Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipelaaminen tapahtuu täällä.

 

Kellonaika: 00.00 - 02.00

Vuodenaika: Alkukesä

Lämpötila: 10 °C

Sää: Myrsky on noussut.

Sataa vettä ja ukkostaa.

Tuuli on navakkaa, noin 21-28 metriä sekunnissa.

 

~Chat~

 

~Kartta~

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Medic (Crona)

28.05.2017 17:39
Tohtori siristi silmiään Koun työnnettyä häntä kauemmaksi ovesta. Joko puolivampyyri oli sokea tai huonomuistinen, sillä Medic oli jo aikaisemmin yrittänyt aukaista kerrostalon ovea tuloksetta. Vampyyrillä oli varmaan jokin konsti sen aukaisemiseen, mutta vanhempi mies ei osannut keksiä tähän hätään muuta kuin tiirikoimista. Jotenkin oli vaikea uskoa tyylikkään nuorukaisen osaavan niin käteviä asioita. Mihin tuo edes tarvitsisi tiirikoimista? Hän rupesi jälleen moittimaan cronalaista mielessään nähdessään, miten toinen otti oven kädensijasta kiinni ja veti itseään kohti onnistumatta. Silmälasipäinen ei kylläkään osannut kuvitella tällaista lopputulosta. Kou nimittäin sai revittyä koko rivan irti. Niinpä tietenkin. Olihan kyseessä vampyyri. Tarujen sun muiden mukaan heillä oli käytössään inhimillisen vahvat fyysiset voimat. Medic ei vain koskaan aiemmin ollut päässyt todistamaan moista omin silmin, mutta nyt hän tiesi. Kahvan irtoaminen ei kuitenkaan auttanut heidän asemaansa yhtään.
"Hyvä yritys sentään, mutta turhaa", hän hymähti ristien kätensä ja juuri silloin Kou potkaisi närkästyneenä oven sisäänpäin saaden sen lentämään rämisten suoraa päätä sisälle melkein vastakaiselle seinälle asti. Tohtori korjaa silmälasiensa asentoa yllättyneenä ja kurkistaa sisälle todistaakseen oven oikeasti olevan poissa heidän tieltään. Suun leventyessä virneeseen hän käveli Koun perässä sisälle huokaisten helpottuneena vähän paremmasta suojasta.
"Tiesinhän minä että pystyisit siihen. Hyvin tehty", ruskeahiuksinen saksalainen hihkaisi läppäisten nuorukaista selkään kämmenellään kuin olisi alusta alkaenkin uskonut toisen saavan heidät sisälle ilman sen kummempia ongelmia. Tottahan se ei ollut.
Kerrostalon alakerta ei suojannut paljoa ulvovalta tuulelta, mutta sentään he olisivat paremmin suojassa. Ellei myrskyn takia heidän ainoa piilopaikkansa romahtaisi. Kivirakennus tuntui melkein huojuvan heidän ympärillään saaden olon turvattomaksi. Voi miten hän kaipasikaan entisiä työtovereitaan ja taistelukenttiä. Hänen venäläinen ystävänsä olisi pitänyt huolen siitä, että tohtori pysyi turvassa ja suojeli häntä jopa henkensä uhalla.

Nimi: Hange Zoë (Izvor)

