho kiillellen hilseilevänä. Hän oli erottanut kauempaa, kuinka Izvorin väkeä virtasi kaupunkiin ja yhden liittouman, Elyanin päämajalle. Sota oli käynnissä ja Rumpelstiltskin tiesi Izvorin väen etsivän rezikejä. Hän voisi vain käyskennellä omana itsenään kaduilla ja odottaa, että sopiva ihminen sattuisi hänen kohdalleen. Hän tarvitsisi vain jonkun tarpeeksi hyväsydämisen ja sellaisen löytäminen tuskin olisi kovin vaikeaa. Yleensä ihmiset eivät olleet pohjimmiltaan täysin pahoja ja omaa sydäntään hän ei toki olisi käyttänytkään eikä voisikaan. Varmuuden vuoksi mies paransi kuuloaan, ei hän kuitenkaan haluaisi kenenkään yllättävän itseään, vaikka häntä toki ei voisikaan tappaa. Melko pian häntä onnisti, kun Rumpelstiltskin kuuli takaansa kadunkulmauksesta hiljaisen kuiskauksen, joka kertoi jonkun izvorilaisen löytäneen hänet. Virnistäen itsekseen lähes mielipuolisen näköisesti selin tulijaan hän onnitteli itseään siitä, että oli löytänyt sopivan kandidaatin. Rumpelstiltskin hidasti askeleitaan ja lähes pysähtyi tyytyväisenä. Mies tähtäsi hänen jalkaansa ampuakseen, minkä Dark One erotti silmäkulmastaan kääntyessään hitusen tulijan suuntaan. Loistavaa, juuri kuten hän oli ajatellutkin. Mies ei aikonut ampua häntä kylmäverisesti päähän tai selkään. Heilauttaen kättään teatraalisesti hän katosi violetin savun pöllähdyksessä ja ilmaantui silmänräpäyksessä ruskeahiuksisen miehen eteen. Ase laukesi, mutta luoti oli matkalla sinne, missä hän oli hetki sitten ollut. Paholaismainen virne levisi Rumpelstiltskinin kasvoille, kun hän työnsi kätensä vaivattoman näköisesti izvorilaisen rintakehän lävitse, kuin iho ja kangas olisivat olleet vain vettä. Hänen luisevat sormensa puristuivat järkyttyneen näköisen miehen sydämen ympäri yhtä tottuneesti, kuin kirurgi joka käsitteli potilastaan hän löysi sydämen ja kenties vielä siistimmin kiskaisi sen ulos kauhistuneen miehen rinnasta. Ymmärrettävää, se ei ollut miellyttävä kokemus ja tuskinpa miehelle oli käynyt niin aiemmin, eikä ainakaan kävisi toiste se oli varmaa. "Kiitos tästä", Rumpelstiltskin virnisti pidellessään puhtaan punaisena sykkivää sydäntä nyrkissään. "Tämän avulla minä saan suunnitelmani päätökseen." Tietenkään hän ei voinut olla käyttämättä dramaattista hetkeä hyväkseen ja itsetyytyväinen korkea nauru kohosi hänen kurkustaan. Hyvin nopeasti, ennen kuin izvorilainen ehti sanoa tai tehdä mitään Rumpelstiltskin musersi sydämen sormissaan. Mies hänen edessään haukkoi henkeään ja tarrasi rintaansa ennen kuin lyyhistyi maahan hänen eteensä, kaatuen lopulta selälleen, toinen käsi rintansa päälle ja toinen suorana kivetyksellä. Tyytyväisesti hymyillen Rumpelstiltskin katseli aikaansaannostaan ja varisti pölyksi muuttuneen sydämen muruset pieneen kangaspussukkaan, jonka poimi näppärästi yhdestä taskuistaan. Kiristettyään nyörit hän kumarsi teatraalisesti ruumiille ennen kuin suoristautui. "Minä kiitän." Sitten hän katosi uuden savun pöllähdyksessä, mukanaan kaikki tarvittavat ainesosat kirouksen toteuttamiseen. Hän vilkaisi vielä hieman mitä oli tekeillä Izvorin ja rezikien välillä ennen kuin lisäisi kaikki ainesosat keitokseen ja saisi loitsun päätökseensä.

Nimi: Jack Frost (Erakko)

11.08.2019 00:13
Valkohiuksinen nuorukainen kuunteli ystävänsä suunnitelman vakavana laskettuaan sauvan toisen kärjen maahan ja nojautuessaan sitä vasten hermostuneena. Hänen olisi siis mentävä yksin, ainakin aluksi. Ainakaan kaduilla ei enää liikkunut yhtä paljon robotteja kuin aiemmin, Jackin helpotukseksi. Hänen tulisi olla varovaisempi. “Sopii minulle. Tapaamme tässä puolen tunnin kuluttua.” Nuorukainen vahvisti vastatessaan Doctorin hymyyn omalla, hieman vaisummalla hymähdyksellään. Jackin hymy kuitenkin vahvistui hieman vanhemman miehen taputtaessa hänen olkaansa. “Lupaan tehdä parhaani…” Jack naurahti, vaikka asia melko vakava olikin. “Yritä sinäkin pysyä poissa vaikeuksista. Nähdään pian!” Pakkasukko hypähti ilmaan vilkutettuaan ystävälleen hyvästit ja suuntasi kohti vielä ehjiltä näyttäviä taloja.
Jonkin aikaa liideltyään Jack huomasi kadulla miehen, joka nojasi seinää vasten ja huitoi hänelle. Nuorukainen laskeutui varuillaan miehen eteen ja katseli tuota huolestuneena. ”Oletko kunnossa?” Hän kysyi, jolloin mies yritti ottaa askeleen eteenpäin, vain kaatuakseen maahan polvilleen. Jack siirtyi lähemmäs ja tarjosi kättään auttaakseen miehen ylös. Mies kuitenkin liikahti yllättäen ja tarttui häntä tiukasti olkapäistä. Samassa pistävä kipu levisi Jackin koko kehoon, eikä hän pyristelyistään huolimatta päässyt irti melko nuoren näköisen miehen otteesta. Jack oli kuulevinaan miehen puhuvan jotain, mutta se peittyi hänen korvissaan kuuluvan kohinan alle. Hän tunsi voimiensa hiipuvan, mutta hän ei päässyt pakoon. Lopulta mies irrotti otteensa ja antoi hänen lyyhistyä maahan henkeään haukkoen, kadoten jonnekin talojen sekaan. Jack räpäytti silmiään saadakseen näkökenttäänsä ilmestyneet pisteet katoamaan, mutta tuloksetta. Epävarmoin ottein nuorukainen kompuroi sauvansa luokse ja nappasi sen käteensä. Sauvaansa henkensä kaupalla puristaen Jack nousi sen tuella seisomaan ja lähti hoipertelemaan tulosuuntaansa toiveissaan löytää Doctor. Jokin oli pahasti vialla. Sauvan kolahdus katukiveykseen kaikui kymmenkertaisena hänen korviinsa, samoin kuin hänen oma raskas hengityksensä. Jack eteni todella hitaasti, kompastuen toisinaan omiin jalkoihinsa. Tovin hoiperreltuaan hänen otteensa sauvasta irtosi ja poika lysähti maahan polvilleen. Kauhukseen Jack huomasi toisen kätensä haihtuneen miltei läpinäkyväks, eikä voinut estää järkyttynyttä henkäisyään. “Doctor!” Napatessaan sauvansa uudelleen toiseen käteensä ja pakottaen jalkansa toimimaan, Jack kääntyi toiselle kadulle epätoivon saadessa otteen hänestä. Valkohiuksisen pojan onneksi katu ei kuitenkaan ollut tyhjä. Hän oli viimeinkin löytänyt ystävänsä. Jack yritti parhaansa mukaan kävellä Doctorin luokse kaatumatta, mutta joutui lopulta nojaamaan osittain sortuneen talon seinää vasten. “Doctor, en voi kovin hyvin.” Nuorukainen huokaisi hengästyneenä katsellessaan kehoaan, joka näytti haihtuvan ilmaan pienten lumihiutaleiden mukana. “Ilmeisesti en olekaan kuolematon.” Jack totesi apean hymyn kohotessa hänen huulilleen.

Nimi: Vision (Izvor)

10.08.2019 23:01
Androidin synteettiset siniset silmät seurasivat kyborgin lentoa, kun toinen lensi hänen törmäyksensä voimasta taemmas. Vaikka androidin lähettämä energiasäde ei ollutkaan osunut kohteeseensa, tämän lennettyä päin heidän vastustajaansa ja muutettua kehonsa tiheyttä, oli myös rezik lentänyt kauemmas. Kuitenkin tämä sai yllättävän nopeasti tasapainonsa takaisin ja jäi leijumaan muutaman metrin korkeudelle joen yläpuolelle, missä Tony ja Visionkin nyt olivat. Pitäen katseensa vaaleahiuksisessa rezikissä androidi aloitti puheensa tyyneen sävyyn nyökäten ensin lyhyesti Tonylle tervehdykseksi. Pian kyborgi vastasi hänen sanoihinsa sanoen, että hänen mielestään Izvorin olisi pitänyt jättää rezikit rauhaan. "Se ei ole tässä tilanteessa valitettavasti enää mahdollista", Vision sanoi tyynellä, mutta varman kuuloisella äänellä. Toki androidi ei oikeasti tuntenut oloaan lainkaan niin varmaksi ja parasta aikaa hän yritti kovasti riistää ajatuksiaan Wandasta ja keskittyä tilanteeseen edessään. "On todellakin parasta, että vain antaudut. Emme tahdo satuttaa teitä turhaan, mutta tämä on välttämätöntä." Vielä pienen hetken ilmassa leijuva androidi odotti, josko rezik päättäisikin antautua, vaikka piti sitä hyvin epätodennäköisenä. Mikäli Genos ei näyttäisi antautumisen merkkejä punavoittoinen androidi haki katseellaan kohtaa, johon olisi paras iskeä, jotta kyborgin saisi tehtyä vaarattomaksi, tai ainakin melkolailla toimintakyvyttömäksi. Vision huomasi kuitenkin yhä, että hänellä oli vaikeuksia keskittyä, kun hänen ahdistuksen täyttämät ajatuksensa palasivat Wandaan uudestaan ja uudestaan. Onnekseen hän ei nähnyt naista nyt, vaikka kenties olisi voinut jos olisi katsonut hänen suuntaansa, hän yritti kuitenkin kovasti keskittyä käsillä olevaan. Määritettyään sopivat kohdat joihin iskeä androidi lähetti otsansa jalokivestä nopeat energiasäteet, joiden oli tarkoituksena osua kyborgin käsiin lähelle hänen olkanivelinä toimivia osia. Hän yritti tehdä kyborgin mahdollisesti käsivarsissa sijaitsevat aseet toimintakyvyttömiksi. Androidin hyökkäys ei onnistunut aivan täysin, kun kyborgi väisti yllättävän nopeasti. Kuitenkin isku onnistui osumaan toiseen rezikin olkanivelistä ainakin osittain, luultavasti tekevän ainakin vähän vahinkoa. Vision valmistautui kuitenkin kyborgin mahdolliseen vastahyökkäykseen lennähtäen hieman taemmas Tonyn rinnalle, mutta valmistautuen lähes välittömästi hyökkäämään uudestaan eteenpäin, tahtoen neutralisoida uhan mahdollisimman nopeasti, jotta vähemmän muita vahingoittuisi.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

