Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipelaaminen tapahtuu täällä.

 

Kellonaika: 10.00 - 11.00

Vuodenaika: Syksy

Lämpötila: 8 °C

Sää: Sää on pilvinen ja tuuli viileä.

 

~Chat~

 

~Kartta~

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

13.07.2018 00:30
Bertolt huokaisi huojentuneena ja saattoi viimein rauhoittua kun Reiner myönsi, jälleen ehkä jopa hieman kummastuneen kuuloisena heidän tietenkin olevan sotureita. Reiner todella oli jälleen oma itsensä. Välillä Bertolt ei edes tiennyt miten jaksoi kaiken stressin kanssa, hän yritti kovasti kaiken lisäksi suoriutua heidän itselleen ottamasta, sekä osittain heille kapinajärjestön kautta asetetusta tehtävästään, että pitää Reinerin järjissään. Ei hän oikeastaan jälkimmäisessä ollut onnistunut, mutta hän ainakin yritti edes jotenkin pitää vaaleahiuksista rezikiä kasassa. Välillä se ei ollut helppoa ja toisinaan Bertolt tunsi olonsa epätoivoiseksi, oli pelottavaa kun itselle läheinen ihminen toisinaan muuttui niin radikaalisti.
Nyt kuitenkin asiat olivat jälleen niin hyvin kuin saattoivat olla sodan lähestyessä ja he saattoivat nyt viimein keskittyä tekemään sitä, mitä todella olivat tulleet tekemään nyt sodan alkaessa. Bertolt väläytti Annielle hymyn ja kiitti vakavaa ystäväänsä juomasta, hän kuitenkin joi vesilasista vain pienen kulauksen ennen kuin laski sen takaisin pöydälle. Hän risti pitkät jalkansa ja istuutui katselemaan odottavasti ystäviään. Reiner tietysti teki suunnitelmaan aloitteen, sanoen ääneen selvimmän asian - kuten yleensäkin. Annie ei tietenkään puhunut paljoa, vaikka aina esitti ideansa jos hänellä sellaisia oli. Bertolt tyytyi yleensä myötäilemään mukana mutta nyt hän nyökkäsi lyhyesti ja kurtisti hitusen kulmiaan, hikipisara valui hänen ohimoaan myöten. "Niin, siitä ei tule helppoa. Yhden olisi hyvä olla vahdissa. Lisäksi parasta varmaan on tehdä se kun sota vie huomiota muualle. Kunhan saamme tietää paljonko Izvor tietää titaaniksi muuttuvista, tai kenties meistä niin voimmme edetä paremmin." Bertolt vilkaisi ystäviinsä odottaen heidän reaktiotaan, vaikka olikin vain lisännyt vähän siihen, mitä Reiner oli jo sanonut. "Minusta meidän pitäisi tehdä se mahdollisimman pian kun saamme tilaisuuden, heti kun palaamme päämajaan? Ensiksi olisi kuitenkin hyvä nukkua, tarvitsemme lepoa ennen sotaa." Bertolt lisäsi ja tummahiuksista miestä vähän kauhistutti miten paljon asioita voisi mennä pieleen.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

01.01.2018 19:03
Tony oli tottunut pitämään tunteensa piilossa, ja sitä hän käytti hyödykseen nytkin. Teknikko kuunteli Erwinin lyhyen ja varsin tyhjentävän vastauksen melko neutraali ilme kasvoillaan. Johtajan varmistaessa, ettei signaalia voinut jäljittää, Tony pudisti päätään pettyneenä. Hänen jos jonkun olisi pitänyt pystyä selvittämään tekijä. ”Voin kokeilla vielä, mutta ei kannata toivoa liikoja.”
Lähes pelonsekaisin tuntein mustahiuksinen mies odotti Erwinin sanovan mitä hän odotti, eikä hän ollut väärässä. Aikaisempaakin päättäväisempi ilme kasvoillaan Izvorin johtaja muutti Tonyn pelot todeksi. Tuttuun tapaansa teknikko ei kuitenkaan paljastanut mitään kasvoiltaan. ”Toivottavasti.” Tony vastasi totisena kohdatessaan Erwinin katseen vakaasti. Hän oli lähettänyt piirustukset työpajalle heti kun ne olivat valmistuneet, mutta liivien valmistumista hän ei ollut ehtinyt seuraamaan. ”Ilmoitan, kun tiedän enemmän.” Teknikko ilmoitti ja nyökkäsi johtajan kehotuksen kuultuaan. Hieman lyhyempi mies poistui komentokeskuksesta Erwinin perässä ja suuntasi portaita kohti samalla, kun johtajan lähettämä kutsu saapui hänenkin rannekkeeseensa.
Tony asteli portaat alas suhteellisen rivakkaa tahtia, eikä hidastanut edes aulaan päästyään. Hän pujotteli kollegoidensa välistä ottamatta minkäänlaista kontaktia kehenkään ja livahti työhuoneeseensa mahdollisimman nopeasti. Suljettuaan oven perästään teknikko seisahtui erään työpöytänsä ääreen ja katseli hetken vanhoja muistiinpanojaan kiinnittämättä niihin oikeasti huomiota. ”J, onko Erwinin pyytämä tekoäly valmis käyttöönottoa varten?” Mustahiuksinen mies tiedusteli siirtyessään metallisen asunsa ääreen. ”Tarkistaisitko samalla suojusten edistymisen?” hän jatkoi tarkistaessaan mahdollisia korjausta vaativia osia. EMP:t olivat aina riski hänen omalle asulleenkin, joten hän halusi varmistaa, ettei ollut itse aiheuttanut vahinkoa virtapiireille. Hetken päästä hänen tekoälynsä ilmoitti vastauksen kysyttyyn kysymykseen ”Sir, tekoäly on valmis käyttöönottoa varten. Ja mitä suojuksiin tulee, saamani tiedon mukaan 97% suojaliiveistä on valmiina.” Tony nyökkäsi hieman aiempaa tyytyväisempänä ”Aktivoidaan se sitten.” Tarkempaa käskyä odottamatta J.A.R.V.I.S aloitti rannekkeiden päivityksen Tonyn lähinnä seuratessa sivusta, että kaikki onnistui suunnitellusti.
Tekoälyn asennettuaan Tony veti kättään heilauttamalla eteensä rannekkeiden käyttäjien elintoimintoja seuraavan ohjelman ja tarkasteli sitä hetken epäkohtien varalta. Teknikolle ei tullut yllätyksenä, että kaikki toimi, olihan hän itse ohjelman takana. Tummahiuksinen mies otti oman rannekkeensa esille ja jätti Erwinille lupaamansa viestin. ”Hei, Stark täällä. Suojaliivit ovat lähes valmiina. Loppujen valmistumiseen menee korkeintaan 40 minuuttia. Lisäksi ilmoitan, että pyytämäsi tekoäly valmistui ja on nyt asennettuna rannekkeisiin. Sinä olet tällä hetkellä lisäkseni ainoa, joka pääsee tietoihin käsiksi, mutta sinulla on halutessasi mahdollisuus jakaa oikeudet muillekin. Ilmoita, jos tulee kysyttävää. Stark out.” Viestin jätettyään Tony ryhtyi miettimään itselleen tekemistä. Hänellä oli edelleen Natashan kehitelty naamio, mutta ei tietoa siitä, milloin nainen sitä tarvitsisi. Teknikko päätti hoitaa sen pois alta ja käski J.A.R.V.I.S:n ottaa punahiuksiseen naiseen yhteyttä. Natasha voisi tulla jos ehtisi, mutta asia ei kuitenkaan ollut kovin kiireinen.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

30.11.2017 00:15
Artemis räpäyttää hitaasti silmiään Kain sanoille, näyttäen lyhyen hetken lähes hämmentyneeltä. Sitten hän kiirehtii paikkaamaan lyhyen unohduksensa nopeasti sanomalla: "Pääsi unohtumaan. Nämä uudet vaikuttavat kuitenkin ketterämmiltä." Hän voi melkein kuvitella kuina Butler kohottaa kulmiaan etupenkillä. Artemis olisi voinut melkein irvistää. Milloin hän on alkanut keskittyä niin paljon menossa olavaan, että on alkanut unohdella asioita? Hajamielisyys ei yleensä kuulu hänen ominaisuuksiinsa. Tästä uudesta puolesta voisi kuitenkin huolestua myöhemminkin, juuri nyt heillä oli tärkeäämpääkin tekemistä ja Artemis ohjasi mielellään huomion muualle.
"Ei enää pitkä matka", Artemis on hädin tuskin ehtinyt sanoa sanansa, kun jokin iskee robottiin ja se huojahtaa ruudun särähtäessä pimeäksi. Hetken Artemis tuijottaa tyrmistyneenä näyttöä, ennen kuin saa sormiinsa vauhtia. Hän kokeilee kaikki komennot läpi, mutta laite ei herää. Hän hieroo ärtyneesti ohimoitaan. "Joku pysäytti sen. Elektromagneettinen pulssi tai jokin muu etälamauttava järjestelmä, jota en tullut huomioineeksi." Artemis puree huultaan hyvin tapojensa vastaisesti. Häntä todella ärsyttää, eikä hän ole valmis luovuttamaan näin lyhyeen, sanoi Kai mitä sanoi.
"Meidän täytyy yrittää uudestaan. Tällä kertaa yritän varautua paremmin. Kai, milloin olet valmis tekemään saman loitsun uudestaan?" Lapsinero kysyy vilkaisten miestä vakava ilme kasvoillaan. Pettymyksestä ja ärtymyksestä huolimatta, Artemis on jälleen valmis toimimaan. Kysymys kuuluikin milloin Kai olisi.
"Meidän täytyy myös olla varovaisia, robotin kiinni jääminen taatusti aiheuttaa jotain seurauksia."