28.05.2017 16:17
Rillipäisen naisen ajatukset olivat muodostuneet pienistä paniikin täyttämistä lauseista. Saapastellessaan lähimmäisen hissin luokse, Hange puri melkein alahuulensa halki.
Ja mitä hän siis oikein päässään kävi lävitse? Sitä, että oli alakerran puolella käydessään huomannut yhden rezikin kadonneen. Hange oli viettänyt suurimman osan päivästään aulan puolella tai muualla päämajassa, eikä ollut huomannut huppariin pukeutuneen rezikin kadonneen sillä välin, tai aikaisemmin. Eikä kukaan ollut nähnyt hänen vain lähtevän? Nainen oli kuullut, että tältä yksilöltä oli kadonnut voimat ykskaks ja Shinra ei ole saanut toiminnasta vielä selvää, ja nyt he ovat menettäneet sen mahdollisuuden valkopään karattua. Mutta kuinka?
Hangen sydän pomppi tiheään tahtiin hermostuneisuudestaan, sekä kiristyneestä kävelyvauhdistaan ja hänestä tuntui, että henkitorveaan kuristettaisiin pieneen kasaan. Astuttuaan hissin sisälle aulan puolelta, hän voimalla painoi etusormellaan kellertävästä ympyränmuotoisesta napista, mikä veisi hänet ylimpään kerrokseen. Hangen oli aikeissaan raportoivansa tapahtuneesta itse Erwinille, sillä ehkä hän voisi tehdä asialle jotain. Jos valvomosssa ei oltu tehty hyvin töitä, ei hänen huomautuksensa takoisi heidän kalloihinsa järkeä. Sitä paitsi, rillipää oli unohtanut mennä käymään itse valvomossa. He olisivat varmasti kertoneet Hangelle tai Shinralle aikaisintaan silloin, kun rezik katosi sellistään. Tai ehkä he vain laiminlyövät työtään, ja tekivät jotain muuta siihen aikaan kun pitäisi valvoa.
Hissin kavuttua haluamaansa kerrokseen, Hange suorastaan loikkasi aukevien ovien välistä kaikuvalle käytävälle, mikä oli ennestäänkin hänelle tuttu paikka. Hange kulkee sitä pitkin aina, kun käy tervehtimässä Izvorin kahta johtajaa tai raportoimassa heille jotain rezikeihin liittyvää, vaikka siitäkin on ollut jo pitkä aika. Rezikeistä ei ole löytynyt paljon mitää uutta tietoa, paitsi että se karannut yksilö kykeni piilottamaan voimansa oikein taitavasti. Tunteet vihasta suruun alkoi pursuta hiljalleen ulos Hangesta, mutta yritti peittää ne.
Painavin harppauksin nainen meni hänelle läheisen Erwinin toimiston ovelle, ja hän suorastaan löi nyrkkinsä oveen. Onneksi rillipään nyrkki ei mennyt lävitse, sillä siitä olisi koitunut vain ongelmia, mutta ei se olisi yllätyskään, jos niin tapahtuisi.
"Erwin!", Hange karjaisi, niin että johtaja voisi kuulla selvästi hänen korkean äänensä sisälle toimistoon. Mutta ajan kuluessa, mitään ei tapahtunut. Kukaan ei huutanut hänelle takaisin, eikä oven ripa käynyt sisältä. Kärsimättömästi sekä hermostuneesti, nainen huokaisi karheasti laskien katseensa rilliensä takaa pitkiin jalkoihinsa.
"Ihan oikeasti...", naisen ääni kuulosti raskaalta muiden korviin, mutta kukaan ei tosin ollut todistamassa tätä. Hange oli yksin käytävällä, mutta ylimmässä kerroksessa harvoin oli ketään johtajien lisäksi. Izvorilla oli tällä hetkellä vain Levi ja Erwin johtajina, ja ylin kerros oli suurimmaksi osaksi vain heidän käytössään. Yksi johtajalle tarkoitettu toimisto oli tosin tyhjä, sillä kolmatta johtajaa ei ole saatu vielä hankittua Izvorin keskuuteen, mutta Hangen mielestä Erwin sekä Levi olivat hoitaneet työnsä loistavasti, eikä kolmannelle osapuolelle olisi tarvetta ainakaan nyt.
Hange poistui ylimääräisien ajatuksien keskuudesta tajutessaan, että Izvorin toinen johtaja Levi saattaa olla paikalla omassa toimistossaan, mikä tuntui aina olevan viimeisen päälle siivottuna. Aina naisen ollessa siellä, vanha ystävänsä tiuskaisee hänelle, ettei saisi koskea mihinkään. Hange pitää tätä siivousaddiktiotaan huvittavana, mutta kunnioittaa työtoverinsa omaisuutta. Hange tosin on muutaman kerran sotkenutkin vähän paikkoja, ja sitä siivoushuumaa hän ei halua kokea enää uudestaan.
Nainen ripeästi kokosi itsensä ja loikkelehti huomattavasti lyhyemmän miehen toimiston ovelle ja teki saman, mitä aikaisemminkin. Ja hieman yllätykseksi Hangelle, kukaan ei tullut avaamaan vieläkään.
"Mitää? Missä ne molemmat oikein ovat?", Hangen kurtisti kulmiaan kysyvästi painaen luvatta ripaa alas, mutta tuloksetta. Nainen ei kyllä tullut ajatelleeksi, että joku henkilö nukkui Levin toimiston lattialla ja että toimiston omistaja oleskeli aivan muualla.
#Aina se Levi pistää oven lukoon...#, rezikientutkija tuumi kaivaen valkoisten housujensa taskusta kolisevan avainnippunsa. Siinä oli kaikkiin päämajan toimistoihin sekä muihin huoneisiin avaimet, ja Hange oli tällä kertaa tyytyväinen ottaneensa sen mukaan. Hän vähän välillä unohttaa sen paikasta toiseen, mutta nyt sille olisi käyttöä. Hänellä toki menisi jonkin aikaa, että löytäisi oikean avaimen, mikä kävisi toimiston ovenlukkoon. Mutta löydettyään sopivan, lukko kolahti piakkoin.
Hangen naamalle nousi pieni virne. Häntä ei haittaisi, jos olisi herättämässä uinuvan vanhan ystävänsä, sillä mies ei nuku melkein ikinä muutenkaan. Hangen asia oli aika tärkeä ja se pitäisi käsitellä nopeasti edes hänen kanssaan. Erwin ei ollut nimittäin paikalla, niin aikaa ei ollut hukattavaksi.
"Teen tämän vain Izvorin tähden", Hange lausahti hyvin dramaattisesti itsekseen painaessaan viileän ovenrivan alas. Hän oli ottamassa riskiä, mutta ei siinä mitään. Hange työnsi oven voimakkaasti apposen auki, niin että se kolahti seinään aiheuttaen kovan ääneen lopputuloksena. Sen sekunnin aikana, rillipää toivoi ettei sen takana olisi ollut mitään, mutta unohti sen pian.
"Levi, tiedän että olet--", Hange kohotti taas ääntään, mutta silmäiltyään vähän ympärilleen, hänen äänensä juuttui kurkkuunsa kuin salaman iskusta. Pienen hiljaisuuden ympäröidessä toimiston, nainen vasta tajusi mitä oli nähnyt.
#...Miksi Erwin on täällä?#, nainen kysyi mielessään näyttäen erittäin ällistyneeltä, ja oli aikeissaan ruveta nauramaan. #Ja miksi hän nukkuu lattialla?#