10.08.2019 21:49
Jesse pysytteli hiljaisen vakavana koko automatkan päämajalta kaupunkiin, vaikka Juuzou hänen vierellään näytti nauttivan hengenvaaralliselta tuntuvasta kyydistä. Kun auto viimein pysähtyi, vanhempi turvaaja nousi autosta hieman huonovointisen näköisenä. Kuunneltuaan ryhmänjohtajan komennon, Jesse liittyi Juuzoun seuraan ja katseli ryhmäläisiään hetken synkkä ilme kasvoillaan ennen kuin lähti valitsemaansa suuntaan hoitamaan hänelle annettua tehtävää. “Juuzou, muistathan mitä kerroin sinulle päämajalla? Mitä teet, jos loukkaannut ja minne menet.” Jesse muistutti työpariaan puristaessaan tuon olkapäätä rohkaisevasti, vaikka hän olisi itse heistä kahdesta se, joka rohkaisua enemmän tarvitsisi. “Hajaannutaan, mutta pysytään kuitenkin suhteellisen lähellä toisiamme.” Turvaaja neuvoi suojattiaan suunnatessaan tutkimaan autioilta vaikuttavia taloja samalla, kun seurasi rannekkeensa tutkaa, joka ilmoitti jos rezikejä olisi lähellä.
Aikansa katuja ja taloja tuloksetta tutkittuaan Jesse istahti hetkeksi saadakseen levottomuutensa hallintaan. Jonkin ajan kuluttua hänen rannekkeensa värähti hennosti merkiksi rezikien läsnäolosta, jolloin Jesse nousi hitaasti seisomaan ja siirtyi talon nurkan taakse pois näkyvistä. Hän veti syvään henkeä seuratessaan rannekkeestaan rezikin sijaintia, mutta rezik oli vielä liian kaukana tarkempaan paikannukseen. Jesse kuitenkin tiesi, missä suunnassa tuo oli, joten hän lähti ase kädessään siirtymään vaivihkaa kohti rezikin olinpaikkaa. Turvaaja siirsi ranteensa lähemmäs suutaan ja avasi viestintäkanavan Juuzoulle. “Löysin rezikin.” Jesse totesi hiljaa rannekkeeseen päästyään viimein näköetäisyyden päähän miehestä, jonka ranneke merkkasi. Hän otti varmistimen pois päältä ja vilkaisi nurkan takaa kadulla kävelevää tummiin pukeutunutta miestä. Rannekkeen mukaan mies oli selvästi rezik, joten Jesse päätti luottaa siihen. Hän tähtäsi aseellaan miehen reiteen ja painoi liipaisimesta. Luoti ei kuitenkaan osunut kohteeseensa, sillä mies haihtui tumman savupilven saattelemana ja ilmestyi suoraan hänen eteensä.

Nimi: Emma Swan (Elyan)

10.08.2019 16:53
Vaaleahiuksinen nainen käänsi katseensa nopeasti muualle sanojensa jälkeen, tahtoen vetää huomion muualle siitä mitä hän oli sanonut. Hänen sanansa olivat olleet kyllä totta, mutta Emmasta tuntui, ettei hänen olisi kuulunut sanoa niin. Kuitenkin hän yllättyi vakavasta sävystä Killianin äänessä, kun tämä vastasi hänelle. Emma kohotti katseensa ylös Killianiin, hän seisoi lähempänä kuin oli muistanut katsoessaan miehen silmiin, kun lupasi, ettei Emma menettäisi häntä. Lyhyen vakavan hetken jälkeen hän soi miehelle pienen hymyn ennen kuin kääntyi pois. Hän tahtoi sanoa, ettei mies mitenkään voinut luvata sellaista, ettei kukaan voinut luvata sellaista. Kukaan ei voinut tietää, mitä elämä toisi heidän eteensä ja elämä oli ennenkin riistänyt häneltä ihmisiä, jotka olivat luvanneet olla hänen kanssaan. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan kääntyi poispäin ja yritti samalla keventää tunnelmaa hieman mainitessaan heidän jokireissunsa. Killianin sanat saivat Emman nauramaan kevyesti ja hän vilkaisi uudestaan hänen suuntaansa pilke silmissään. "Totta, mutta muistaakseni minä lopulta päädyin pelastamaan sinut", hän huomautti kiusoitellen ja tuuppasi pienesti miehen käsivartta kyynärpäällään. Killianin vahvistaessa suoraan, että hän tosiaan oli flirttaillut Emma häkeltyi hieman, ei siksi, etteikö olisi huomannut miehen tekevän niin vaan siksi, että hänellä oli ollut omat epäilyksensä tämän aikeista. Mutta ainakin, mikäli äskeistä oli uskominen, Killian oli tosiaan pyrkinytkin johonkin sillä kaikella. Emma ei ollut aivan varma mitä tehdä tiedolla, hän tiesi, että mies sanoi sen kaiken keveään sävyyn ja Emma mietti liiaksi. Hän kuitenkin tiesi, että kaikki ne asiat, jotka saivat hänet epäröimään kaiken suhteen olivat hänen päässään. Hän pelkäsi näyttää omia tunteitaan tai edetä niiden mukaan.
Emma onnistui väläyttämään Killianille vain hieman hermostuneen hymyn, tietämättä mitä muuta olisi sanonut ja astui kauemmas miehestä peittääkseen jälleen pienen kiusaantuneisuutensa. Lähinnä siksi, että hän ei tiennyt miten reagoida, ei sillä että Killianin itsensä käytöksessä olisi ollut mitään vikaa. Kuitenkin Emma säästyi miettimästä mitä sanoa, kun kuulutus kajahti ja he kaksi lähtivät aulaa kohden. Emma oli huojentunut, kun Killian ei vetänyt kättään pois vaan sen sijaan puristi hänen kättään varovasti ja vaaleahiuksinen nainen johdatti häntä perässään.
Mies ei irrottanut hänen kädestään, kun he seisoivat muiden elyanilaisten joukossa, kuunnellen. Portaiden alapäästä ei nähnyt mitä ulkona tapahtui ja kun laukaukset alkoivat kuulumaan Emma hätkähti väkisinkin. Killian asettui hänen eteensä ja kysyi, oliko päämajassa toista uloskäyntiä. Vastaus kuului nopeasti heidän ympärillään olevasta hätääntyneestä joukosta, kun joku liittoumalaisista ilmoitti, ettei sellaista ollut. Emma tarkensi vastausta: "Se tukkiutui myrskyssä." Pian mies kuitenkin käänsi tummat silmänsä Emmaan ja nainen suorastaan yllättyi lähes anovaa katsetta hänen silmissään, kun hän pyysi Emmaa olemaan päästämättä irti kädestään, sanoen johdattavansa heidät pois. Emma nyökkäsi pienesti osoittaen ymmärtäneensä ja kipusi ylös portaita miehen perässä, yhä hänen kättään puristaen. Heidän vierellään nopeasti ylös ja pois pyrkivät rezikit tuuppivat heitä kapeissa portaissa ja Emma silitti Killianin kämmenselkää peukalollaan muutaman kerran kevyesti, osoittaakseen että kaikki oli hyvin - tai no suhteellisessa mielessä - ja kannusti häntä jatkamaan. Pian he saapuivat ulos katutasolle ja Emma antoi Killianin johdattaa heitä syttyneen taistelun läpi, jotta he pääsisivät pois. Osa Emmasta tahtoi jäädä auttamaan muita, mutta hän myös tiesi, että kaikkien liittoumalaisten olisi pyrittävä pakoon. He tuskin voisivat voittaa Izvoria. Heidän lähtiessään kulkemaan kohti siltoja Emma yritti seurata katsellaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa, hän ei voisi käyttää taikuuttaan kovin hyvin yhdellä kädellä, eikä muutenkaan ollut sen käytössä niin hyvä - varsinkaan tällaiseen tarkoitukseen. Niinpä kun heitä kohti lähestyi joku Izvorin sotilaista miekan kanssa Emma kumartui nappaamaan miekan Killianin vyöstä ja otti sillä vastaan hyökkääjän miekan iskun, päästämättä irti merirosvon kädestä. Kyseinen sotilas näytti nuorelta ja kokemattomalta ja Emmaa säälitti hänen puolestaan. Hän onnistui kuitenkin viiltämään tätä nopealla liikkeellä kylkeen, pohtien miksi sotilas oli ottanut suojaliivinsä pois. Parahtaen sotilas väisti sivulle ja sai jonkun Elyanin jäsenen kimppuunsa ja Emma ja Killian saattoivat jatkaa matkaansa. Emma piti tiukasti kiinni sekä miekasta, että miehen kädestä, puolustaen heitä heidän edetessään aina tarvittaessa. Moni muukin yritti pyrkiä sillan yli ja toivoi heidän selviävän. Naisen hengitys kulki nopeasti ja hänen hiuksensa valuivat sotkuna hänen kasvoilleen, mutta hänen silmissään oli päättäväinen katse.

Nimi: Genos (Elyan)

10.08.2019 01:43
Äkkipysähdyksensä oli saanut punakeltaiseen haarniskaan pukeutuneen henkilön lipevän suun auki, joutui Genos näin toteamaan samalla, kun roikkui rakennuksen katon reunuksen varassa ilmassa. Kyborgin elottomat keltaiset silmät tarkkailivat vastustajaansa kauempaa, heittäen jotakin lukemia Genokselle tämän energiatasoista ja lämpölukemista, millä ei ole mitään erityistä merkitystä. Genos vaan osasi sanoa tällä, että haarniskaa joku ohjasi sisältä käsin, ja tämä henkilö tai mikä nyt olikaan puhutteli häntä juuri nyt ja arvosteli hänen "pieleen mennyttä" laskeutumistaan. Ilmeensä ei värähtänyt tästä, eikä nuorukainen ollut oikein vastaustuulellakaan, joten hän lähti itsevarman mutta tuiman ilmeen kanssa heti seuraavaan hyökkäykseen, kun oli kuunnellut toisen loppuun.
Genoksen hyökkäys ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, tai aivan sillä tavalla kuin oli odottanut. Taisteluun liittyi eräs sivullinen, josta Genos näki vain hivahduksen, ennen kuin vetäytyi tulivoimalla pakoon ilmaa halkaisevaa laaseria, jonka vieras oli lähettänyt häntä kohti. Hän ei kuitenkaan väistöliikkeen jälkeen ehtinyt tekemään jälkitoimia, kun inhimillisen näköinen kapistus syöksähti häntä kohden ja osui häneen voimalla, joka heitti Genoksen kauemmas kaksikosta. Tulivoima kämmenistään ja selkäpuoleltaan palautti hölmistyneen tasapainon nopeasti kuitenkin takaisin, pitäen nuorukaista ilmassa vaan että näkisi, kenen kanssa oikein pelleili. Ensimmäinen vastustajansa selkeästi näytti tuntevan punertavan ilmassa leijuvan androidin, joka pyysi korotetulla mutta tyynellä äänellä kyborgia antautumaan heille. Genoksen kulma kurtistui kysyvästi, kun oli saanut hetken ajateltua tilannetta rauhassa, ennen kuin kehtasi vastata androidille. Mitä rezik teki izvorilaisten kanssa?
"Minusta teidän olisi pitänyt jättää meidät rauhaan", Genos pisti vastaan vakavalla äänensävyllä androidille, vilkaisten samalla aikaisempaan kaveriin, joka näytteli hänen kämmenporttiaan kyborgin suuntaan sinisenä hehkuen. Hänen piti olla varuillaan, tällä kertaa hän ei saattanut olla niin onnekas kuin viimeksi noiden ammuksien kanssa.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