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

29.11.2017 23:49
Erwin kuunteli Tonyn sanat vaiti ja hänen ennestäänkin vakava ilmeensä kävi entistä tiukemmaksi kun hän kuuli, mitä teknikolla oli kerrottavanaan. Lyhyeksi hetkeksi Izvorin ensimmäinen johtaja sulki silmänsä vastaten vain lyhyesti: "Ymmärrän." Hän oli tietysti koko ajan pelännyt, ollut lähes varma, että jotakin tämänkaltaista tapahtuisi robottien kanssa, etteivät he enää voisi pelkästään tukeutua niihin. Hän ei kuitenkaan ollut likimainkaan osannut odottaa, että tällaista sattuisi niin pian.
Avatessaan silmänsä Erwin katsoo Tonya edelleen tiukka ilme kasvoillaan, jossa kuitenkin häivähtää lähes surumielinen sävy. "Olenko oikeassa arvatessani, ettei signaalia voi jäljittää?"
Erwin huokaisee kerran vilkaisten komentokeskuksen pöydällä lojuvia tyhjiä muistioita. Sitten hänen ilmeensä muuttuu entistä päättäväisemmäksi kun hän nyökkää Tonylle lyhyesti. "Kiitos tiedosta. Meillä ei tosiaankaan ole muuta mahdollisuutta, kuin ryhtyä täyteen sotaan. Toivottavasti pyytämäni varusteet ovat ajantasalla, joudumme lähettämään väkemme kentälle." Erwin vilkaisee sanojensa myötä Tonya, kuin kysyen, kuinka hyvin teknikko on ehtinyt rakennuttaa suojaliivit.
Sitten Erwin nyökkää lyhyesti, hyvin viralliseen sävyyn. "Kehotan sinua valmistautumaan, meidän täytyy kutsua kaikki työntekijät päämajaan heti." Hän poistuu komentokeskuksesta niine sanoineen ja lähettää oman viestintärannekkeensa avulla, jollainen jokaisella izvorilaisella on, välittömän kutsun, joka lähtee heti kaikille työntekijöille. Heidän tulisi saapua niin pian kuin suinkin. Ennen kaikille muille kertomista Erwin tahtoo löytää Levin, jotta toinekin johtaja olisi ajan tasalla Erwinin päätöksestä. Kulmat kurtussa pitkä mies astelee kohti Levin toimistoa. Hän on tarkoituksella ottanut valtuudet sodan aloittamisesta täysimittaisena omiin käsiinsä. Hän tietää hyvin millaiset seuraukset onnistuneellakin sodalla saattaa olla, eikä siksi tahdo päätöksen joutuvan Levin niskoille sen enempää kuin se jo on joutunut. Erwin kantaa mieluummin vastuun seurauksista omilla harteillaan.
Löydettyään miehen Erwin kutsuu häntä tiukaksi muuttuneella äänellään, joka kertoo, että jotain on sattunut: "Levi."

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

29.11.2017 18:33
Reiner kasvoilla oleva hämmentynyt ilme laantui hyvin pian takaisin normaaliksi, kun Bertolt laski hänen tiukan otteensa paitansa kauluksesta. Hänen mielessä käyvät kysymyksensä eivät tosin menneet pois, vaikka hän yrittäisikin niihin vastata itse. Mitä oli oikein tapahtunut?
Siistien pikkuisen tummanruskeaa paitaansa takaisin parempaan malliin, Reiner kapusi seisomaan uudelleen sohvalta ja katsahti sitten Annieen ja Bertoltiin molempien katseet naulattuna häneen. Pieni kulman korotus saattoi tehdä terää tähän, mutta lihaksikas mies antoi tämän olla. Hänen pulssinsa oli yhä hieman korkealla, mutta mies pystyi tuntemaan sen tasaantuvan sekunti sekunnilta. Mies sai ainakin huomionsa muualle edes hetkeksi ottaessaan vastaan lapsuudenystävänsä Annien tarjoaman vesilasin. Nyökäten kiitoksesi, ei mennyt hetkeäkään kun lasi oli tyhjentynyt pisaraakin myöten. Pyyhkien suupieliään käsivarrellaan hän samalla yritti vastata parhaansa mukaan Bertoltille, joka halusi vaaleahiuksisen miehen sanovan heidän olevansa sotureita.
"Mehän ollaan kyllä", rezik korotti viimein sitä kulmaa vastatessaan, mutta nyt alkaisi puheenaiheen vaihto.
"Ja kyllä, niin pitikin", Reiner lisäsi ja antoi vaalean katseensa harhautua molempiin lapsuudenystäviinsä. Mutta nyt näin pian muistinpalautumisen jälkeen, miehen pää löi tyhjää, mutta mies ei toki hoksannut sitä itse. Kumpikaan tosin ei näyttänyt keksivän mitään, tai sitten Reiner on kärsimätön, joten hän päätti lopettaa tämän hiljaisuuden tähän. Mutta melkein sormien napsautuksesta, hän taas muisti tarkemmin tapahtumia aikaisemmalta.
"Jos me vain yritettäisiin päästä käsiksi niihin Annien löytämiin arkistoihin? Meidän täytyisi vain harhauttaa, ellemme halua joutua selliin tai tuonpuoleiseen", Reiner tuumi ääneen odottaen toisten ehdotuksia ja jonkinlaista hyväksyntää. Reiner ei ole kyllä varma ehtisivätkö he tekemään niin, sillä sota oli jo nurkan takana, mutta Izvorin päämaja olisi lähes tyhjä sen aikana...

Nimi: Kai Parker (Erakko)

21.11.2017 20:04
Kai katsahti Artemista kummastuneena tuon sanoessa, ettei toinen malli osannut lentää. "Siinä sinä olet väärässä, se nimittäin osaa lentää." vanhempi mies totesi yllättävän neutraaliin sävyyn kiusoittelun sijaan. Hän jaksoi seurata Artemiksen työskentelyä yllättävän maltillisesti ja ilmoitti nyökkäämällä aina kun oli samaa mieltä. Kai ei yleensä osannut tukkia suutaan, mutta nyt hän tunsi loitsunsa vaikutukset kehossaan.
"Etkö muka ole vielä saaut ujutettua lutikkaa sisälle robotin mukana? Se olisi voinut olla hieman yksinkertaisempaa kuin tämä." Mies huomautti viitateen kädellään kannettavan tietokoneen ruutuun, jossa maailma näkyi robotin silmin Artemiksen ohjatessa sitä kohti viemäriverkostoa.
Sitä ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä jokin iskeytyi robottiin sen näkökentän ulkopuolelta. Ruudussa näkyvä kuva särähti ennen kuin se pimeni kokonaan ja yhteys katkesi. Kai katsoi mustaa ruutua hetken yllättyneenä ja yritti parhaansa mukaan olla naurahtamatta. Robotti oli ollut heidän hallussaan suurinpiirtein kymmenen minuuttia, mikä oli aika säälittävää. "Näyttää siltä, että peli on ohi." Kai huomautti kääntäessään katseensa ruudulta Artemikseen. Nuorukainen tuskin olisi valmis luovuttamaan näin helposti.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