Nimi: Izaya Orihara (Sobra)

28.05.2017 15:13
Izaya katseli alas ikkunasta. Ei kenties ollut järkevintä seisoa korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa lähellä ikkunaa, kun ulkona riehui niin raju myrsky, että se pyyhki puita juuriltaan ja sorti taloja. Siinä laiha tietovuotaja kuitenkin nyt seisoi.
Hän nautti alhaalla aukenevasta näkymästä ja lähes harmistui, siitä ettei ollut rezik, jotta olisi voinut katsoa tuhoa ja ihmisten kärsimystä ulkoa käsin. Hänen kasvonsa levisivät kuitenkin hymyyn, joka muistutti enemmän virnettä, kun hän näki ulkona jonkun typeryksen kamppailevan pysyäkseen talon katoksen alla. Oi, miten hän rakastikaan ihmisiä.
Izaya pyörähti ympäri ikkunan luota kädet levällään niin että hänen karvakauluksisen takkinsa helmat lepattivat. Sitten hän lysähti sohvalle istumaan ja tarkkaili pelilautaa edessään. Sen sisältö ei selvinnyt muille kuin Izayalle itselleen. Hän siirsti yhtä nappuloista mietteliäänä, kyseessä oli valkoinen ratsu. Sota oli aloitettu, siviilit oltiin evakuoitu ja kaupunki oli lähes tyhjä, lukuun ottamatta rezikejä. Ja Izaya oli tietenkin tahtonut jäädä katsomaan ja toivottavasti tuomaan myös vähän lisää omaa maustettaan mukaan. Eihän tietovuotaja voisi olla katsomatta sotaa, jonka oli itse aloittanut.
"Hmm, Erwin Smith on tehnyt siirtonsa. Myrskyn jälkeen he tulevat ulos koloistaan, kauaa eivät Renot ja Gizotkaan riitä." Tummahiuksinen mies hykerteli itsekseen ja poistui laudan luota. Hän loikki lähes tassahtelevin askelin ja itsekseen virnistellen portaisiin. Hän ei tosiaankaan jaksaisi olla sisällä edes tällaisella ilmalla. Hän tahtoi käydä Sobran päämajassa, jotta saisi vähän lisää tietoa siitä, mitä muualla tapahtui. Lisäksi hän voisi kenties jakaa muutaman todellisen tai valheellisen tiedonjyvän mausteeksi peliin.
Siemeniä oli hyvä istuttaa kun multa oli vielä kosteaa.
Izaya istui porraskaiteelle ja viiletti uhkarohkeaa vauhtia koko matkan kirteistä portaikkoa alimpaan kerrokseen asti, mistä vauhti sinkosi hänet porraskaiteelta eteiseen, jonne Izaya laskeutui hallitusti kahdelle jalalle lähelle ulko-ovia.
Izaya avasi oven, vaikka liike oli repäistä hänen kätensä irti kun tuuli heti tarttui oveen.
Kuka tahansa järkevä olisi jäänyt sisälle. Izaya kuitenkin astui ulos ja melkein heti tuuli lähti tuupimaan häntä.
"Jopas", Izaya totesi virnistäen ja takertui yhteen tolppaan käsillään. Nyt ei olisi parkour taidoistakaan paljoa hyötyä. Jokin ohitse lentävä oksa oli vähällä iskeytyä häntä kasvoihin, mutta Izaya tempaisi linkkuveitsensä ylös suojakseen.
"Huh, tuntuu aivan Shizu-chanin kohtelulta", Izaya hykerteli hiljaa, vaikka tuuli sekoitti hänen sanansa.
Vaaleahiuksisesta miehestä puheen ollen, Izaya mietti missä tuo mahtoi olla. Oli kovin tylsää kun hän ei voinut nyt härnätä Shizuota. Senkin takia olisi hyvä mennä käymään Sobran tiloissa. Niinpä Izaya kamppaili tiensä erään varastorakennuksen sisälle, jonka kautta tiesi kykenevänsä taittamaan melko hyvän matkaa erästä reittiä rakennuksesta rakennukseen, ilman että kuolisi ulkona. Ennen pitkää hän pääsisi myös metrotunneleihin turvaan. Kastuminen oli kyllä reissun ikävä haittapuoli.