10.08.2019 00:49
Kai pysyi autuaan tietämättömänä Artemiksen tai tuon henkivartijan eleistä hänen käytöstään kohtaan tarkkaillessaan autiota katua auton ikkunasta. Kuunnellessaan pojan yksinkertaistetun selvityksen tehtävän motiiveista hän nyökkäsi liioitellun innokkaasti ja katsahti Artemista vakavana. “Kiitos, kun ilmaisit asian tavalla, jonka minunlaiseni tavallinen kuolevainenkin sen ymmärtää. Oletko varma, että muistit mainita kaiken?” Kai totesi kohottaessaan kulmiaan kysyvästi. Hän ei ollut kiinnostunut siitä, mitä Artemis tarkalleen ottaen tahtoi saada selville, mutta päätti jatkaa aloittamansa homman loppuun saakka.
Kai kuunteli Artemiksen selityksen robotin valinnasta yrittäen samalla tunnustella, joko hän pystyisi toistamaan aiemmin suoritetun loitsun onnistuneesti. Tilaisuus voimien vahvistamiseen ilmaantui kuin tyhjästä, kun Kai huomasi sinihupparisen nuorukaisen liitelemässä kattojen yllä. Poika ei varsinaisesti itse ollut se asia, mikä hänen huomionsa kiinnitti, vaan tuon kädessä oleva puinen sauva, jonka Kai oli nähnyt kerran aiemminkin. Vanhempi mies siristi silmiään ja avasi auton oven nopeasti. “Tulen ihan pian takaisin.” Kai huikkasi autossa istuvalle kaksikolle loikatessaan ulos ja ottaessaan suunnaksi läheisen kujan, jonne autolta ei näkisi. Hän katseli ilmassa leijailevaa rezikiä hetken ja alkoi sitten huitomaan käsillään. “Hei!” Tummahiuksinen mies huudahti nojautuessaan seinään yrittäen näyttää loukkaantuneelta. Kai ei voinut peittää ivallista hymähdystä, kun sinihupparinen poika laskeutui katutasolle hieman kysyvän näköisenä. “Oletko kunnossa?” Poika kysyi pysytellen hieman kauempana. Kai otti askeleen lähemmäs vierasta, mutta kaatui polvilleen maahan tuskaisen murahduksen saattelemana. Poika siirtyi vaistomaisesti auttamaan ja ojensi kättään auttaakseen hänet ylös, mutta Kai tarttui tuon olkapäistä tiukasti, voitonriemuisen virneen kohotessa hänen huulilleen, kun hänen kämmenensä hohtivat punaisena. “Aivan pienen hetken päästä olen elämäni kunnossa, kiitos sinun.” Tummahiuksinen mies sanahti hänen hymynsä muuttuessa hieman aidommaksi. Nuorukainen hänen otteessaan yritti parhaansa mukaan päästä vapaaksi, mutta hän heikentyi melko nopeasti taian vaihtaessa omistajaa. Punaisen hohdon hiivuttua Kai irrotti otteensa ja antoi vieraan rezikin hoiperrella kauemmas. Hän tutkaili valkohiuksista poikaa hetken ennenkuin palasi takaisin Artemiksen auton luona odottavan kaksikon luokse “Nyt olen valmis aloittamaan.” Kai huikkasi vetäen syvään henkeä. Nuori mies suoristi takkiaan katsellessaan ympärilleen etsimänsä robotin varalta. Kuullessaan etäistä kolinaa läheiseltä kujalta, Kai vilkaisi Artemista ja lähti päättäväisenä kävelemään äänen suuntaan. “Renoahan me siis etsimme? Meillä taisi käydä tuuri, sillä tämä yksilö käveli suoraan luoksemme.” Hän jähmetti loitsulla robotin paikalleen ennen kuin se ehti kunnolla havaita häntä ja istahti katukiveykselle rennosti. “Suunnitelma on siis sama kuin edellisellä kerralla. Nyt meidän täytyy vain päästä perille asti.” Kai totesi lyödessään kätensä yhteen ja asettaessaan ne sitten polviensa päälle. Artemiksen päästessä paikoilleen Kai aloitti saman loitsun, mitä oli edellisellä kerralla käyttänyt ja pian kaksikon tietoisuus siirtyikin jo toiseen paikkaan.

Nimi: Killian Jones (Sobra)

09.06.2019 21:33
Killianin ilme vakavoitui välittömästi Emman kertoessa suoraan, ettei tuo halunnut menettää häntäkin. Mies olisi tahtonut ottaa vaaleahiuksisen naisen käden omaansa, mutta päätti sitä vastaan, sillä hän ei tahtonut säikäyttää Emmaa etenemällä liian nopeasti. Niinpä hän katsoi naista vilpittömästi silmiin. “Et sinä menetä minua Emma, lupaan sen.” Killian vakuutti katsoessaan edelleen Emmaa. Tunnelman keventyessä hieman naisen ottaessa hänen ikävän vahinkonsa heidän ‘jokireissullaan’, kuten Emma asian ilmaisi, Killian kohotti toista kulmaansa muka paheksuen “Ah, alhainen veto. Loukkaat kunniaani, arvon neiti. Mutta saanen puolustuksekseni huomauttaa, että yritin pelastaa henkesi.” Tummahiuksinen mies totesi pysytellen vakavana, vaikka hänen äänensävynsä paljastikin totuuden.
Killian oli iloinen huomatessaan Emman positiivisen reaktion hänen kommenttiinsa tuon hymystä. “Mukavaa, että viimeinkin huomasit.” Mies sanahti hyväntahtoisesti seuratessaan Emman yllättynyttä suhtautumista hänen flirttiinsä. “Mikäli näin on, olen otettu.” Killian vastasi nöyrästi, vilpitön hymyn huulillaan. Hän oli mielissään huomatessaan, että Emma ei tosiaan vaikuttanut yhtä jännittyneeltä hänen seurassaan kuin aiemmin. Hän ei tosin edelleenkään tiennyt, miten heidän suhteensa olisi voinut määritellä.
Kuulutuksen keskeytettyä heidän keskustelunsa, ja Killianin kysyessä heidän siirtymisestään aulaan, tunnelma oli jo hiipunut. Naisen kerrottua olevansa samaa mieltä, tuo nappasi Killianin kädestä ja lähti ohjaamaan häntä Elyanin päämajan aulan suuntaan. Mustahiuksisen miehen kasvoilla välähti hämmennys, ennen kuin päättäväisyys otti sen paikan. Killian puristi Emman kättä hellästi, yrittäen viestiä, ettei naisen tarvinnut murehtia yksin.
Kaksikon päästyä aulaan Killian piti huolen, ettei Emma päästäisi irti hänen kädestään ja katoaisi väkijoukkoon. Mies oli huojentunut huomatessaan, etteivät elyanilaiset kiinnittäneet häneen huomiota. Se ei sinänsä ollut mikään yllätys, mutta hän oli ehtinyt murehtia asiaa sisääntulostaan asti. He eivät ehtineet odottaa aulassa kauaa, ennen kuin ulkoa kajahti ääni, jonka Killian järkytyksekseen tunnisti kuuluvan Izvorin johtajalle. He eivät siis olleet ehtineet evakuoida päämajaa ajoissa. Killian ei siitä eteenpäin enää pysynyt tapahtumien perässä, sillä portaiden alapäästä hän ei kyennyt seuraamaan, mitä ulkona tapahtui. Kuullessaan laukauksen ja järkyttyneitä huudahduksia ylhäältä, hän siirtyi vaistomaisesti niin, että seisoi Emman ja sisäänkäynnin välissä. “Onko täällä toista uloskäyntiä?” Killian kysyi pitäen sisällään kasvavan huolen aisoissa. Vastaus ehti tulla muualta, ennen kuin Emma vastasi, ja merirosvon pettymykseksi se oli kielteinen. Heidän olisi siis päästävä izvorilaisten ohi, mikäli he tahtoivat selviytyä. “Emma, älä päästä irti kädestäni, kun pääsemme ulos. Emme saa kadottaa toisiamme.” Killianin ilme oli vakava ja jopa hieman anova. “Seuraa minua, vien meidät pois täältä.” Mies jatkoi kääntyessään portaiden suuntaan ja lähti kulkemaan muiden rezikien perässä kohti sisäänkäyntiä, ja sen toisella puolella odottavaa vaaraa. Päästyään oviaukon suulle, Killian veti vapaalla kädellään miekan vyötäröltään ja astui ulos päämajasta varuillaan ja valmiina puolustamaan Emmaa ja itseään. Hän pyrki kuitenkin poistumaan alueelta joutumatta taistelemaan.

Nimi: The Doctor (Erakko)

24.05.2019 22:07
Jack ja Doctor olivat varoittaneet Elyanin johtajia Renojen oudosta katoamisesta ja lähteneet sen jälkeen etsimään apua kaipaavia, sillä välin kun Elyanin johtajat olivat jääneet hoitamaan tilannetta liittouman suhteen. Doctor toivoi, että he saisivat evakuoitua ennen kuin Izvor mahdollisesti todellakin hyökkäisi, sillä sitä ruskeahiuksinen ajan herra pahasti pelkäsi. Hän kurtisti hienoisesti kulmiaan ajatukisssaan, mutta vilkaisi sitten nuoren pakkasherran puoleen. Docotr hymyili hänelle hyväksyvästi, vaikka ruskeissa silmissä näkyikin aavistus alakuloisuutta, samoin kuin lähes teennäiseksi muuttuneen hymyn takana. "Niin, minäkin toivon, että voin auttaa mahdollisimman monia. Mutta aseisiin tarttuminen olisi vältettävissä, kun vain tarpeeksi yrittää. Minä en niihin ainakaan koske." Miehen viimeiset sanat muuttuivat hiljaiseksi mutinaksi, kun hän käänsi katseensa eteenpäin, kun hän lähti ohjaamaan TARDISia haluamaansa paikkaan. Doctor oli jo kauan uskonut, että aseisiin tarttuminen ei ollut oikea ratkaisu koskaan. Viattomien satuttamisesta ei seurannut ikinä mitään hyvää ja silmä-silmästä, hammas-hampaasta -ajattelutapa jätti jälkeensä vain maailman täynnä sokeita ja hampaattomia.
"Olet oikeassa", Doctor huokaisi surumielisenä, sodan alotus olivarmastikin ollut vain ajankysymys, kuten Jack sanoi.
Doctor ohjasi TARDISin haluamaansa paikkaan suojaiselle paikalle. Doctor hymyili ilahtuneesti, kun talvihenki kertoi saaneensa voimansa takaisin. "Hyvä kuulla." Ajan herra vakavoitui kohtuullisen nopeasti uudestaan ja mietti ennen kuin sanoi: "Niin. Katson varmaan vähän tilannetta, yritän ensin kierrellä kaduilla, mutta menen ehkä käymään sisälläkin. Kuten sanoit erakot eivät tosiaan välttämättä tiedä sodan alusta mitään." Doctor astui ulos TARSISin ovesta ja laittoi äänimeisselinsä takkinsa taskuun. Hän siristi silmiään hieman tuulessa ja haroi niskahiuksiaan toisella kädellään. "Hajaantumalla tosiaan ehtisimme kiertää enemmän. Tehdäänkö niin, mutta palataan ja nähdään tässä jos suinkin jossakin välissä? Ehkä puolen tunnin kuluttua? Niin voimme katsoa kannattaako vaihtaa lähestymistapaa?" Doctor ehdotti ja soi hymyn Jackille. Onneksi nuorukainen ainakin olisi useimmille näkymätön. Hän taputti nuorukaisen olkaa. "Älä satuta itseäsi", hän sanoi lähtiessään ja heilautti kättään lähtiessään toiseen suuntaan. Doctor pohti hetken kadulla käveltyään ennen kuin kipusi yhden kerrostalon palotikkaita ihan vain nähdäkseen paremmin tapahtumia. Katolta hän lopulta erotti, että kaukana kaupungin laidalla joelta päin alkoi näkyä liikettä. Oliko Izvor jo lähtenyt hyökkäykseen? Huoli sai Doctorin sydämet pamppailemaan kivuliaasti. Hän lähti kiireenvilkkaa laskeutumaan alas ja pinkaisi juoksuun heti kadulla. Hän yrittäisi varoittaa ainakin joitakin, jos pystyisi.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