18.11.2017 19:02
Tony alkoi miettiä miten asiansa esittäisi jo ennen kuin Erwin esitti pahoittelunsa edelliselle keskustelutoverilleen. Teknikko kuuli ruskeahiuksisen miehen toetavan: "Totta kai, kiitos ajastasi" tuon lähtiessä portaiden suuntaan. Mustahiuksinen mies seurasi Erwiniä komentokeskukseen jääden seisomaan oven läheisyyteen. Johtaja esitti kysymyksensä rauhallisesti, mutta Tony saattoi vain arvailla, kuinka stressaantunut tuo oikeasti oli.
"Sodankäynti roboteilla on todennäköisesti vaarantunut." Hän totesi yksinkertaisesti. "Palatessani päämajalle huomasin erään Gizon olevan matkalla takaisin päämajaan, mikä oli omituista tilanteeseen nähden, joten skannasin sen mahdollisten vikojen varalta." Teknikko selitti synkkänä, hartioiden jännittyessä vasten tahtoaan. ”Skannauksen aikana huomasin, että sen lähettämä signaali oli minulle tuntematon. Kyse voisi olla jonkinlaisesta teknisestä häiriöstä, mutta itse luulen, että joku oli murtanut sen robotin päästäkseen käsiksi tietoihimme.” Tony lopetti raskaan huokauksen kera. Hän tiesi, ettei kuulostanut kovin vakuuttavalta, eikä Erwin varmaankaan haluaisi uskoa hänen sanojaan todeksi, mutta Tony oli harvoin väärässä.

Nimi: Annie Leonhart (Izvor)

15.11.2017 17:26
Blondi nainen seurasi vähin äänin kahta miespuolista ystäväänsä aina heidän asunnolleen asti. Onneksi Reiner suostui tulemaan heidän mukaansa, vaikka ei muistanutkaan, miten tärkeä tehtävä heillä oli vielä käytävänä läpi. Se ei tosin onnistuisi, jos blondia miestä ei saataisi takaisin järkiinsä. Onneksi tämä ei ollut harvinaista ja Bertolt osasi hoitaa homman, kuten aina ennenkin.
Kävelymatkan jälkeen kolmikko pääsi vihdoinkin perille heidän vaatimattomaan asuntoonsa ja Bertolt kävi samantien Reinerin kimppuun, yrittäen saada herraa muistamaan keitä he oikeasti olivat. Annie kääntää katseensa pois kaksikosta, kun hänen tummatukkainen ystävänsä ottaa Reinerin kauluksista kiinni ja rupeaa huutamaan. Tietenkin nainen piti kasvonsa neutraaleina eikä välittänyt sen kummemmin tapahtuvasta, mutta ei nauttinutkaan tästä. Saadakseen välikohtauksen pois mielestään, hän päättää olla avuksi ja suuntaa keittiöön. Siitä oli jo aikaa, kun he viimeksi olivat syöneet, mutta tyhjästä jääkaapista ei saanut apuja nälkään. Annie valikoi kolme lasia hyllyltä ja täyttää ne jääkylmällä vedellä. Kylmä juotava saisi varmaan kaikkien olon edes vähän rauhallisemmaksi eikä piakoin alkavan sodan keskellä ollut aikaa pysähtyä juomaan. Kolmen lasin kantaminen oli hieman vaikeaa, mutta hän onnistui viemään ne olohuoneessa sijaitsevalle pienelle pöydälle. Näköjään Reiner oli palautunut omaksi itsekseen ja Bertolt oli päästänyt blondin kauluksista irti.
"Toivottavasti olet jo palannut järkiisi. Meillä ei ole enää paljoa aikaa", hän sanoo tyynesti Bertoltin kysyttyä heidän lapsuudenystävältään lisää kysymyksiä.
"Tässä", Annie hymähtää ojentaessaan kahdelle miehelle vesilasit.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

14.11.2017 22:01
Erwin kuunteli vaiti ja hymyili hitusen Jessen sanoille. "Toivotaan, että tosiaan kykenet iskostamaan kaiken hänen päähänsä." Erwin nyökkäsi lyhyesti Jessen puhuessa siitä, miten hän oli tottunut työsentelemään Juuzoun kanssa. Ensimmäinen johtaja oli itsekin seurannut hieman Juuzoun edistymistä, ollen itsekin hieman skeptinen nuorukaisen lapsekkaan luonteen vuoksi. Kuitenkaan hän ei ollut ollut turhan huolissaan, sillä oli luottanut Jessen kykyihin alusta alkaen. Hän olikin tyytyväisyydekseen saanut huomata Jessen tottuneen Juuzoun seuraan, kuten miehen sanatkin antoivat ymmärtää.
Erwinin ajatukset palasivat takaisin turvaajaan edessään kun mies jälleen jatkoi vakavempaan sävyyn puhettaan. Hän oli kuulostanut alussa hieman pettyneeltä, minkä Erwin ymmärsi hyvin. Jesse oli kuitenkin realistinen ja Erwin näki, että hän ymmärsi ja hyväksyi sodan riskit, joihin kuului myös se, että osa heistä ei palaisi. Erwin nyökkäsi vakavasti Jesselle. "Lupaan, että teemme parhaamme. Saat siitä sanani", Erwin sanoi. Oli vähintä, mitä Erwin saattaisi tehdä, mikäli Jesse menehtyisi, että hän täyttäisi tämän pyynnön, olihan koko sota hänen aloittamansa.
Erwin oli juuri avaamassa suunsa kysyäkseen Jessen mielipidettä vielä muutamasta asiasta, nyt kun he kerran olivat alkaneet, keskustelemaan, kun lähes hätäiset askeleet portaikon suunnalta veivät hänen huomionsa. Hän käänsi katseensa, kuten luultavasti tekivät myös Jesse, sekä Levi, mikäli mies ei ollut vielä ennättänyt poistua toimistoonsa.
Erwinin siniset silmät kapenivat hitusen kun hän näki Tony Starkin tulevan lähes juoksujalkaa. Tarpeeksi lähelle päästyään hän ilmoitti, että hänen täytyisi saada puhua Erwinin kanssa, ja että asia oli kiireellinen. Erwin kuuli kyllä kireyden myös teknikon äänessä. Hän nyökkäsi lähes tuimasti ja kääntyi nopeasti pahoittelemaan Jesselle: "Suonet anteeksi." Hän poistui Jessen luota muutamilla pitkillä harppauksilla ja viittoi Tonyn mukaansa tällä hetkellä tyhjään komentokeskukseen, joka oli kätevästi vain muutaman askeleen päässä. Erwin pysähtyi ja kääntyi Tonyyn päin, silmäillen tummahiuksista miestä vakavana, kädet ristittyinä. "Mitä asiaa sinulla oli?" Erwin kysyi hyvin samaan tapaan kuin Jesseltä, rauhalliseen sävyyn, vaikka huoli varjostikin mieltään. Hän näki jo Tonyn ilmeestä, että jotakin vakavaa oli täytynyt sattua.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