Nimi: Three (Elyan)

28.05.2017 14:42
Three istui Elyanin taukotilassa mangaa lukien. Hän oli huolestunut ulkona riehuvasta myrskystä. Oli kuitenkin hyvä, että Honey oli ainakin viimeksi vaikuttanut olevan sisätiloissa, sillä juuri nuoren tytön turvallisuus huolestutti leijonaa muistuttavaa miestä eniten. Three kohotti katseensa lukemisestaan ja katseli hetken ympärilleen. Eiköhän Honey ollut jossakin lähistöllä, ehkä hän voisi myöhemmin mennä katsomaan missä tämä oli. Three oli ollut pidempään sisätiloissa, eikä ollut käynyt ulkona hetkeen. Pitkällä ja rotevalla miehellä ei siis ollut aavistustakaan siitä, että ennen myrskyä kaupungista oltiin evakuoitu siviilit. Minimum holder tyytyi uppoutumaan uudestaan mangaansa. Myrskystä huolimatta ainakin hänellä nyt olisi lyhyt rauhallinen hetki.

Nimi: L (Elyan)

28.05.2017 14:28
L istui tuolillaan huoneessaan, jalat koukistettuina alleen ja kädet polviensa ympärillä. Hän olisi voinut lepuuttaa leukaansa polviensa päällä, niin korkealla ne olivat hänen leukaansa vasten. Nuorelle miehelle istuma-asento oli hyvin tyypillinen. Hän poimi kahdella sormella yhden makeisen katsellessaan mietteliäänä näyttöruutuja edessään. Hän mietti Watarilta saamiaan tietoja. L tiesi, että oli olemassa vain yksi selitys tapahtuvalle. Myrskyä hän ei osannut selittää, mutta siviilien katoamisen osasi.
L laski yhden sormensa huulilleen ja tuijotti näyttöä hetken liikkumatta suurilla, tummareunaisilla silmillään. Hän nukkui hädin tuskin ollenkaan, ja se näkyi. "Watari", L kutsui hiljaisella äänellä ja vanhempi mies vastasi pian: "Niin?"
"Minun pitää puhua muille."
"Voin yhdistää sinut kaikille näytöille."
"Ei", L sanoi jyrkästi, mutta tasaisella äänellä. "Ei enää kirjaimen takana piilottelua, minun on aika näyttää kasvoni liittoumani jäsenille. Tuleva vaatii uhrauksia." L nousi seisomaan tuolilta, seisten paikallaan huonossa ryhdissä kuten aina. Hän kääntyi kohtaamaan Watarin katseen. Tähän asti L oli puhunut aina L-kirjaimen takaa tai Watarin välityksellä. Juuri kukaan edes hänen liittoumastaan ei ollut nähnyt hänen kasvojaan. Tai, no jos totta puhuttiin monet olivat nähneet hänet mutta eri nimellä. Juuri kukaan ei tiennyt, millaiset kasvot L-nimimerkin takana piileskelevällä henkilöllä oli.
Nyt olisi kuitenkin aika näyttäytyä.
L askelsi paljasjaloin huoneensa ovelle ja avasi sen lukosta. Hän astui ulos ja katseli ympärilleen. Astellen autiota käytävää myöten sinne, missä pääraiteet kulkivat. Siellä oli enemmän väkeä. Häntä ei katsottu kovin pitkään. Olihan hän esiintynyt Ryuzakina. Nyt hän itse kuitenkin tunsi olonsa erilaiseksi, paljastaisihan hän nyt kuka oli. Hän aikoi etsiä Konan näyttääkseen todelliset kasvonsa ja kertoakseen uutisensa.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