17.05.2019 02:17
Hangen antaman tarkemman tiedonannon jälkeen Altrum oli lähtenyt ryhmänjohtajansa johdolla kaupunkiin, siinä missä muut kaksi ryhmää erkanivat heistä. Jean oli heidän mukanaan ja Marcon ajatukset kävivätkin lyhyesti ystävässään. Häntä hieman huolestutti Jeanin puolesta, sillä tiesi, että tämä menetti joskus malttinsa kohtalaisen herkästi. Toisaalta Marco silti uskoi, että hän pärjäisi tiukan paikan tullen ja luotti siksi myös siihen, että hänen työtoverinsa tulisi pärjäämään hyvin. Siitä huolimatta Marco toivoi, että heillä olisi käynyt parempi tuuri ja he olisivat päässeet samaan ryhmään. Noh, ei Marco voinut valitaakaan, sillä moni muukin Izvorin työntekijä näytti joutuneen eroon normaaleista työpareistaan tai ystävistään. Vaaleahiuksinen mies, jonka nimeksi Marco muisteli Kise, ainakaan ei ollut päässyt normaalisti tylsistyneeltä näyttävän työparinsa kanssa samaan ryhmään. Pisamakasvoinen turvaaja erotti myös Annien ryhmänsä mukana, hänkin oli joutunut aivan eri paikkaan kuin Reiner ja Bertolt, joiden Marco muisteli myöskin joutuneen keskenään eri ryhmiin. Hetken Marcon ruskeiden silmien katse viivähti muissa pakettiautossa istuvissa ja hän mietti menisikö puhumaan Annielle. Hän kuitenkin päätti olla tekemättä sitä. He olivat keskustelleet Reinerin ja muiden kanssa kohtuullisen harvoin kuitenkin, vaikka hyvissä veleissä olivatkin, tai noh tarkemmin Annie keskusteli heidän kanssaan harvoin, sillä nainen oli aina aika hiljainen ja vakava. Sitä paitsi Marcoa hermostutti hieman väkisinkin tuleva ja sen vuoksi hän oli normaalia vakavampi ja myös vaitonaisempi. Hän istuikin alkumatkan omissa mietteissään pakettiauton seinään nojaten. Sitten kuitenkin äänistä päätellen Hange pääsi kuskin paikalle ja auton takatilan ilmapiiri muuttui huomattavasti.
Yhtäkkiä auto oli singahtanut Hangen ohjauksessa täyttä vauhtia eteenpäin, mutkitellen pitkin katuja sellaisella vauhdilla, että kaikki paiskautuivat ensin taaksepäin, sitten eteenpäin ja lopulta heittelehtivät holtittomasti puolelta toiselle. Marcon silmät laajenivat hitusen, kun hän lennähti eteenpäin ja joutui ottamaan seinästä tukea, ettei löisi siihen päätään. Kaikki eivät olleet selkeästikään yhtä onnekkaita, sillä Kise vaikutti törmänneen kasvot edellä seinään jossakin käännöksessä.
Juuzou vaikutti olevan ainoa, joka nautti kyydistä täysin siemauksin ja hieman kummallinen valkohiuksinen nuorukainen olikin heittänyt kätensä ilmaan ja hihkui riemuissaan Hangen kurvatessa menemään. Marco ei voinut olla päästämättä itsekin pientä ehkä hieman kiusaantunutta naurahdusta. Hän ei voinut sanoa, että nauttisi menosta hirvittävästi, mutta tilanne voisi olla pahempikin. Eniten Marcoa huvitti ajatus siitä, miten Jean olisi reagoinut, mikäli hän olisi ollut paikalla. Lisäksi pisamakasvoinen mies olisi voinut vannoa, että mikäli hänen ystävänsä olisi ollut paikalla, tämä olisi hyvän onnensa mukaisesti luultavasti päätynyt jakamaan saman kohtalon Kisen kanssa.
Kun auto lopulta pysähtyi ja he pääsivät purkautumaan ulos Marco oli vähintääkin yhtä huojentunut kuin muutkin. Hän oli saanut useammankin kerran kyynärpäästä autoajon aikana ja ollut vähällä rusentua, oli huojentavaa päästä ulos. Hän vilkaisi hieman myötätuntoisena jotakuta izvorilaista, joka oksensi heti autosta ulos päästyään. Marco jäi kuuntelemaan Hangen ohjeistusta ja kun ryhmä alkoi hajaantua valitsemilleen alueille Marco kääntyi aiemmin oksentaneen izvorilaisen puoleen. Hänellä oli vaaleanruskeat lyhyet hiukset, melko pienet silmät ja hän oli jonkin verran Marcoa lyhyempi. Marco muisteli työskennelleensä kyseisen miehen kanssa ennenkin ja ajatteli, että he kaksi voisivat varmaankin suorittaa tehtävää yhdessä, kummallakin heistä oli sentään 3DMG-varusteet päällä, joten nopea liikkuminen ainakin onnistuisi. "Matkapahoinvointia?" Marco kysyi ja hymyili myötätuntoisesti. Hänen työtoverinsa irvisti vähän. "Jep. Ajattelin, että Hange yrittää tapaa meidät. Parempi nyt jo kuitenkin."
Marco nyökkäsi ja vakavoitui. "Ajattelin, että voisimme ehkä työskennellä pareina? Meidän olisi helpompaa kiertää isompi alue yhteistyössä." Ruskeahiuksinen izvorilainen, Marco muisteli hänen sukunimekseen Wilson, suostui välittömästi ja nyökkäsi. "Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, mennään." He lähtivät valitsemaansa suuntaan ja nousivat melkein heti ilmaan kiinnityshakojen avulla. "Jos kierrämme tämän alueen, minä katson tämän puolen ja sinä tuon toisen? Huikataan sitten, mikäli toinen tarvitsee apua, eikä mennä liian kauas?" Hän ehdotti, mikä sopi jälleen miehelle. "Sopii, huikkaa vain sitten. Sovitaan tämän korttelin jälkeen uudesta suunnasta." He erkanivat hieman eri suuntiin ja vaikka he eivät olleetkaan näköetäisyyden päässä toisistaan Marco tiesi, että hänen väliaikainen työparinsa olisi lähellä ja toimisi kyllä, mikäli olisi tarpeen.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

16.05.2019 22:44
Tony päästi suustaan turhautuneen huokauksen, kun kyborgi jatkoi matkaansa hänen ohitseen hidastamatta lainkaan. “Tylyä.” Tummahiuksinen mies totesi pahastuneen kuuloisena seuratessaan rezikin loittonevaa hahmoa. Tuo oli väistänyt hänen energiapallonsa helposti, eikä se ei tullut teknikolle yllätyksenä. Hän lensi kyborgin perään ja seurasi tuon laskeutumista kiinnostuneena. Tony ei ollut aiemmin törmännyt vaaleahiuksisen miehen kaltaiseen kyborgiin, joten hän oli luonnollisesti utelias oppimaan lisää.
Hänen vastustajansa laskeutuminen ei kuitenkaan sujunut yhtä helposti kuin mekaanikko oli odottanut. “Vaikuttava laskeutuminen. Uskoisin kuitenkin sen sujuvan hienovaraisemmin, mikäli propulsiojärjestelmäsi olisi sijoitettu hieman eri tavalla. Aerodynamiikkaa ja niin edelleen…Toivottavasti talossa on voimassa oleva vakuutus, joka kattaa myös kyborgien aiheuttamat kattovahingot.” Tony selitti tapansa mukaan huolettoman oloisena, vaikka suhtautuikin sotaan ja alkaneeseen kamppailuun hyvin vakavasti. J.A.R.V.I.S. skannasi kyborgin liikkeitä herkeämättä saadakseen laskettua todennäköisyyksiä ja mahdollisia liikeratoja. Izvorin teknikko ei pitänyt siitä, kuinka sokeasti hänen piti ryhtyä taistelemaan ennestään tuntematonta, ja ilmiselvästi varsin tulivoimaista kyborgia vastaan.
Vaaleahiuksinen rezik ei jäänyt odottelemaan hänen seuraavaa siirtoaan, vaan nousi lentoon räjähdyksen saattelemana. Tony oli ryhtynyt suunnittelemaan strategiaansa heti kyborgin nähtyään, mutta suunnitelma A ei tulisi toimimaan toivotulla tavalla. Hänellä oli käytössään sähkömagneettisella pulssilla varustettuja ohjuksia, mutta hän ei enää uskonut heikon EMP:n tehoavan kyborgiin. Liian voimakas pulssi taas tuhoaisi Izvorin viestintärannekkeet.
Tony valmistautui kyborgin iskuun parhaansa mukaan, mutta tuon nopea vauhti melkein yllätti hänet. Melkein. Hän siirsi molemmat kätensä koukkuun kasvojensa eteen ja ajatteli kilpeä, jolloin pitkä kulta-punainen kilpi rakentui välittömästi hänen eteensä. Teknikon Iron Man -asu koostui pienistä nanopalasista, jotka pystyivät ottamaan lähes minkä muodon tahansa hänen käskystään. Hän huomasi Visionin liittyneen taisteluun mukaan ja nyökkäsi lyhyesti. Tilanne vaikutti varsin hyvältä heidän kannaltaan toistaiseksi. “Vision! Mukavaa, että liityit seuraamme!” Tony kommentoi ilahtuneen kuuloisena samalla, kun määräsi vahvistuksia myös käsivarsiinsa. Hän otti kyborgin iskun vastaan perääntymättä, mikäli Visionin hyvin tähdätty energiasäde ei muuttaisi tuon kurssia. “Ktang.” Mustahiuksinen mies havainnollisti sanallisesti mahdollisesta jalan ja kilven yhteentörmäyksessä kuulunutta ääntä. Kilpi oli niin vahva, että hän selviäisi ilman vahinkoa, mutta liitäisi kymmenisen metriä taaksepäin iskun voimasta kilven kadotessa takaisin huomaamattomasti osaksi panssaria.
Tony ei jäänyt odottamaan vastustajansa seuraavaa siirtoa, vaan vapautti pienikokoisia ohjuksia asustaan samaan aikaan kun suuntasi myös kämmenissään olevat repulsorit kyborgiin päin. Hän ei kuitenkaan ampunut sinisiä energiasäteitä tuota kohti, vaan seurasi Visionin hyökkäystä keskittyneenä. Mikäli Visionin vakuuttelupuhe ei tehoaisi, Tony oli valmiina ladattuine repulsoreineen, ja vaikka hän ei uskonut hetkeäkään kyborgin olevan valmis antautumaan, halusi hän antaa luomalleen androidille mahdollisuuden neuvotella rauhallisesti. Heidän vastustajansa ei kuitenkaan näyttänyt vanhemmalta, kuin Izvorin tuskallisen nuoret turvaajat, jotka parhaillaan mahdollisesti taistelivat henkensä kaupalla. Ajatus puistatti teknikkoa, mutta tilannetta ei voinut enää muuttaakaan. Vasta sodan loputtua selviäisi, oliko kaikki sen arvoista.