14.11.2017 18:06
Löydettyään etsimänsä esineen Tony asettui työpöytänsä ääreen ja ryhtyi lisäämään siihen Natashan pyytämiä ominaisuuksia. Erwinin tilaama tekoäly varmaan valmistuisi parasta aikaa hänen päämajan työhuoneessaan, joten sitä ei tarvinnut murehtia. Se vain piti asentaa kommunikaatiorannekkeisiin, kun hän palaisi päämajaan.
Tunnit kuluivat lähes huomaamatta Tonyn keskittyessä työhönsä rockmusiikin pauhatessa taustalla. Myrsky ei häirinnyt häntä lainkaan, sillä hänen torninsa tuotti itse käyttämänsä energian. DUM-E tuli toisinaan pyörimään hänen ympärilleen hädissään epäonnistuttuaan kahvinkeitossa ja sotkettuaan keittiön. Jarvisin avulla Tony sai Nano Maskin päivitettyä yön aikana. Tapojensa mukaisesti hän pysytteli hereillä kahvin voimalla Jarvisin paheksuvista toteamuksista huolimatta. Tekoälyn mukaan hän muka tarvitsi unta ja 'oikeaa ruokaa', mitä ikinä se tarkoittikaan.
Päästyään vauhtiin Tony ei ikinä huomannut ajan kulua. Niin kävi tälläkin kertaa. Hän havahtui ajatuksistaan Jarvisin huomauttaessa, että kello oli jo 8 aamulla. Teknikko ei nähnyt ulos verstaastaan, mutta kuuli myrskyn ulkona laantuneen. Tony nousi tuoliltaan ja nousi portaat ylös tornin olohuoneen tapaiseen tilaan. Sen valtavista ikkunoista hän huomasi pilvisen taivaan ja kaupungin kärsimät vahingot paremmin kuin hyvin. Olihan kyseessä kuitenkin 80. kerros. Maisemaa hetken tutkittuaan Tony haki Nano Maskin vertaastaan ja kutsui asunsa ylleen ennen ulos astumistaan.
Lentäessään kaupungin läpi Tony seurasi robottien liikkeitä pohdiskellen. Ne eivät olleet ehtineet ilmeisesti olla liikkellä vielä kovinkaan pitkään, sillä ne eivät olleet päässeet vielä kauas päämajasta. Päämajaa ympäröivän muurin lähestyessä Tony hidasti vauhtiaan huomattuaan Gizon, joka muista poiketen liikkui päämajan suuntaan. Olikohan se saanut rezikin jo kiinni, vai olikohan siinä jotain vikaa? "Jarvis, skannaa." Teknikko esitti käskynsä ja tekoäly teki työtä käskettyä. Robotti ei kuljettanut rezikiä mukanaan, mutta siinä oli jotakin vialla. Sen lähettämä signaali oli hänelle vieras, eikä sitä voinut jäljittää. Mies katseli saamiaan tietoja hetken hämillään ennen kuin pelottava ajatus hiipi hänen mieleensä. Eihän se voinut olla mahdollista? Sen enempää odottamatta Tony valitsi asunsa aseista pienen EMP-ohjuksen, jonka sitten ampui robottiin. Ohjuksen lähettämä sähkömagneettinen pulssi vaurioitti robotin koneistoa ja siten esti sen etenemisen. Varmistuttuaan onnistumisestaan Tony lensi suoraa päämajan työhuoeeseen ja antoi koneiden riisua asunsa samalla, kun hän käveli aulaa kohti. "J, missä Erwin on?" Teknikko kysyi kireänä harppoessaan melko tyhjän huoneen läpi. "Herra Smith on kolmannessa kerroksessa." Jarvis vastasi nopeasti tarkistettuaan johtajan sijainnin rannekkeiden avulla. Tony kiirehti portaat ylös aina kolmanteen kerrokseen saakka ja huomasi etsimänsä miehen keskustelemassa erään liittouman turvaajan kanssa, jonka nimeä hän ei tavanomaiseen tapaansa sattunut muistamaan. Päästyään kuuloetäisyyden päähän Tony kiinnitti johtajan huomion huikkaamalla tuon nimen. "Erwin! Meillä pitää puhua." Teknikko totesi hieman hengästyneenä käytännössä juostuaan portaat ylös. Häntä ei kiinnostanut oliko turvaajan asia tärkeä, sillä mikään ei ollut hänen tietojaan kiirellisempi. "Asia on kiireinen." Hän lisäsi varmistaakseen, että Erwin ymmärsi tilanteen vakavuuden.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

14.11.2017 14:53
Jesse kuunteli ensimmäisen johtajan vastausta ja tyytyi vain nyökkäämään päätöksen kuultuaan. "Ymmärrän täysin. Minun täytyy vain iskostaa nämä asiat hänen mieleensä niin, ettei hän vahingossakaan unohda." Mies totesi vaisusti hymähtäen. "Täytyy myöntää, että alussa en ollut kovinkaan innoissani uudesta työparistani, mutta häneen tottuu." Turvaaja jatkoi hieraistessaan niskaansa kiusaantuneena. Ja tottahan se oli. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella oikeasti ystävystyvänsä nuoremman miehen kanssa.
Hän oli varautunut kieltävään vastaukseen, eikä siksi ollut millään tavalla yllättynyt, hieman pettynyt ehkä. "Minulla oli muutakin... Minäkin toivon, ettei meidän olisi tarpeellista mennä kentälle, mutta jos niin käy, minulla olisi aika pyyntö sinulle." Jesse jatkoi selvittäen kurkkuaan, jopa aiempaa vakavan. "Jos minulle käy jotain, katsottehan Juuzoun perään?" Turvaaja huokaisi synkästi kohdatssaan Erwinin katseen. Hän tiedosti sen faktan, että olisi hyvin todennäköistä kuolla sodassa, ja siksi kannatti valmistautua etukäteen.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

14.11.2017 00:10
Erwin kuunteli vakavana ja keskeyttämättä mitä Jessellä oli sanottavanaan. Miehen puhuessa vaaleahiuksisen johtajan silmät tarkkailivat hänen kasvojaan. Hän huomasi kyllä Jessen huolestuneisuuden ja ymmärsi myös miehen huolenaiheen. Erwin harkitsikin vastaustaan lyhyen hetken vaiti, pohtien mahdollisia vaihtoehtoja. Lopulta hän puhui: "Ymmärrän huolesi, tiesin itsekin, että Juuzoun ottamisessa virastoon oli omat riskinsä alkujaankin, kuitenkin", Erwin piti lyhyen tauon vetääkseen henkeä. "-hänen taistelutaitonsa puhuivat puolestaan." Erwin raaputti mietteliäänä leukaansa etusormellaan ennen kuin kiinnitti jälleen katseensa ruskeahiuksiseen turvaajaan. "Jos tilanne olisi mikä tahansa muu, suostuisin pyyntöösi. Kuitenkin rezikeillä on meihin nähden lukumäärän tuoma etulyöntiasema, emmekä siksi voi jättää ketään sivuun." Hän katsoi suoraan toiseen miehen silmiin puhuessaan ja hänen kasvoillaan oli pahoitteleva ilme. "Arvostan luottamustasi, kuten myös rehellisyyttäsi, enkä itsekään voi sanoa, ettenkö olisi myös huolissani tiestä, jonka olen valinnut. Kuitenkin nyt on jo liian myöhäistä kääntyä, eikä se ole edes aikomukseni. Mutta mikäli tosiaan joudumme menemään niin pitkälle, että meidän täytyy lähettää omaa väkeämme kentälle, minulla ei ole muuta sanottavaa kuin tämä: Sinut nimitettiin Juuzoun työpariksi juuri kärsivällisyytesi ja kokemuksesi tähden, etkä ole tähänkään mennessä epäonnistunut hänen ohjaamisessaan. Mitä sotaan ja hänen vahtimiseensa tulee, meistä kukaan ei voi odottaa kuin, että teet voitavasi, ja loppu on valitettavasti kiinni Juuzousta itsestään sekä joskus silkasta tuurista." Erwin hymyili hetken lähes surumielisesti. "Meidän on vain toivottava, että hän muistaa edes jotain opetuksistasi hetken tullen." Hän pysyi hetken vaiti, vilkaisten ulos yhdestä käytävän ikkunasta. "Itsekin toivon, että meidän ei tarvitsisi lähettää ketään kentälle." Hän tiesi kuitenkin sisimmässään, että olisi hyvin todennäköistä, etteivät robotit yksin riittäisi, mutta sen näyttäisi ainoastaan aika. Hän oli myös nähnyt epäilyksen Jessen silmissä ja tiesi, ettei kokenut turvaaja ollut ainoa, joka kyseenalaisti Erwinin päätöstä. Kuitenkaan Erwin ei horjunut päätöksessään, tämä oli oikea ratkaisi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, ja joskus sen tulevaisuuden kannalta oli tehtävä uhrauksia.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