28.05.2017 14:05
Artemis vilkaisi Kaita vinosti. Virne oli kadonnut hänen kasvoiltaan, sillä hänen ajatuksensa olivat vajonneet siihen, millaisen saarnan tulisi saamaan Butlerilta kun hän löytäisi miehen (tai mies hänet).
"En usko, että hän ilahtuu, kun löytää minut kaltaisesi epäilyttävän henkilön seurasta", nuori rikollisnero totesi ja naurahti hivenen. Hän venytteli jäseniään mittatilaustyönä tehdyssä puvussaan, joka oli yhä märkä ja liimautui hänen ihoonsa epämukavasti. Artemis ei ollut suoraan sanottuna tottunut tällaisiin epämukavuuksiin. "Osaisitko tehdä tälle puvulle mitään? Kuivattaa vaikkapa vaatteita?" Artemis ehdotti ja värisi.
Sitten hän vilkaisi yhteistyökumppaniaan uudestaan kun tuo ehdotti lähtöä. Kai vaikutti käyvän heti asiaan, ehkä hyvä niin. "Meidän olisi parasta yrittää löytää Butler ensin, sillä tavoin hän ehkä tappaa minut tai sinut vähemmän pahasti kun näemme." Artemis hymähti omille sanoillee. "Lisäksi minulla olisi hänelle tekemistä, olettaen, että hän on selvinnyt tuosta myrskystä, mistä olen aika varma." Artemis oli lyhyen hetken hiljaa ja jatkoi sitten: "Olisiko sinulla mitään keinoa löytää häntä?"
Olihan Artemis salaa asentanut jäljityslaitteen myös Butlerin puhelimeen, vaikka henkivartija ei sitä arvostaisikaan. Tässä myrskyssä se ei kuitenkaan valitettavasti toiminut.

Nimi: Rumpelstiltskin (Erakko)