Nimi: Ratio (Elyan)

15.05.2019 02:06
Ratio iski kultaisen metallihansikkaan suojaamalla kädellään izvorilaista lujaa palleaan. Isku oli tarpeeksi kolkatakseen mieheltä ilmat pihalle ja lennättämään hänet vähän taemmas, mihin izvorilainen jäi haukkomaan henkeään. Ratio oli äskeisen kamppailun myötä päässyt lähemmäs Birthdayta ja epäröityään hetken hyökkäisikö uudestaan jatkaen kamppailua, vai yrittäisikö viedä Birthdayn suojaan hän päätyi jälkimmäiseen. Ratio juoksi viimeiset askeleet maassa myttynä makaavan ystävänsä puoleen. Birthdayn sandaalit olivat kadonneet johonkin, samoin kuin hänen aurinkolasinsa ja hänen kalpeutensa näkeminen näin läheltä tuntui vain pahemmalta. Huoli ja pelko Birthdayn puolesta väänsi hänen vatsaansa. [Birthday ei voi kuolla. Hän lupasi. Hän lupasi], ääni hoki hänen päässään ja hän kurotti toisen kätensä kohti Birthdayta.
Samalla hetkellä tummahiuksinen mies näki liikettä silmäkulmastaan hetkeksi tyrmäämänsä izvorilaisen suunnalta. Ratio kohotti nyt molempien näkyvillä olevien silmiensä katseen ylös ja kohtasi miehen katseen. Izvorilainen oli yhä maassa kyykyssä, mutta hän oli vetänyt käsiaseensa esille ja osoitti sillä Ratiota.
Hetki jähmettyi paikalleen. Izvorilainen tuijotti häntä, ase kädessään ja Ratio tuijotti takaisin kasvot vakavina. Oli kuin he olisivat mitelleet toisiaan. Hän ei voinut tietää mitä sotilaan päässä liikkui, tai miksi hän ei heti ampunut. Hän kuitenkin selkeästi epäröi. Ratio mietti, ehtisikö hän suojata Birthdayn jos mies ampuisi. Jos hän juoksisi heti ehtisikö hän tainnuttaa, kenties jopa tappaa miehen joka osoitti häntä aseellaan? Hän oli niin lähellä Birthdayta, hänen sormensa melkein hipoivat keltahiuksista ystäväänsä. Vielä hetken Ratio pysyi paikallaan. Hän oli näkevinään jotain vastustajansa silmissä silloin. Izvorilaiset olivat kenties sittenkin vain ihmisiä. Hän päätti tilanteen kulun silloin ja Ratio käänsi selkänsä itseään yhä aseella osoittaneelle miehelle. Hän oli nähnyt sen miehen silmissä. Tämä ei aikonut ampua. Tai sitten Ratio olisi tulkinnut väärin ja tuntisi pian repivää kipua lapaluidensa välissä. Elyanin lääkäri ei kuitenkaan uskonut erehtyneensä.
Hän kumartui poimimaan Birthdayn kiireesti, mutta mahdollisimman hellästi käsivarsilleen. Birthday oli niin kevyt ja niin pelottavan liikkumaton. Ratio tiesi hänen olevan hengissä, mutta vain hädin tuskin. Hän kieltäytyi katsomasta ystäväänsä tarkemmin, sillä ilman silmälappuaan hän näki tarkasti, kuinka huonosti kaikki oli. Pitempi mies oli nostanut ystävänsä käsivarsilleen kevyesti ja puristi hänet rintaansa vasten lähtiessään puolijuoksua kuljettamaan vaaleahiuksista miestä turvaan. Hän ei uhrannut katsettakaan izvorilaiselle, joka oli päästänyt hänet menemään.
Ration sydän hakkasi ja adrenaliini sai hänet valppaaksi, hän vilkuili ympärilleen juostessaan kohti Elyanin päämajaa. Taistelu heidän ympärillään oli yhtä kaaosta, vaikka se alkoikin siirtyä kohti kaupunkia rezikien hajaantuessa ja paetessa izvorilaiset kannoillaan. Ratio tiesi, että hänen pitäisi seurata ja auttaa elyanilaisia. Juuri nyt Ratio ei kuitenkaan kyennyt ajattelemaan muuta kuin Birthdayta ja tämä oli hänelle kaikista tärkein. Ratio oli melkein päässyt metrotunnelille asti. Jos hän vain pääsisi sairastuvalle... Kenties hän vielä voisi auttaa Birthdayta. Mitä ikinä Izvor olikaan hänelle tehnyt Ratio tekisi kaikkensa saadakseen hänen tilansa vakautumaan.
Silloin Ration silmiin osui jotain, mikä sai hänen silmänsä laajenemaan kauhusta. Three oli lyyhistynyt maahan Izvorin pääjohtajan, Erwin Smithin jalkoihin ja kylmän välinpitämätön ilme kasvoillaan mies jatkoi matkaansa pakenevien rezikien perään. Ratio näki veren, joka oli tahrannut maan leijonaa muistuttavan miehen alta, joka oli ikään kuin kutistunut takaisin omaksi itsekseen. Ilman vertakin Ratio kuitenkin näki minimuminsa avulla, että Three oli jo kuollut. Ration kauhistunut katse pyyhki taistelukentälle kaatuneiden ylitse. Kuka muu oli? Oliko Honey? Miten tyttö pärjäisi kun... Ratio näki L:n. Toisen varajohtajan hento tummahiuksinen ruumis makasi pienenä ja hylätyn näköisenä keskellä kylmää asfalttia. Ration sydäntä kylmäsi ja hän tunsi uuden raivon kuplivan sisällään. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa. Kukaan hädin tuskin huomasi L:n kuolemaa. Ja siitä huolimatta jos mies oli kuollut, mikä oli heidän mahdollisuutensa selvitä? Eikö L:n ollut pitänyt käyttää aivojaan ja viedä heidät turvaan.
Ratio saavutti metrotunnelin suunkäynnin. Sielläkin oli ruumiita, ensimmäisiä portaikkoon kaatuneita, mutta Ratio väisteli heitä ja lähti laskeutumaan rikkinäisiä rullaportaita Birthday käsivarsillaan. Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle. Hänen valtavaksi pettymyksekseen, koko aula oli paikoitellen sortunut. Sen täytyi johtua Genoksen poistumisesta katon läpi. "Helvetti!" Ratio kirosi ääneen turhautumistaan ja epätoivoaan ja hän puri hampaansa lujaa yhteen. Hän ei pääsisi syvemmälle päämajaan, eikä näin ollen myöskään voisi viedä Birthdayta lääkintätuvalle.
Turtana hän kääntyi ympäri ja palasi suuaukolle. Hän ei kuitenkaan mennyt ulos, sillä näki Genoksen taistelevan kauempana ja pienen lasta muistuttavan naisen kylvävän tuhoa punaisilla energiapurkauksilla. Mihin hän voisi mennä? Ei ollut mitään paikkaa mihin viedä Birthdayta.
Ratio peruutti pois näkyvistä tunnelin seinän viereen ja laski Birthdayn hellästi maahan, liukuen itsekin istumaan. Hetken hän vain istui siinä, Birthday sylissään. Hänen käsivartensa roikkuivat velttoina sivuilla ja Ratio katseli hänen kasvojaan hiljaa ja suu pelkkänä viivana. Hän ei laskenut silmälappuaan peitoksi ja näki kuinka elämä hupeni Birthdaysta hetki hetkeltä, kuinka mitä hyvänsä Birthdaylle oli tehty oli vain pahentanut hänen muutenkin epävakaata tilaansa, antanut sairaudelle vain lisää tulta. Pitikö Birthdayn elämässä enää kiinni vain hänen tahtonsa elää?
Sitten tulivat kyyneleet. Ration alahuuli alkoi täristä ja hän puri hampaansa yhteen niin, että sattui. Hän pusersi kätensä nyrkkiin ja veti Birthdayn lähemmäs rintaansa. "Anna anteeksi Birthday. Minä epäonnistuin. Minä en voi pelastaa sinua." Hän hautasi kasvonsa Birthdayn hiuksiin itkiessään. Hän ei voinut tehdä mitään Birthdayn eteen. Ei kerrassaan mitään. Hän saattoi vain istua siinä, kun taistelu riehui jossain ulkona ja rukoilla, ettei Birthday kuolisi. Rukoilla, että mies pitäisi lupauksensa. Mutta mikään ei muuttanut sitä, että Ratio oli epäonnistunut, eikä voinut kuin katsoa ja odottaa, miten hänen ystävänsä hetki hetkeltä todennäköisemmin lipeäisi pysyvästi hänen otteestaan.

Nimi: Opal Koboi (Crona)