13.11.2017 23:53
Artemis tyytyi muljauttamaan silmiään Kaille, joka oli istuutunut hänen toiselle puolelleen Bentleyn tilaville takaistuimille. Butler vilkaisi heitä taustapeilin kautta, mutta piti suurimmaksi osaksi huomionsa edessä päin häiriöiden varalta. Vaikka ketään ei ollut liikkeellä Artemis oli silti tyytyväinen auton tummennetuista ikkunoista, jotka tarjosivat kohtalaisen määrän yksityisyyttä.
"Toinen malli ei osannut lentää", Artemis totesi kuivahkosti huultaan hieman purren, samalla kun ohjasi robottia kaupungin katuja pitkin. Hän oli Butlerin tapaan katsonut hyödylliseksi opetella ulkoa kaupungin kartan, eikä siksi Izvorin päämajallekaan olisi vaikea löytää. Toisinaan Artemis ajatteli, että saattaisi vielä joku päivä ehdottaa Butlerille, että mikäli hän joskus kyllästyisi työhönsä, miehestä tulisi oiva taksikuski. Mutta toisaalta, Butlerin ja Fowlin välinen työsuhde kesti yleensä eliniän, kuten oli aina ollut tapana, joten Artemis ei odottanut eroa lähiaikoina.
"Olet tietysti oikeassa", Artemis totesi. "En usko, että robotti suinkaan näkee mitään sen kaltaista. Mutta ellen ole väärässä tämä nauhoittaa myös ääntä tarvittaessa, ja työntekijät saattavat puhua sivu suunsa, varsinkin robotin seurassa", Artemis virnisti itsekseen. "Ja mikä tärkeintä, näkemästämme voimme kenties oppia, vähän siitä, millainen heidän sisäinen turvallisuusjärjestelmänsä on. Kenties kykenen joskus ujuttamaan robotin mukana sisälle lutikan, joka kykenisi hieman hienostuneempaan tiedonkeruuseen." Artemis sanoi kohauttaen lyhyesti olkiaan.
He alkoivat lähestyä (tai tarkemmin sanottuna robotti alkoi lähestyä) kaupungin laitaa ja Izvorin tukikohdalle vievää reittiä.
"Tietääkseni robotit käyttävät viemäriverkostoja hyödykseen, meidän lienee parasta yrittää selvittää lähin sisäänkäynti, uumoilen, että robotit liikkuvat rakennukseen ja takaisin sitä kautta." Artemis sanoi lyhyesti.
Hän toivoi, että Kai jaksaisi yhä keskittyä käsillä olevaan, eikä päätyisi esimerkiksi tutkimaan auton laajahkoja lisäominaisuuksia, joihin kuului muun muassa laaja musiikintoisto laitteisto, sekä virvokekaappi. Artemikselle oli jo käynyt selväksi, että Kain keskittymiskyky ei ollut aina paras mahdollinen.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

13.11.2017 20:14
Jesse seurasi ilmeettömänä ensimmäistä johtajaa tuon ohjatessa heidät huoneen nurkkaukseen. Häntä alkoi melkein kaduttaa, että oli edes tullut, muttei antanut sen näkyä ulospäin. Asia oli oikeasti tärkeä.
Erwinin kysyessä hänen asiaansa, Jesse huokaisi raskaasti ja paljasti vilpittömät tuntemuksensa, pääasiassa huolestuneisuuden. Turvaaja kohtasi Erwinin katseen ja hengitti syvään. "Kuten varmasti tiedätkin, toimin Juuzou Suzuyan työparina. Melkoinen tapaus hänkin." Jesse aloitti vakavana, hymähtäen kuitenkin vaisusti kommentoidessaan Juuzoun persoonaa. "Joka tapauksessa... olen huolissani sodasta. Henkilökohtaisesti en ehkä ole sitä mieltä, että tämä on paras lähestymistapa, mutta luotan harkintakykyysi. Samaa en kuitenkaan voi sanoa Juuzoun kohdalla. Hänellä ei ole harkintakykyä, ja olen huolissani siitä, että se aiheuttaa hänelle vahinkoa, varsinkin sodassa." Ruskeahiuksinen mies kertoi asiaansa jälleen vakavoituneena. "Minä en voi vahtia häntä sodan aikana ja jos jotain sattuisi, ei hän osaisi hakea itselleen apua. Tiedän, että tämä kuulostaa hieman itsekkäältä ja ymmärrän täysin, jos vastaus on ei, mutta olisiko mahdollista olla lähettämättä häntä kentälle?" Jesse lopetti ja pyyhkäisi hiuksiaan taakse hermostuneena. Juuzousta oli tullut hänelle yllättävän tärkeä heidän yhteistyönsä aikana, ja oli hänen vastuullaan pitää nuorukainen turvassa.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

13.11.2017 16:58
Vanhempi mies kohotti toista kulmaansa vastaukseksi Artemiksen sarkastiseen huomautukseen ja osoitti sitten rintaansa kuin kysyäkseen, että saattoiko juuri häneltä edes odottaa muuta. "Älä odota minulta liikoja, tiedät kenen kanssa olet tekemisissä." Kai naurahti huolettomasti. Kuunneltuaan pojan tarkemman selityksen suunnitelmasta, hän hymisi osoittaakseen olevansa samaa mieltä. Kai ei kuitenkaan ottanut asiaan kantaa vielä sen enempää, kun Butler ilmoitti, että he, tai siis Artemis, voisi ohjata robottia autosta käsin.
Kai seurasi kaksikkoa ja asettui istumaan mustan auton takapenkille välittämättä siitä, häiritsisikö se Artemista. Totta puhuakseen hän oli utelias seuraamaan, miten robotin hallitseminen käytännössä toimisi. Ruskeahiuksinen mies seurasi nuorempaa tuon kokeillessa robotin ohjauskomentoja. "Hmm, hyvä huomio." Kai huomautti sarkastiseen sävyyn Artemiksen todetessa, että robotti osasi lentää. Hän pysyi taas hetken vaiti katsellessaan kaupungin katuja robotin perspektiivistä. "Täytyy myöntää, että olen edelleen pessimistinen tämän suhteen. En kiellä, etteikö päämajan sisälle pääseminen anna meille informaatiota, mutta saammeko irti mitään merkittävää? Robotit tuskin kulkevat ihmisten ympärillä, saatikka sitten osallistuvat neuvotteluihin." Kai mainitsi häntä pohdituttavat seikat. Hän oli kuitenkin suhteellisen varma, että Artemis osasi miettiä samoja asioita. "Sehän tosin selviää, kun pääsemme sisään."

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

12.11.2017 23:18
Erwin oli Hangen poistuttua aikeissa ehdottaa Leville, että he voisivat kenties nyt viimein pitää lyhyen teehetkensä, ennen kuin palaisivat töidensä pariin, kuitenkin askeleiden ääni käytävällä havahdutti miehen. Hän kääntyi katsomaan ruskeahiuksista Jesse Cardoza, yksi Izvorin kokeneimmista työntekijöistä lähestyi heitä, nyökäten tervehdykseksi. Erwin nyökkäsi itsekin lyhyesti ja jäi vaiti odottamaan, että Jesse ennätti heidän kohdalleen.
Jesse pysähtyi vähän matkan päähän kahdesta johtajasta, hän oli käytännössä yhtä pitkä kuin Erwin ja sen tähden Levi näytti heidän rinnallaan normaaliakin lyhemmältä.
Jessen ilmaistessa halunsa keskustella Erwinin kanssa vaaleahiuksinen johtaja nyökkäsi lyhyesti. "Hyvä on", hän sanoi lyhyesti, ilmaisten että hänellä olisi aikaa keskutella. Toisin kuin Jesse, joka vilkaisi Leviä, ilmeisesti varmistaakseen, ettei heillä ollut ollut mitään tärkeää kesken, Erwin ei juurikaan vilkaissut toiseen johtajaan. "Sinä voit mennä edeltä Levi, tulen perässä", hän sanoi, koskettaen ohimennen Levin olkaa.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Erwin lähti tai teki jotain odottamatta Levin mielipidettä, mutta toisaalta pitkä mies ei olettanut, että Levillä saattaisi olla mitään asiaa vastaankaan. Teehetki ei olisi niin tärkeä, etteikö se voisi odottaa sen aikaa, että hän kuuntelisi mitä Jessellä olisi sanottavanaan. Joskin Levi saattaisi olla hänen kanssaan eri mieltä teehetken tärkeydestä.
Erwin viittasi Jessen kädenliikkeellä mukaansa ja siirtyi käytävällä hieman sivummalle, lähelle yhtä nurkkausta, missä he kykenisivät käymään lyhyen keskustelun kaksin, sillä ylin kerros oli muuten autio.
Asetuttuaan vastapäätä turvaajaa Erwin katseli toista miestä sinisillä silmillään ja kysyi sitten: "Mistä tahdoit keskustella?"

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

12.11.2017 22:37
Artemis ei ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Kai näytti pitävän puhelimensa sisältöä kiinnostavampana, kuin robotin muokkaamista. Nuori nero oli niin keskittynyt omaan työhönsä, ettei hän kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä.
Nyt kun operaatio oli siltä osin valmis, lyhyehkö nuorukainen katseli ylös Kaihin, pistävän sinisenmustilla silmillään. Artemis kohotti hieman kulmiaan Kain sanoille. "Hyvä tietää, että otat projektimme yhtä vakavasti kuin minäkin", nuorukainen hymähti sarkastiseen sävyyn, kun Kai kertoi olleensa lähinnä utelias suunnitelman toimivuuden suhteen. Ja Artemis kun oli alusta asti ollut varma, että he onnistuivat, tavoite kirkkaana mielessään. "Kliseet minullakin olivat mielessä, ystävä hyvä", Artemis naurahti, vaikka ei oikeastaan tiennyt, missä määrin käytti Kaista tosissaan sanaa 'ystävä'. Butler sanoi välillä, että hän vietti välillä liikaakin aikaa hämäräperäisten liikemiesten seurassa, omaksuen toisinaan heidän sanontojaan, edellämainittu yhtenä esimerkkinä niistä. "Meillä on nyt käsissämme tilaisuus päästä Izvorin päämajan sisälle, ja selvittää, mitä he aikovat, kuten asian ilmaisit. Olen aiemmin kyennyt murtautumaan joihinkin heidän tiedostoihinsa, mutta toki silmät laitoksen sisällä, ovat huomattavasti enemmän hyödyksi."
Artemis vilkaisi ympärilleen autiolla kadulla ja sitten yläilmoihin, kohti tylsän harmaana kaartuvaa taivasta, jota näkyi vain ohut kaistale kerrostalojen välistä. "Tämä paikka ei ehkä kuitenkaan ole paras robotin ohjailulle, tuskin haluamme, että meitä vahingossa yllätetään." Artemis jätti sanomasta, ettei mielellään myöskään matkaisi kauas, ennen kuin he ryhtyisivät toteuttamaan suunnitelmansa seuraavaa osaa. Fowl Manor oli näin ollen ilman muuta poissuljettu, myös Sobran tukikohta ja Kain asunto olivat kauempana, eikä Artemis ollut varma jaksaisiko mies jälleen siirtää heitä teleporttaamalla. Kuitenkin kerrankin Butler ratkaisi tilanteen Artemista nopeammin, käytännön miehenä. "Parkkeerasin ennen myrskyn alkua auton tähän lähelle, jos se ei ole aivan täysin romuuttunut, sieltä voisi olla mahdollista ohjata robottia." Hän viittasi leveällä kädellään sivukadun suuntaan.
Artemis nyökkäsi ja vilkaisi Kaita. "Tehdään niin."
Hän lähti Butlerin perässä tämän osoittamaan suuntaan, vilkaisten kerran vielä robottia. Pian he katselisivat vain sen uuden kamerasilmän lähettämää kuvaa. Ihme kyllä Fowlin perheen Benteley oli pysynyt sivukadulla jokseenkin ehjänä, kiilautuneena roskalavan ja tukevan tiiliaidan väliin, vaikkakin huomattavia kolhuja ennen kiiltävänmusta auto oli kärsinyt. Butler asettui tuttuun tapaansa kuskin paikalle, kaiken varalta ja Artemis asettui istumaan auton hyvinvarustelluille takapenkeille. Artemis ei kuitenkaan nyt kaivannut virvokkeita, niinpä hän sen sijaan keskittyi kannettavaan sylissään. Muutamilla komennoilla robotti lähti liikkeelle. Kuva oli terävämpi kuin Artemis oli ajatellut. "Löydämme helposti Izvorin päämajalle", Artemis sanoi ja virnisti. Hetken aikaa hän oli hiljaa hymähtäen sitten: "Katsohan, tämä osaa näemmä lentää." Uuden toiminnon löytyminen sai pojan virnistämään itsekseen. Kuitenkin hän joutui pian terästää keskittymiskykynsä, sillä robotin ohjaaminen osoittautuikin moisessa liikkeessä oletettua hankalammaksi. Artemis kiitti nyt sormiensa koordinaatiokykyä, joka oli huomattavasti parempi kuin hänen muiden jäseniensä. Hänen onnistui tuoda robotti kohtuullisen turvallisesti takaisin maanpinnan tuntumaan ja päätti, että se olisi turvallisin tapa kuljettaa robotti kohti määränpäätään.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

12.11.2017 20:41
Jesse oli herännyt heti Erwinin kuulutuksen alkaessa, sillä hän nukkui aina aika kevyesti. Hän ei tosin edes ollut varma missä vaiheessa oli nukahtanut. Ruskeahiuksinen mies nousi seisomaan herätellen samalla lihaksiaan. Jesse katsahti Juuzouta, joka oli edelleen samalla paikalla kuin illallakin. Kiitollisena huokaisten hän lähti aulaa kohti aikeinaan tarkistaa heidän työtehtävänsä. Jos hän jäisi töihin, samoin tekisi Juuzou, sillä nuorta ei voinut jättää töihin ilman valvontaa, joka tässä tapauksessa tarkoitti nimenomaan Jesseä.
Päästyään aulaan hän asettui jonoon ja odotteli pääsyä työvuorolistojen luokse. Odottaessaan hän huomasi erään Izvorin tutkijan, Hange Zoën, tunkevan ihmisjoukon läpi näyttäen yhtä tarmokkaalta kuin aina. Ei ollut vaikeaa arvata naisen päämäärää. Jono liikkui eteenpäin suhteellisen nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun Jesse jo pääsi käsiksi listoihin. Löydettyään oman nimensä hän hymähti vaisusti ja siirtyi pois muiden ihmisten edestä. Hän jäisi siis töihin. Turvaaja ei kuitenkaan halunnut herättää Juuzouta, jos tuo nukkuisi, joten hän lähti kävelemään portaiden suuntaan määränpäänään Erwinin toimisto. Jesse ei ollut varma löytäisikö hän etsimänsä miehen toimistostaan, mutta aina kannatti yrittää.
Päästyään kolmanteen kerrokseen Jesse suoristi valkea kauluspaitansa helmoja ja katseli ympärilleen suhteellisen avonaisessa tilassa. Hän huomasikin Izvorin kaksi johtajaa tilan toisella puolella ja lähti kulkemaan heidän suuntaansa suhteellisen ripeää vauhtia. Jesse nyökkäsi pienesti kaksikon huomattua hänet, mutta pysähtyi vasta ollessaan hieman yli metrin päässä johtajista. "Huomenta." Turvaaja tervehti asialliseen sävyyn ja käänsi huomionsa pidemmän miehen suuntaan. "Erwin, olisiko sinulla hetki aikaa? Minulla pitäisi puhua kanssasi..." Jesse esitti asiansa hillitysti ja vilkaisi Leviä nopeasti varmistaakseen, ettei keskeyttänyt mitää tärkeää.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

11.11.2017 17:51
Kai vilkaisi Artemiksen henkivartijaa tuon ilmaantuessa mustahiuksisen pojan taakse. Ruskeahiuksinen mies ei voinut olla pudistamatta päätään epäuskoisena kuullessaan kaksikon välisen sananvaihdon, jolla Butler ilmeisesti varmisti suojattinsa olevan kunnossa.
Saatuaan Butlerilta ilmeisesti hyväksyvän nyökkäyksen, hän virnisti itsevarmasti ja keskittyi sitten Artemiksen puuhiin. Kai ei tosin jaksanut keskittyä kuin hetken, sillä pojalla meni projektissa pidempään, kuin hän oli ajatellut. Niinpä hän kaivoi puhelimensa taskustaan ja ryhtyi selaamaan Twitteriä.
Artemiksen saatua robotin lopultakin heidän hallintaansa, Kai laittoi puhelimensa takaisin takkinsa taskuun ja katseli itseään hieman pidempää robottia uteliaana. Se ei näyttänyt eriltä, mutta ei Kai niin ollut olettanutkaan. Hän teki työtä käskettyä ja sulatti jään robotin jaloista Artemiksen niin pyytäessä. Nuoremman pojan seuraava kysymys olikin astetta mutkikkaampi. "Se on minulle tässä vaiheessa aivan sama. Olin lähinnä utelias vain tämän idean suhteen ja se näköjään toimi, mikä on hieno juttu..." Kai totesi kohauttaessaan olkiaan mietteliäänä "mutta en ole miettinyt asiaa tästä kohdasta eteenpäin. Kaipa meidän olisi hyvä seurata, mitä Izvor oikein suunnittelee tai jotain yhtä kliseistä?"

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

10.11.2017 23:22
Bertolt yllättyi hitusen kun Reiner tarttui häntä käsivarresta, puristaen melko kovakouraisesti. Pian hetki kuitenkin meni ohi ja Reiner katsoi häntä, kuulostaen nyt hämmentyneeltä. Bertolt pakottautui hengittämään syvään ja ärtymyksensä katoamaan. Hän laski irti Reinerin paidanrintamuksesta ja sanoi mahdollisimman rauhalliseen sävyyn. "Ei mitään Reiner, kaikki on ihan hyvin, kunhan sanot, että me olemme yhä sotureita, eikö vain?" Bertolt uskoi lyhemmän ystävänsä olevan jo oma itsensä, mutta hän ei silti voinut olla aivan varma kumpi osa miehen persoonasta puhui. Bertolt katseli vaaleahiuksisen miehen kasvoja hiljaa. Hän oli pahoillaan siitä tuskasta, mitä kaikki tämä miehelle aiheutti, sekä siitä hämmennyksestä, jonka hän aina vääjäämättä joutui kokemaan.
Bertolt sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti rauhallisesti. Avattuaan silmänsä hän soi lyhyen hymyn Reinerille istuutuen sitten sohvan toiseen päätyyn, Reinerin vierelle. "Meidän oli tarkoitus tulla tänne käymään suunnitelmaa läpi, eikö niin?" Bertolt käänsi odottavan katseensa Annieen ja sitten Reineriin. He kaksi olivat yleensä ne, jotka olivat enemmän äänessä.