12.05.2019 03:50
Opal nautti kaaoksesta ympärillään. Totisesti hän rakasti katsoa sitä, miten vain vähän tökittynä saviväki teki typeriä asioita ja yleensä tonttunainen nautti siitä, että muut tekivät hänen puolestaan likaisen työn. Usein suuruudenhullu nero ei itse tahtonut liata käsiään vaan antoi jonkun alaisensa hoitaa ne asiat ja keskittyi itse olemaan aivot suunnitelmien taustalla, mutta mikäli tahtoi menestyä piti valmistautua ryömimään myös joskus mullassa. Tokikaan Opal ei kirjaimellisesti ollut menossa ryömimään multaan ja likaamaan kaunista ja täydellistä olemustaan.
Tonttunainen pyörähti ihastuneena ympäri taistlukentällä lähettäessään sormistaan voimakkaita purppuraisen punaisia energiapurkauksia sekä rezikejä, että izvorilaisia kohden. Häntä ei kiinnostanut yhtään keheen osuisi, vaikka paikalle sattuisikin osumaan joku Cronan jäsenkin, ei hätä olisi tämän näköinen. Häntä vähäisempiä elämänmuotoja saattoi uhrata kyllä, se ei ollut mitenkään vakavaa. Opal osui edes sen kummemmin tähtäämättä vaivatta useampiin ja hänen taikansa kaatoikin melko monta. Opalin normaalisti tummat silmät leimusivat melkein punaisina ja hänen kalpeilla pienillä kasvoillaan oli lähes paholaismainen virnistys. Kuitenkin juuri, kun hän oli kerännyt tarpeeksi voimia lähettääkseen kerralla voimakkaan purkauksen magiaa taistelijoita kohdin, jostain ilmasta hänen yläpuoleltaan ilmestyi kultainen energiasäde, joka halkoi ilmaa vaarallisen läheltä häntä. Opal joutui keräämän taikuutensa nopeasti muodostaakseen ympärilleen suojaavan kuplan, jotta säde ei käristäisi häntä poroksi.
Opal vilkaisi ärsyyntyneenä ylös, missä erotti punavoittoisen ilmassa leijuvan hahmon, jolla oli typerä kultainen supersankariviitta. Mikä lienee otus olikin, Opalia se ärsytti suunnattomasti ja kiukuspäissään hän lähetti punaisen energiapallon lähes välittömästi miestä muistuttavan hahmon suuntaan. Hänen entistä suuremmaksi harmikseen pallo näytti jotenkin kulkevan hahmon lävitse vahingoittamatta tätä, ennen kuin tämä lensi pois tonttunaisen näköpiiristä.
Cronan toisen johtajan moinen tapahtuma oli vain saanut ärsyyntymään lisää ja vimmoissaan hän kääntyi taistelijoiden puoleen uudestaan, kylvääkseen lisää tuhoa. Hän nousi ilmaan leijumaan itsekin, tällä kertaa vaivautumatta käynnistämään rakentamiaan siipiä ollenkaan, sen sijaan hän käytti pelkästään omia voimiaan ja raivoaan levitoidakseen. Siitä hän heitti lieskoja muistuttavan energia-aallon muutaman rezikin ja izvorilaisen niskaan.
Silloin Elyanin katon läpi lensi jokin, jonka Opal oman pukunsa laitteistoa käyttämällä näki pian olevan kyborgi. Opal kiinnostui tästä hitusen ja oli melkein aikeissa lähteä tutkimaan, mikä tämä oli miehiään ennen kuin joku punaisen kultaisessa asussa lentävä hahmo oli yhdessä Opalia aiemmin kiukustuttaneen viittasankarin kanssa lentäneet kyborgin perään. Opalin aiemmin kiukustuneet kasvot korvasi nyt pahansuopa virne, joka muistutti myös hitusen vihaista irvistystä. Hän erotti naisen, jonka kanssa viittasankari oli ollut vastatusten. Hän oli myös nähnyt tämän käyttävän aiemmin voimiaan ja nero päätti voittaa hänet. Häntä kismitti yhä aiempi kohtelunsa ja tämä nainen saisi huomata Opalin voimat. Niin ja hänen upean älynsä tietenkin, olihan Opalin älykkyysosamäärä sentään mitattuna yli 300 ja muutenkin tonttunainen tiesi olevansa vain yksinkertaisesti paras aivan kaikessa (totta kai!).
Hän käynnisti nanoteknologialla toimivat siipensä ja lensi ääneti ja lähes silmää nopeammin tummapukuista rezikiä kohden. Hän käynnisti hetkeksi kilpensä, jolloin hänen kehonsa katosi näkyvistä värähdellessään liian nopeasti ihmissilmän havaitsemiseksi. Se kirotti Fowlin poika oli kiertänyt kilven kerran. Mutta kukaan muu ei ollut vielä ymmärtänyt pysäyttää kameran kuvaa niin, että erottelisi sekunti sekunnilta ruudut. Niinpä kukaan ei myöskään näkisi Opalin lähestyvän. Vasta kun hän oli aivan naisen takana hän sammutti kilpensä ja muuttui jälleen näkyväksi, jotta voisi käyttää muita voimiaan. Taikuus kiiri hänen jäseniinsä helposti, sillä hän oli jo aiemmin herättänyt sen ja ihmislapsen kokoinen tonttunainen oli myös muutenkin niin sanotusti täydessä latauksessa taikavoimiensa suhteen. Joukko salamoita purkautui hänen sormiensa kärjistä ja syöksyi kohti naista Opalin lähettäessä energiapurkaukset matkaan. Niiden tehtävänä olisi osua naiseen ja kärventää tämä mukavaksi pieneksi läntiksi. Niin Opal ainakin suunnitteli.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

11.05.2019 00:52
Erwinin hyökätessä vielä rezikejä vastaan, hän joutui irvistämään suojaliivin lähettämien sähköiskujen takia. Kuitenkaan kipu ei ollut tarpeeksi saamaan pitkää miestä poistamaan liiviä, hän luotti siihen, että Stark hoitaisi ongelman. Pian teknikon sarkastinen kommentti kuuluikin Erwinin korvaan, kun Stark ilmoitti hänen sukunimeään painottaen hoitavansa asian. Jos Erwinillä olisi tapana pyöritellä silmiään hän ehkä olisi tehnyt niin nyt. Kuitenin hänen ilmeensä tiukkeni hitusen, vaikka hän ei ääneen mitenkään reagoinutkaan. Hän ei kuitenkaan ollut yllättynyt ja osasi odottaa moista reaktiota. Hän ei myöskään yllättynyt, kun Tony ilmoitti korjanneensa ongelman. "Kiitos", Erwin vain sanoi lyhyesti kuulokkeeseen taistelun lomassa.
Erwinin katse kohtasi Levin katseen hänen kimppuunsa hyökänneen elyanialaisen ruumiin yläpuolella. Lyhempi johtaja otti hänen hiljaisen kiitoksensa vastaan nyökkäämällä ja vaikka hän ei sanonut muuta, miehen katse riitti kertomaan Erwinille, että Levi olisi valmis tekemään saman koska tahansa hänen puolestaan. Erwin oli kiitollinen ja hän myöskin olisi valmis koska tahansa laittamaan itsensä likoon suojellakseen ystäviään, ja kuten nyt yritti tehdä, koko ihmiskuntaa. Rezikit olivat kuitenkin hajaantumassa, mistä kuoleva rezik oli viimeisillä sanoillaan pitänyt huolen. Erwin kääntyi pian nyökättyään uudestaan Leville ja ohjeistettuaan toisen johtajan oikeaan suuntaan. Erwin ei kääntynyt katsomaan taakseen lähtiessään kävelemään pois päin rezikin ruumiin luota ja pois taistelukentältä kohti kaupunkia, jonne rezikit pyrkivät hajaantumaan.
Hän otti yhteyden myös Hangeen, jolle hän ilmoitti lyhyesti: "Hange, rezikit hajaantuvat kaupunkia kohden. Me tulemme myös. Jatkakaa suunnitelman mukaan, mutta olkaa varuillanne." Rezikejä saattaisi tulla heidän niskaansa nyt arvioitua enemmän, vaikka Erwin oli toki osannut odottaa, että tällainenkin tapahtumakulku olisi hyvinkin mahdollinen.
Hänen ajatuksensa katkesivat, kun hän kuuli sivultaan karjahduksen. Erwin kohotti vakavien sinisten silmiensä katseen parahiksi nähdäkseen aiemmin Reindardtin kanssa taistelleen leijonamaisen miehen hyökkäävän itseään kohti saman, joka oli hyökkäyksen aloittanut. Otuksen silmät olivat punahehkuiset ja se karjui raivoissaan. Erwinin keho reagoi nopeampaa, kuin hän ehti päättää väistääkö vai hyökätä ja veti toisen miekoistaan kaaressa ylemmäs. Se tapasi otuksen kurkun kylmästi ja viilsi syvään, lennättäen nyt veripisaroita myös Erwinin viitalle ja kasvoille. Yksi syvä viilto oli kaikki mitä tarvittiin, jotta leijonaa muistuttava mies luuhistui maahan. Erwinin katse ei ehtinyt viipyä tässä kauaa, ennen kuin hän kuuli kovaa ääntä takaansa ja kiinnitti lyhyeksi hetkeksi huomionsa mittelöön, joka vaikutettiin käyvän Elyanin katon läpi syöksyneen kyborgin, Starkin ja Visionin välillä. Erwinin kulmien välissä juova syveni, mutta hän lähti siitä huolimatta ylittämään jokea kaupunkia kohden, osaltaan johtaen viimeisiä hyökkääjiä rezikien perään. Erwin tiesi, että taistelu kaupungissa ei tulisi olemaan helppoa, mutta ainakin osalla heidän sitä varten koulutetuista sotilaistaan, mukaanlukien Erwinillä itsellään, oli 3DMG-laitteisto sitä varten. Hän ei kuitenkaan tuhlannut kaasua vielä, vaan taittoi matkaa nopeasti jalan. Hän saavutti yhden rezikin, joka oli yrittänyt piiloutua ja hyökätä sieltä. Moniraajainen otus iskeytyi Erwinin päälle ja tarrasi hänen viittaansa, joka repeytyi äänekkäästi otuksen roikkuessa siinä. Erwin ehti iskeä miekkansa otuksen läpi, mutta päätyi heti matkaa jatkaessaan repäisemään turhaksi käyneet viitan repaleet tiehensä. Erwin jatkoi matkaansa vilkaisten lyhyesti taivaalle, nähdäkseen missä Stark ja Vision olivat menossa. Jos he saisivat pidettyä selkeästi tulivoimaisen rezikin poissa kaupungista, hyvä.

Nimi: Jean Kirstein (Izvor)

11.05.2019 00:08
Vaikka hän saikin kärähtäneen suojaliivin päältään, Jeanin huomion herpaantuminen koitui hänen kohtalokseen rezikiä vastaan. Hänen vastustajansa oli huomannut tilaisuutensa tulleen ja käytti sen epäröimättä hyväkseen. Izvorin turvaaja ei ehtinyt suojautua millään tavalla ennen kuin sinihiuksisen miehen metallihansikas osui hänen ylävatsaansa. Jean kaatui maahan enemmänkin yllätyksestä, kuin iskun voimasta, mutta palleaan tähdätty isku oli tehnyt tehtävänsä. Nuoren miehen keuhkot tyhjenivät ilmasta vasten hänen tahtoaan, eikä hän voinut kuin haukkoa henkeään, turhaan. Jean oli lähellä joutua paniikkiin, kunnes tunsi pystyvänsä jälleen hengittämään. Todellisuudessa vain muutaman sekunnin kestänyt lamaantuminen tuntui hänestä huomattavasti pidemmältä.
Saadessaan ajatuksensa jälleen kasaan Jean pyörähti hieman jäykästi kyykkyyn ja veti aseen kotelostaan. Hän huomasi vastustajansa siirtyneen Izvorin syöttinä käytetyn rezikin luokse ja kohotti aseensa miestä kohti tiukka ilme kasvoillaan. Hänen rintaansa sattui ja heittotähtien aiheuttamat haavat hänen käsivarsissaan olivat avautuneet uudestaan taistelun aikana. Kauempana sinihiuksinen rezik oli kumartumassa toverinsa puoleen ja vaikutti hyvin huolestuneelta tuon voinnista. Izvorin turvaaja kurtisti kulmiaan ennen kuin ymmärsi noiden olevan todennäköisesti ystäviä. Olihan hänen vastustajansa maininnut vaaleahiuksisen rezikin aiemmin todella vihaisen kuuloisena. Jean katsahti nopeasti ympärilleen taistelukentällä, joka oli kovaa vauhtia tyhjentymässä taistelijoista. Ilmeisesti rezikit oltiin käsketty hajaantumaan. Nuori mies käänsi katseensa takaisin kaksikkoon hieman epävarmana. Parivaljakko tuskin olisi vaaraksi kenellekään, mulla voisiko hän olla varma, ettei ratkaisulla olisi negatiivia vaikutuksia?