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

10.11.2017 22:38
Reinerin mieliala laski kuin salaman iskusta maahan, kun hän tajusi tilanteen eskaloituneen sanomansa jälkeen. Bertolt ei näyttänyt lainkaan itseltään, ja sen voisi huomata jo monen kilometrin päähän, jos on hyvä ihmistenluku kyky. Hänen vihreistä silmistä suorastaan pystyi ampumaan laasersäteitä, jos se olisi mahdollista. Reiner olisi jo silloin vainaa. Ja ennen kuin vaaleahiuksinen mies ehti edes kissaa sanomaan, hänen lapsuudenystävänsä oli hänen tummanruskean kauluspaidansa kauluksessa kiinni nostaen hänet hieman ilmaan sohvan pohjalta ja huutaen hänelle päin naamaa palaamaan järkiinsä. Reiner meni aivan hiljaiseksi tästä ja kasvoilleen oli muodostunut hieman shokeeraava ele. Hänen vaaleat silmänsä olivat ammollaan ja suunsa raollaan huomattavasti.
"Bertolt, mistä sinä oi-", Reiner yritti kysyä, mutta toinen alkoi laatimaan jatkoa aikaisempaan ärähdykseensä, mikä sai miehen keskeyttämään aikeensa kyseenalaistamaan tummahiuksista toveriaan. Totta puhuen Reiner oli enemmänkin huolissaan siitä, miten Bertolt ei ole kuin oma leppoinen itsensä. Mitä hän oli tehnyt? Mitä oli tapahtunut? Reinerin alkaessa purkaamaan ajatuksiaan tässä hämmentyneessä olotilassaan, mies alkoikin käsittämään mistä oli kyse. Hänen aivonsa ja näkökenttänsä pimeni lyhyeksi ajaksi ja hän pystyi vaan tuntemaan, kuinka hengityksensä sekä pulssinsa taso nousi korkeuksiin. Tuntui siltä, ettei hän pystynyt tasoittamaan hengitystään lainkaan ja hän pyörtyisi minä hetkenä hyvänsä. Hien pisarat muodostuivat miehen vaalealle iholle melkein pakostakin ja pienen paniikkireaktion takia, vaaleahiuksinen mies lihaksikkain käsin puristi Bertoltin käsivartta sokkona kertoen eleellään pidempää miestä irottamaan otteensa Reinerista. Otteensa toki heikkeni lähes välittömästi tämän jälkeen, kun hän oli taas palannut omaksi aidoksi itsekseen. Reiner pystyi jälkeen näkemään asiat avarammin, ja äskeiset oireet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mutta myös oli myös yksi asia, mikä katosi yhtä helposti; lähimuisti.
"M-mitä? Miksi...sinä pidät minua noin? Bertl? Mitä tapahtuu?", rezikin ääni takerteli tajutessaan, kuinka lähellä he olivat toisiaan katsoessaan toisiaan. Bertoltista yhä huokui se sama ärsyyntynyt aura, mutta Reiner ei nyt tajunnut miksi hänen tärkein ystävänsä oli noin poissa tolaltaan. Odottaen toisen mahdollista reaktiota sanomaansa, hän ylläpiti kyselevästi katsettaan toisen vihreissä silmissä, josta mies melkein pystyi näkemään oman heijastuksensa.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

10.11.2017 22:27
Marco hymähti Jeanin lähes pettyneen kuuloisille sanoille. "Niin toivoin minäkin", pisamakasvoinen mies totesi kuulostaen itsekin hitusen pettyneeltä, vaikka hymy palasikin hänen kasvoilleen lähes yhtä nopeasti kuin aiemmin. Jean heitti käsivartensa Marcon hartian yli ja veti hänet toverelliseen halaukseen, saaden Marcon nauramaan. Hän käänsi katseensa Jeaniin miehen astuessa hieman taemmaksi. "Parasta olisi", hän vitsaili. Hän kuitenkin vakavoitui hitusen ja nyökkäsi, laskiessaan kätensä pikaisesti Jeanin käsivarrelle. "Minä ilmoitan heti jos kuulen jotain, nähdään." Hän vilkutti vielä poistuvalle Jeanille kääntyessään ja astellessaan itse selvittämään mitä tekemistä hänell olisi.
Marco tosiaan toivoi, että sota ei puhkeaisi toden teolla lainkaan.
Marcolta kesti jonkin aikaa selvittää, mitä töitä hänelle oli järjestetty, mutta lopulta hän päätyi täyttämään raportteja Izvorin aseiden kunnosta. Työ oli pitkäveteistä ja aika tuntui kuluvan hitaasti. Nyt Marco kadehti vielä enemmän Jeania, joka oli päässyt kotiin.

Nimi: Jean Kirstein (Izvor)

10.11.2017 13:47
Jean kuunteli Reinerin ja Marcon keskustelua edelleen hieman unisena ja vajosikin ajatuksiinsa katsoessaan ikkunasta ulos. Katujen kunnosta olisi melkein voinut luulla, että sota oli käynnistynyt oikeasti. Hän kurtisti kulmiaan tuntiessaan itsensä yllättäen hieman levottomaksi. Havahduttuaan ajatuksistaan Jean tajusi, että Reiner tovereineen oli matkalla kohti ulko-ovea. Hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun kolmikko oli jo kadonnut hänen näköpiiristään. Ruskeahiuksinen mies kääntyi katsomaan Marcon suuntaan ja yllättyi huomatessaan tuon tutkivan työvuorolistoja hieman kauempana. Jean pudisti päätään ja nousi sohvalta lähteäkseen aulassa sijaitsevia vessoja kohti. Käsienpesualtaan luokse päästyään Jean kasteli kasvonsa kylmällä vedellä herätelläkseen itseään. Kuivattuaan kasvonsa hän palasi sohvaryhmän luokse ja jäi seisomaan ikkunan viereen odottamaan Marcoa. Hänen ystävänsä tosin palasi lähes samaan aikaan, eikä hänen tarvinnut odottaa kauaa. Marco kertoikin heidän työvuoronsa heti saavuttuaan, eikä Jean oikein tiennyt mitä ajatella. Hän oli iloinen, että pääsi kotiin, mutta valitettavasti Marcon piti jäädä töihin. "Hitto, ehdin jo toivoa, että pääsisimme molemmat vapaalle hetkeksi." Jean totesi kuulostaen hieman pettyneeltä. Marcokaan ei näyttänyt oleva kovin innoissaan asiasta, mutta ohitti sen pukkaamalla hänen olkaansa. Lyhyempi mies heitti toisen kätensä ystävänsä olan yli ja veti tuon lähemmäs virnistäen. "En voi luvata mitään sen rentoutumisen suhteen, mutta teen parhaani." Hän huomautti ottaessaan askeleen taaksepäin ja antaessaan Marcolle tilaa hengittää. Hänen ilmeensä vakavoitui hieman, kun hän jatkoi "Lupaathan ilmoittaa minulle heti, jos jotain edistystä tapahtuu?" Hänellä oli Izvorin ranneke, jonka kautta kommunikointi liittouman sisällä tapahtui, mutta hän halusi silti kuulla tapahtumista mieluummin Marcolta. "Mutta... en pidättele sinua pidempään. Onnea." Jean sanahti hymähtäen hiljaa. Hän vilkutti ystävälleen ja lähti kävelemään ulko-ovelle reipasta tahtia. Ulos päästyään hän otti suunnakseen asuntonsa, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä. Jean saattoi vain toivoa, ettei talo ollut kärsinyt kamalia vahinkoja myrskyn aikana.