Nimi: Three (Elyan)

10.05.2019 23:54
Three loikkasi päin vahvasti haarniskoitua miestä, joka nosti kuitenkin suuren kilpensä suojaksi leijonaa muistuttavaa miestä vastaan. Three iskeytyi kilpeen karjahtaen kynnet ojossa ja hänen kynsistään kuului korvia riipivä kirskunta, kun ne osuivat kilven keskiosaan. Pian kuitenkin suurikokoinen Izvorin sotilas nakkasi Threen takaperin kauemmas kilvellään tuuppaamalla. Three joutui tekemään hetken töitä, että sai vauhtinsa hidastumaan ja päästi suustaan karjahduksen. Heidän takanaan taistelu oli edelleen yhtä sekasortoa, sillä suurin osa rezikeistä oli alkanut pyrkiä kaupunkia kohden hajaantuen ja izvorin väki lähti heidän peräänsä. Kuitenkaan Three ei ehtinyt kiinnittää pakeneviin ihmisiin juurikaan huomiota, kun haarniskoitu mies kävi uudestaan hyökkäykseen häntä päin. Threen onneksi koitui, että hän oli haarniskoitua sotilasta nopeampi ja hän heittäytyi miehen huolestuttavan suurikokoisen vasaran tieltä. Isku kuitenkin järisytti maata hänen ympäriltään ja Three kompuroi iskun voimasta. Hän tunsi kivetyksen halkeilevan käpäliä muistuttavien jalkojensa alla ja iskun voima kiiri särkynä pitkin hänen vartaloaan. Threetä pienempikokoisempi mies olisi lentänyt kaaressa nurin ja ehkä rikkonutkin itseään. Three kuitenkin onnistui säilyttämään tasapainonsa jotenkuten, vaikka joutuikin ottamaan kädellään ja polvellaan hieman hankalasti maasta tukea eteenpäin kompuroidessaan. Three aikoi kääntyä raivonsa siivittämänä takaisin haarniskoidun miehen kimppuun, kun hän kuitenkin erotti tämän takana pitkän vaaleahiuksisen miehen ja kalpean hahmon maassa tämän takana. Threen päässä tuntui räjähtävän jotakin, kun hän tunnisti hahmon. Erwin Smith, joka kääntyi pois maassa makaavan Elyanin varajohtajan L:n luota. Maa tahrautui koko ajan punaisemmaksi tummasta verestä tummahiuksisen nuorukaisen alla. Threen sisällä kuohahti entistä voimakkaampi raivo ja hän rynnisti haarniskoidun vastustajansa ohitse toiselta puolelta, ennen kuin tämä oli vielä ehtinyt nostaa painavaa vasaraansa. Tämä mies, tämä mies oli satuttanut Birthdayta, hänen ystäväänsä, tämä mies oli syypää kaikkeen. L oli kuollut hänen takiaan. Three karjahti hyökätessään suin päin kohti miestä, sivulta päin. Hänen silmiensä edessä välähti nopeasti kuvia ja hän kuuli oman sydämensä sykkeen ja verensä kohinan kovempaa kuin koskaan. Honey, kaikki lapset jotka Three oli pelastanut. Three suojelisi Honeyta, ei antaisi...
Three loikkasi suoraan eteenpäin välinpitämättömän näköisesti kävelevää miestä kohden. Viimeinen asia, jonka hän kunnolla näki olivat miehen siniset silmät, jotka kääntyivät kylminä häntä päin ja terä joka nousi kaaressa ilmaan, viiltäen hänen kurkkunsa poikki. Maailma keikahti rajusti. Hän ei enää kuitenkaan tuntenut pudotusta, eikä tahmeaa verta. Hänen näkökenttänsä oli sumea välkkyvä juova taivasta, veripisaroita ja tummaa asfalttia. Hän kuuli huudot ja paukkeen ennen kuin nekin nopeasti vaimenivat.

Nimi: Vision (Izvor)

10.05.2019 22:33
Vision oli kohottanut katseensa Wandasta, kun jokin oli singahtanut Elyanin päämajan katosta läpi. Visonin ihmisilmää tarkempi katse seurasi hahmon lentoa ja erotti nopeasti, että kyseessä oli vaaleahiuksinen kyborgi. Pian hän erotti Tonyn lentävän hahmoa vastaan ja kaartavan hänen eteensä. Tonyn uusimman Iron Man-puvun mallin ansiosta puku kiihtyi paljon entistä nopeampaa ja saavutti käytännössä lähdössä äänennopeuden. Vision jäi pieneksi hetkeksi seuraamaan kauempana tapahtuvaa mittelöä. Punavoittoinen androidi melkein odotti kaksikon törmäävän, mutta jotenkin kyborgi ilmeisesti onnistui väistämään Starkin, ainakin mikäli Vision täältä asti oikein erotti. Nuori androidi tunsi yhä suurta hämmennystä ja ahdistustakin Wandan näkemisestä, sekä järkytystä siitä, että he olivat vastakkaisilla puolilla. Sotaan käyminen oli Visionille tarpeeksi vaikeaa jo valmiiksi. Kenties yrittääkseen unohtaa hämmennyksensä, tai vain koska koki sen velvollisuudekseen Vision vilkaisi nopeasti Wandaa ennen kuin kääntyi siihen suuntaan, missä Tony nyt taisteli kyborgia vastaan. "Minä..." Hän ei saanut sanottua Wandalle muuta, kun kauempaa kantautuva taistelun ääni viimein vei hänen huomionsa kokonaan ja Vision kohosi nopeasti ilmaan leijumaan, kääntäen selkänsä Wandalle. Ajatukset sekavina naisen näkemisestä hän lisäsi nopeuttaan ja singahti Tonyn ja elyanialaisen perään. Ollessaan tarpeeksi lähellä kaksikkoa, joista ainoa rezik juuri paraa-aikaa tähtäsi potkua Starkia kohden, Vision suuntasi otsansa ikuisuuskivestä energiasäteen kyborgia kohden. Mind Stonen lähettämä oranssi energiasäde leikkasi ilmaa pyrkien osumaan joko kyborgia jalkaan, tai pakottamaan hänet väistämään. Odottamatta elyanilaisen tointumista Vision syöksähti häntä kohden ja juuri ennen heidän törmäämistään muutti kehonsa tiheyttä niin, että muuttui kovaksi kuin metalli ja iskeytyisi kyborgia päin, mikäli tämä ei ehtisi väistää. Vision yritti olla ajattelematta Wandaa jäädessään leijumaan ja sanoessaan: "Seis. On turhaa taistella, antautukaa rauhallisesti ja useampi teistä säästyy." Androidi yritti vaistomaisesti puhua tällekin rezikille järkeä omalla rauhallisella äänellään, vaikka se hyvin luultavasti olisi hyödytöntä. Visionista tuntui kuitenkin, että oli hänen velvollisuutensa yrittää edes.

Nimi: Genos (Elyan)

10.05.2019 21:38
Nuori kyborgi oli päättänyt suunnata muiden elyanalaisten mukana kaupunkiin, kun oli tullut käsky hajaantua. Genos ei tosin tätä käskyä kuullut omin korvin, mutta päättelykyvyllään hän osasi arvuutella sen käskyn käyneen. Ei elyanalaiset olisivat itsestään lähteneet hajaantumaan, ellei jotain poikkeavaa olisi tapahtunut.
Kyborgin matka kävi kumminkin lyhyeksi, kun jokea lentämällä ylittäessään hänen sivustaan suoraan eteensä ilmestyi punakeltaiseen panssariasuun pukeutunut henkilö. Hän ei osannut siinä kohtaa reagoida vieraan näyttäytymiseen muuten kuin toteamalla, ettei tuo ollut Elyanista kuten Genos ja hänen tulisi taistella tätä vastaan. Nuorukainen ei tosin voinut pysäyttää vauhtiaan omasta tahdostaan muuten kuin laskeutumalla maahan, mutta pystyisi myös hidastamaan sitä avaamalla tulivoiman metallikäsiensä porteista. Tässä tilanteessa se ei ollut kuitenkaan tarpeen. Laskeutuminen tarkoittaisi hänen joutuvan aallokon varalle ja hidastaminen ei ollut Genoksen mielestä järkevää näin kovassa vauhdissa, joten hän päätyi vielä hetken katse ylös lentävään panssarimieheen kohotettuna seuramaan tämän jokaista liikettä ja kuuli myös kehonsa moottorien pihinän alta hänen kysymyksensä, ennen kuin väisti tämän lähettämät energiapallot leikiten muuttamalla kehonliikkeellä suuntaan sekä vaihtamalla sisältään kumpuavaa työntövoiman voimakkuutta. Hän pääsi tällä joen toiselle puolelle, ohittaen samalla hänet haastaneen henkilön ja lähimmäisen asumistarpeisiin luotua rakennusta vasten kyborgi sitten tyssähti niin, että käsistään pursuava tulivoima esti täydellisen törmäyksen tapahtumasta. Hänen kyborgi osista rakennetut raajat eivät tätä arvostaneet kovinkaan, mutta ainakin Genos oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Seinä halkeili rajusti vauhdin jäljiltä hänen kenkiensä alla sillä aikaa, kun roikutti itseään yhden käden varassa matalan kerrostalon päädyssä. Hänen suustaan pääsi pihahduksen mukana pieni tuulahdus kaasua, jota erittyi hänen kyborgikehon sisällä aina käyttäessään tulivoimaansa liikkumiseen tai hyökkäämiseen, mutta se ei ollut mikään huono merkki. Hänen kehonsa vain sattui kuumenemaan, koska sattui olemaan rakennettu metallista ja muista vahvoista aineista.
Genos ei jäänyt kumminkaan odottelemaan pidemmäksi aikaa että tekisikö vastustajansa jotakin. Hän ei halunnut olla maalitaulukaan, joten kun hän oli saanut lukittua kohteensa uudelleen, nuorukainen irvistys naamallaan avasi taas lapaluiden porteista suuren työntövoiman, jolla helposti nousi ilmaan taas uudemman kerran. Räjähdys mukaan luettuna, Genos syöksyi punakeltaisiin panssareihin pukeutunutta otusta kohden sukkelasti, josta ei osannut sanovan olisiko suojapuvun alla ihminen vai oliko tämä taas yksiä niistä Izvorin kehittelemistä roboteista, joiden tarkoitus oli tuhota rezikit ja viedä heidät päämajaan. Tämä yksilö tosin puhui, vaikka kuulostikin hieman kummaliselta, mutta Genos lähinnä vain halusi uskoa, ettei tämä ollut ihminen. Hän ei henkilökohtaisista syistä pitänyt izvorilaisista, eikä ymmärtänyt miksi he rezikeistä niin paljon halusivat eroon, mutta he olivat ihmisiä kuten muutkin kaupungin asukit: ei Genos halunnut heitä vahingoittaa. Siksi hänestä tämä koko alkanut sota kuulosti tosi vastenmieliseltä.
Kun hän oli päässyt juuri ja juuri sopivalle etäisyydelle vastustajastaan, Genos vaihtoi asentoaan ilmasta käsin niin, että oli nyt toinen jalka edellä syöksymässä panssariveikkoa kohti pystypäin ympäri pyöriessään, vaalea tukkansa hulmuten mukanansa suuresta nopeudesta. Jos hän saisi osuman vastustajansa, saattaisi tämä pahimmassa tapauksessa paiskoutua lähelle vastarantaa. Mutta jos taas ei, Genos jatkaisi yrittämistä vaihtelemalla menosuuntansa niin usein, että näytti yläilmoista katseltuna isokokoiselta hyttyseltä, joka hääräsi Iron Maniksi kutsutun miehen ympärillä mahdollistaa osumaa taatakseen.

Nimi: Wanda Maximoff (Elyan)

10.05.2019 11:54
Visionin yllättävä näyttäytyminen taistelukentällä oli saanut Wandan huomion täysin punavoittoiseen androidiin sen sijaan, että olisi keskittynyt suojaamaan pakenevia tovereitaan pääsemään kaupunkiin. Ammuskelu oli tosin jo hieman rauhoittunut (syystäkin), joten Wandalla oli hyvä tilaisuus kysäistä Visionilta kulmat kurtussa pari kysymystä, kun oli päässyt pahimmasta järkytyksestä yli ja kun oli huomannut Visionin edeleiden läpi tämän olevan aikeissaan tulla noidan luokse ilmasta käsin. Tämä ei kuitenkaan mennyt kuin neiti oli sen kuvitellut päänsä sisällä, sillä juuri kun hän oli aikeissaan avata suutaan paikaltaan puhutellakseen izvorilaiseksi paljastunutta androidia, hänen takanansa räjähti ja sen saattelemana voimakas ilmavirta paiskoi säikähdyksestä hätkähtäneen Wandan pitkät tummathiukset päin hänen kasvojaan. Pyyhkien siroilla käsillään hiuksiaan pois silmiensä edestä pieni irvistys huulilleen nousseena, hänen huomionsa välittömästi erkani pois Vision olinpaikasta ja muutti suuntaa taakseen, missä näki Elyanin päämajan kattoon ilmestyneen aukon ja kuka siitä oli tullut äsken ulos suurella voimalla. Genos oli saapunut mukaan, mutta ehkä turhan myöhässä noidan mielestä. Hänestä olisi ollut niin paljon hyötyä Elyanille, jos kyborgi olisi ollut jo alusta lähtien mukana taistelussa, mutta ei nainen voinut tietää mikä nuorukaista pidätteli sisätiloissa. No, ainakin ilmassa liihotteleva kyborgi oli nyt paikalla huiman sisääntulon jälkeen ja Wanda usko mahdolliseen voittoon heräsi ainakin toistaiseksi, kunnes muisti taas vaihteeksi, että Vision oli vastapuolella ja heidän olisi taisteltava. Itseasiassa, ajatus moisesta ei vaivannut erityisesti nuorta noitaa -- hän halusi haastaa Visionin taisteluun saadaakseen kysymyksiinsä vastauksia. Hän katsahti takaisin mieleensä palanneen androidin puoleen, mutta hänen katseensa harhautui hänestä nopeasti kaksikon yltä liitävään otukseen, joka oli punakeltaisten panssarien peitossa ja mitä Wanda nyt tyyppiä jäi seuraamaan katseellaan, hän oli matkalla taivasta kurottavien kerrostalojen sekaan kadonneen Genoksen hännille. Tästä tulisi melkoinen sotku, Wanda tuumasi samalla sekunnilla, kun oli kadottanut panssarimiehen näköpiiristään ja paukeutta alkoi kuulumaan samasta suunnasta.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

10.05.2019 02:21
Rezikien liittoumien päämajoille ryhmänsä kanssa saavuttuaan Izvorin teknikko joutui välittömästi tositoimiin. Izvorilaisten suojaliiveihin oli ilmiselvästi tullut jonkinlainen toimintahäiriö, mikä vaikutti Tonyn silmiin selkeästi tahallisesti aiheutetulta. Käsky vastatoimiin ryhtymisestä saapuikin lähes välittömästi havainnon jälkeen, kun Erwin Smithin ääni kantautui hieman säröisenä teknikon kypärään "Hoidan asian, Smith." Tony vastasi painottaen miehen sukunimeä hieman tavallista terävämmin. Hän aktivoi punakultaisen suojapanssarinsa ranteeseen sijoitetun tietokoneen ryhtyessään etsimään syyllistä, ja korjaamaan tunkeutujan aiheuttamat vahingot järjestelmässä. Tony havaitsikin tekijää vastaavan signaalin lähialueella, mutta päätti keskittyä korjaamaan suojaliiveihin tulleita vahinkoja syyllisen kiinniottamisen sijaan. Teknikko heitti tunkeilijan ulos suojaliivien alkeellisesta järjestelmästä, mutta kaapattujen liivien virtapiirit olivat vaurioituneet korjauskelvottomaksi.
Tummahiuksinen mies antoi kultaisen maskin liukua pois kasvojensa edestä ja tutki tietokoneella näkyviä tilastoja tarkasti. Virtapiirien menetys ei ollut vaikuttanut suojaliivien tehoon, joten ainoa tapahtunut vahinko oli sotilaille aiheutunut hetkellinen kipu. Tony huokaisi helpotuksesta ja avasi viestintäkanavan Izvorin johtajalle "Suojaliivien suojauskyky ei ole heikentynyt, mutta niiden pienten sähköiskujen ei enää pitäisi haitata teitä." Teknikko totesi pikaisesti ennen kuin siirsi huomionsa seuraavaan käsilläolevaan tehtävään. Vaikka liivejä ei pystyisi hakkeroimaan uudelleen, saattaisi tekijä pyrkiä aiheuttamaan vahinkoa muualla. Aiemmin löydetty signaali oli näkynyt vahvana Elyanin päämajassa, joten siihen Izvorin teknikko päätti keskittyä. Hän lensi rezikien päämajan yläpuolelle ja skannasi rakennuksen nopeasti. Löydettyään etsimänsä, teknikko hankki itsensä rakennuksen sähkönjakeluun ja aiheutti järjestelmään ylikuormituksen, joka katkaisi sähköt kaikkien kolmen päämajan alueelta. Kaikki järjestelmät tulisi asentaa uudelleen, mikäli joku tahtoisi päästä Izvorin laitteistoon väkisin käsiksi. Tyytyväisenä työnsä tulokseen Tony antoi maskin liukua takaisin paikoilleen ja lennähti kauemmas rakennuksesta.
Hän tarkkaili alapuolellaan jo hiipuvaa taistelua synkkänä. Rezikit näyttivät yrittävän pyrkiä pakoon Izvorin sotilaiden luota. Myös Vision näytti olevan epätavallisen ymmällään, syytä Tony ei kuitenkaan ehtinyt löytää ennen kuin Elyanin päämajan katto rikkoutui voimalla, joka sai hänet liikahtamaan vaistomaisesti kauemmas. Löydettyään syyllisen teknikko ei voinut kuin vetää hämmästyneenä henkeä. Katon läpi lentänyt mies, tarkemmin kyborgi, oli varsin vaikuttava ilmiö, eikä Tony voinut kuin ihmetellä, miten hän ei ollut tietoinen vaaleahiuksisen rezikin olemassaolosta. Teknikon ihmettely kuitenkin loppui lyhyeen, kun kyborgi näytti suunnittelevan samaa kuin kaupunkiin suuntaavat toverinsa. Tony ei päästäisi nuoren näköistä miestä näköpiiristään, sillä tuo näytti hyvin vaarallisesta. Kyseinen rezik kykenisi varmasti kylvämään valtavaa tuhoa halutessaan, eikä tummahiuksinen mies saisi antaa sen tapahtua. Hän pääsi kyborgin eteen helposti Iron Man-panssarin valtavalla työntövoimalla ja jäi leijailemaan miehen lentoväylälle repulsorit aktivoituna ja miehen suuntaan osoitettuna. "Hei! Mihin sinulla on kiire?" Tony kysyi huolettomaan sävyyn hetkeä ennen kuin ampui repulsoreillaan siniset energiapallot miehen suuntaan. Hän olisi valmis haastavaankin taisteluun, jos tarve vaatisi.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

10.05.2019 02:11
Artemis naputteli mietteliäänä ja kenties jopa hieman kärsimättömänä auton tuulilasin reunaa katsellessaan ulos. Hän oli kysynyt Kailta kauanko hänellä menisi ja mies oli vakuutellut olevansa pian valmis yrittämään uudestaan. Artemis saattoi vaistota Butlerista huokuvan paheksunnan, vaikka suurikokoinen mies istuikin vain hiljaa paikallaan. [Ei huolta ystäväni], Artemis ajatteli; [tämä on pian ohitse]. Kai ei ollut mitenkään ikävin mahdollinen tuttavuus, mutta Artemis ei ehkä aina aivan arvostanut hänen huumorintajuaan, eikä taatusti sitä, miten tuttavallisesti mies käyttäytyi. Nytkin Artemiksen kulmien väliin ilmestyi pieni juopa, joka sai neljätoistavuotiaan pojan näyttämään huolestuttavasti vanhemmalta, kun Kai taputti hänen olkaansa. Mikäli hän ei olisi pitänyt edessä olevaa tehtävää ja Kain panosta siihen niin tärkeänä Artemis olisi pyytänyt Butleria kenties varoittamaan häntä hieman lähentelystä.
Butlerin katse käväisikin varoittavasti Kain kasvoissa taustapeilin läpi ja pieni ele oli jokseenkin sama, kuin mies olisi vetänyt kädellään ilman poikki lopettamisen merkiksi.
Artemis vetäytyi Kain kosketuksesta hieman lähemmäs auton ovea, mutta käänsi terävän sinisten silmiensä katseen häneen. "Niin, se toimii", hän totesi hitaasti, kuin olisi alkanut selittää asiaa hieman hidasälyiselle, mikä oli useinkin normaali puhetapa hänelle. Rikollisnero oli tottunut selittämään muille moneenkin kertaan suunnitelmiaan. "Mutta tavoitteena ei ollut saada vain selville, että se toimii. Se, että jäimme kerran kiinni saattaa vaikeuttaa tehtävää, mutta tarkoituksena on kerätä tietoja Izvorista." Selitys oli paljolti yksinkertaistettu ja Artemis päätyi huomaamattaan hieromaan otsaansa etusormellaan ja peukalollaan. Orastava päänsärky ei helpottanut asioita, eikä hän ollut varma oliko se tulosta aiemmin tapahtuneesta loitsusta vai vain siitä, että hänen oli jälleen kestettävä älyllisesti alempien seuraa.
"Hyvä", Artemis vastasi lähes päättäväiseen sävyyn laskiessaan kätensä alas. Mitä nopeammin he pääsisivät jatkamaan sen parempi. Artemis tahtoi saada Izvorista selville kaiken mahdollisen. He valmistelivat hyökkäystä, se oli varma, eikä Artemis yhtään ihmettelisi, vaikka se olisi jo käsillä. Olisi kuitenkin parempi olla paljastamatta sitä Butlerille, sillä Kai oli juuri sanonut, ettei voisi juurikaan suojata heitä vaan se tehtävä lankeaisi Butlerille. Suurikokoinen henkivartija ei alentunut Kain sanailuun oikeista töistä, katsoi vain nuorta miestä tiukasti.
Kuitenkin Kain seuraavat sanat Renoista ansaitsivat Artemiksen suunnalta hyväksyvän nyökkäyksen, kun lapsinero valmistautui nousemaan autosta. "Kyllä, Renot lienevät tähän tarkoitukseen sopivampia. Lisäksi on parempi olla kokeilematta Gizoa enää heti, sitä he ainakin odottavat." Artemis nyökkäsi pienesti läpsäyttäen kätensä yhteen. "Olen. Menkäämme. Butler saa pitää vahtia, mikäli Izvor tosiaan heittäytyy hankalaksi. Luulen pystyväni ehkä paikantamaan meille Renon." Lapsinero nousi autosta ulos viileään tuuliseen säähän ja suoristi kevyesti puvuntakkiaan. Butler nousi samanaikaisesti ulos ja siirtyi Artemiksen vierelle varmistaen heille turvallista paikkaa loitsun tekemiseen. "Kuja lienee yhtä hyvä kuin muutkin." Butler ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta totesi silti lyhyesti: "Mitä syrjemmässä sen parempi." Artemis otti esiin pienen itse kehittämänsä tietokoneen ja suoritti ilmassa kevyen näppäinsarjan etsiessään asentamiensa kameroiden avulla läheltä tarkoituksiinsa sopivaa robottia. "Tarvitsetko vielä jotakin, vai oletko valmis aloittamaan?" Artemis kysyi olkansa ylitse Kailta.

©2019 Legendat - suntuubi.com