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

07.11.2017 10:36
Bertolt puristi kätensä nyrkkiin ja odotti Reinerin vastausta. Suostuisiko vaaleahiuksinen mies nyt viimein lähtemään heidän mukaansa? Bertoltin olisi tehnyt mieli tarttua häntä kädestä ja kiskoa väkisin mukaansa, jotta Reiner ei voisi kieltäytyä. Hän ei kuitenkaan tahtonut herättää epäilyksiä ja tarttuikin Reineria vain kevyesti käsivarresta nykien häntä oven suuntaan. Pitkän rezikin huojennukseksi hänen lapsuudenystävänsä seurasikin. Hänen ei onneksi tarvinnut edes katsoa tietääkseen, että ainakin Annie seuraisi heitä. Kunpa Reinerilla olisi yhtä vähän vaikeuksia kuin Anniella, vaaleahiuksinen nainen kykeni suhtautumaan kaikkeen niin neutraalisti. Toisaalta, Bertolt ajatteli vilkaistessaan Annieta, eihän hän oikeastaan tiennyt, mitä naisen päässä liikkui. Bertolt käänsi kiireesti katseensa muualle välttyäkseen kuulemasta jälleen Reinerin väitteitä siitä, että mies olisi ihastunut naiseen.
Kun he kävelivät asunnolle päin kaiken myrskyssä irronneen ja rikkoutuneen roinan seassa, Bertolt tarkkaili Reineria huolestuneena, oliko Reiner jo palannut omaksi itsekseen vai luuliko hän yhä olevansa Izvorin sotilas? Ainakaan mies ei juurikaan puhunut, kenties hän olisi jo palannut itsekseen.
Hän huomasi Reinerin katselevan itseään sivusilmällään, mitä mies mahtoi miettiä? Oliko hän vihainen ystävälleen, kun hän oli repinyt Reinerin kotiin?
Kun he lopulta saapuivat asunnolleen, Bertolt nousi kolmikon jäljessä ylös rappusia, sillä pienen kerrostalon hissi oli ollut rikki niin kauan kuin hän muisti. Asunto itsessään ei ollut kovin suuri, mutta he kolme olivat onnistuneet jakamaan sen melko hyvin. Yleensä hän ja Reiner jakoivat levitettävän vuodesohvan, jonka Bertolt tunnollisesti petasi aamuisin, ja Annie sai pitää oman huoneensa.
Bertolt jäi seisomaan johonkin eteisen ja yhdistetyn keittiön ja olohuoneen väliin, katsellen Reineria. Vaaleahiuksinen mies vaikutti jännittyvän nostaessaan käden kasvoilleen. Bertolt loi häneen myötätuntoisen katseen. Reiner oli varmaankin palannut omaksi itsekseen. Hän oli yleensä järkyttynyt tajuttuaan mitä oli tapahtunut, vaikka toisinaan hän saattoi muuttua omaksi itsekseen huomaamatta mitään tapahtuneen. Mutta toisaalta, oliko ihme jos Reiner järkyttyi, kukapa ei huomatessaan mielensä murenevan?
Bertolt kuitenkin sai huomata harmikseen, ettei ollut ollut oikeassa. Reiner ei ollutkaan vielä oma itsensä. Hän istui sohvalle ja yritti selkeästi olla rennosti. Hänen kysymyksensä saivat kuitenkin jälleen kiukun kuohahtamaan Bertoltin läpi. Miksi asioiden piti olla näin? Bertolt puristi kätensä nyrkkiin ja hänen katseensa kävi Anniessa. Ennen kuin hänen lyhyt lapsuudenystävänsä ehtisi puhua, Bertolt astui eteenpäin. Hän harppasi pitkillä jaloillaan Reinerin luokse ja tarttui leveillä käsillään Reineria paidanrintamuksesta, huomattavasti kovakouraisemmin kuin hänellä oli tapana. Hänen pitkät sormensa puristuivat paidan kankaan ympärille kun hän ravisti Reineria. "Reiner! Sinä et ole sotilas!" Hän ärähti hyvin itselleen epätyypillisesti. Yleensä Bertolt yritti saada Reinerin järkiinsä rauhallisesti, mutta yleensä lähettyvillä oli myös muita, jotka olisivat saattaneet huomata, ja nyt Bertolt oli kyllästynyt tähän ja aivan liian epätoivoinen.
Hän ravisti Reineria vielä kerran, katse tiukasti miehen silmissä. "Herää jo Reiner!" Hän ei päästäisi irti ennen kuin mies palaisi järkiinsä.

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

06.11.2017 21:50
Aloittamansa keskustelu päättyi hyvin lyhyeen, kun Reiner joutui toverinsa 'keskeyttämäksi' sanoessaan, että heidän täytyi lähteä. Vaikka he eivät saaneet töitä Izvorin päärakennuksesta, missä he usein viettävät aikaa töissä ollessaan, niin olisivat he voineet toki jäädä rupattelemaan liittoutumatovereidensa kanssa... Hänellä ei ollut mitään hajua, miksi Bertolt oli niin kiireinen lähtemisen kanssa, samoin vaikutti myös Annie ajattelevan, vaikkei paljon puhunutkaan. Kotiin pääsee koska tahansa. Izvorilaisella oli kyllä kova hinku sanoa pidemmälle lapsuudenystävälleen vastaan asiasta niinkuin aikaisemminkin oli, mutta Bertoltin suruksi muuttuneet kasvonpiirteet olivat jääneet vaaleahiuksisen miehen mieleen pelkäksi kuvaksi. Hän voisi elää tuon hetken uudestaan halustaan, mutta olisi silti tietämätön, miksi Bertolt katsoi häntä sillä tavalla. Oliko hän sanonut jotain väärää? Reiner uskoo ettei tulisi saamaan koskaan vastausta tähän, mutta hän haluaa kaivaa totuuden esiin Bertoltista joskus keinona millä hyvänsä.
Kellertäväsilmäinen mies antoi lapsuudenystävänsä raahata hänet ovelle saakka katsellen itse vielä leveän hartiansa takaa hännille jääneitä Jeania sekä Marcoa. He voivat tavata joskus myöhemminkin, tai kurjimmassa tapauksessa sitten taistelukentällä. Reiner kurtisti kulmiaan mietteissään ja antoi katseensa sivaltaa Bertoltia kohti. Hän oli aikeissaan kysyä jo tapahtuneesta häneltä, mutta mielessään pyöri edelleen tämä sama vanha keskustelu. Bertolt oli kieltäytynyt kertomasta ja se olikin saanut Reinerin enemmän miettimään mistä oli kyse. Siksi lyhyempi yksilö tarkkaili toista kahdella silmäparillaan pitkään sivusta käsin, kunnes kaksi miestä Annien lisäksi oli päässyt heidän asunnolleen, missä he ovat asuneet jo jonkin aikaa jo ennen Izvoriin liittymistä. Se on kyllä kotoisa, vaikkei olekaan pinta-alaltaan mikään laaja, mutta kyllä sinne 3 henkilöä keskenään pystyy asumaan ahtaimmissakin paikoissa. Siihen he ovat jo pienestä asti tottuneet.
Pieni pistos iski häntä päähän äkillisesti, kun hänen päänsä sisälle olisi tungettu putki ja täytetty hajonneilla muistoilla. Reiner säpsähti heikosti ja silmänsä ympyrän muotoon kasvaneina, hän katsoi omia käsiään levitettynä hänen eteensä ja ennen kuin mitään muuta ehti tapahtumaan tässä lyhyessä ajassa, mies laski toisen leveän kätensä peittämään toisen puolen kasvoistaan. Hänen ilmeensä kasvoillaan oli helposti luettavissa. Siitä huokui hämmennyksen sekä kivun sekoitus. Se johtui luultavammin tästä lyhytaikaisesta päänsärystä, mutta mies yritti kestää tämän ja esittää normaalia astuttuaan sisälle tovereiden jakamaan asuntoon.
"Täällä sitä nyt ollaan", pitkä mies huokaisi toteavasti astellen peremmälle olohuoneeseen ja heitti itsensä käsinojan ylitse makaamaan sohvan pohjalle katseensa katon rajan kohdaten. Hänen keuhkoistaan pääsi toinen syvä huokaus, niin että hänen rintakehänsä kohosi korkeaksi sisäänhengittäessään uudelleen tietyssä tahdissa.
"Ainahan tänne on kiva tulla, mutta miksi minut täytyi tänne tuoda? Olisin voinut tulla myöhemminkin...", Reiner katsahti merkitsevästi paljon pidempään Bertoltiin kysyessään äskeistä, hänen saapuessaan asuntoon Annien lisäksi(?). Hän jäikin mietteliäästi odottamaan, mikä olisi toisen syy tuoda hänet lähes väkipakoin tänne heidän asuntoonsa. Oliko siihen tarpeeksi hyvä syy purtavaksi?

©2018 Legendat - suntuubi.com