28.05.2017 13:58
Rumpelstiltskin seisoi erään korkean kerrostalon katolla. Hän katseli kuinka kaupunki kärsi hänen ympärillään. Dark one oli luonut melko helposti ympärilleen laajan, myrskyltä suojaavan kehän voimillaan. Lähes näkymätön taikakenttä pyörteili hänen ympärillään. Rumpelstiltskin itse oli pukeutunut siistiin mustaan pukuun ja hän nojasi toisella kädellään eleganttiin kävelykeppiin. Hänen ilmeensä oli mietteliäs kun hän katseli alas. Hänen hahmonsa näkyi merkillisen liikkumattomana vasten raivoavaa myrskyä, kun hänen taikansa tähden tuuli ei yltänyt heiluttamaan hänen hiuksiaan tai vaatteitaan.
Kaupunki oli hiljennyt jo ennen myrskyä. Rumpelstiltskin arveli tietävänsä syyn. Hän hykerteli heiman itsekseen, vaikka jätti tällä kertaa päästämättä ilmoille itselleen tyypillistä korkeaa naurua. Hän säästi yleensä naurun niihin tilanteisiin kun kuulemassa oli sellaisia henkilöitä, joita hän voisi hieman järkyttää naurullaan. Joihinkin tilanteisiin hänen vakavan arvokas ulkomuotonsa sopi paremmin ja tämä oli yksi niitä.
Rumpelstiltskinin kasvoille nousi hieman vahingoniloinen ilme, joka paljasti hänen hitusen kellertävät hampaansa. Alhaalla myrsky riepotti puita ja kauempana kuului jylyä kun rakennus sortui. Hän erotti alhaalla epäonnekaan ihmisen tai rezikin, joka rusentui auton alle. #Mikä vahinko#, mies ajatteli kuulostamatta edes ajatuksissaan lainkaan pahoittelevalta.
Niin paljon kuin rezik nauttikin kaupungin tuhon katselusta hänellä oli töitä. Hän oli kuullut sodan alusta ja sen kaltainen harhautus olisi hyvä, jotta Rumpelstiltskin voisi paremmin keskittyä suunnitelmaansa. Mies käänsi selkänsä myrskylle ja pohti hetken. Hän oli jo pitkään yrittänyt löytää keinoa irtautua jokaista Dark onea vuorollaan hallitsevasta tikarista, menettämättä voimiaan tai kuolematta. Tikarin ansiosta hänellä oli voimansa, mutta se oli myös hänen heikkoutensa, sillä sillä häntä voisi komentaa ja hänet voisi tappaa. Vaikka mies pitikin nimellään varustetun koukeroteräisen tikarin visusti piilossa, hän aikoi silti määrätietoisesti irtautua sen vallasta.
Rumpelstiltskin katosi katolta violetin savun pöllähdykseen kätensä heilautuksella.

Nimi: The Doctor (Erakko)

28.05.2017 13:30
Doctor askelsi Jackin perässä ulos aikakoneesta, joka näytti ulkoa päin ihan siniseltä poliisikopilta. "Tunnen minä", Doctor totesi ja katseli ympärilleen vanhalla asemalaiturilla, joka nykyään toimi Elyanin oleskelutilana. Puhelinkoppi oli ilmestynyt näkyvälle paikalle keskelle sitä, mutta Doctor ei siitä liiemmin hermostunut. Juuri nyt hän ei nähnyt paljoakaan porukaa ja Elyanin väki oli yleensä ystävällistä. "Tapasin toisen liittouman apulaisjohtajista räjähdyksen aikaan ja hän kävi jopa tutustumassa TARDIS:in sisätiloihin." Puhuessaan ruskeahiuksinen laiha mies katseli ympärilleen. "Luullakseni johtajien huoneet ovat tuossa suunnassa", Doctor sanoi ja osoitti sormellaan kiskojen suuntaan. "Mennään katsomaan löytäisimmekö hänet tai jonkun muun avuliaan." Jackin edellä ajan herra hypähti kevyesti asemalaiturilta lyhyen matkan vanhoille metron kiskoille. Vaikka he olivat maan alla ylhäällä riehuvan myrskyn äänet olivat yhä kuultavissa. Doctor tasapainoili eteenpäin kulkien kiskoja pitkin. Nyt muutama Elyanin jäsen tuli heitä vastaan, mutta kukaan ei kiinnittänyt heihin liikaa huomiota. Kenties he sulautuivat hyvin joukkoon.

Nimi: Dean Winchester (Erakko)

28.05.2017 13:06
Dean ja Sam(?) olivat selvinneet melkoisen hyvin edellisen työtehtävänsä jälkimainingeista ja olivat nyt ajamassa takaisin päin. Dean istui tapansa mukaan mustan Chevy Impalan ratin takana vihellellen itsekseen radiosta kuuluvan rockin tahtiin. Hän naputteli rattia ajaessaan. Sää oli alkanut muuttua melko huonoksi ja ikävä kaatosade oli yllättänyt heidät. Impalan tuulilasinpyyhkijät saivat työskennellä kovasti pitääkseen vesimassan poissa Deanin näkökentältä.
"Noniin Sammy, sehän meni kohtalaisen hyvin, jollei pientä löylytystä lasketa", Dean hymähti vieressä istuvalle pikkuveljelleen. "Olisikohan sitten aika katsella seuraavaa tapausta? Vai mitä sanot, pitäisikö pitää vähän taukoa?" Dean ehdotti, ajatellen mahdollista mukavaa vapaapäivää hotellihuoneessa pizzan, piirakan ja aikuisviihteen kera. Tai sitten hän voisi mennä katsomaan löytäisikö baarista itselleen illaksi seuraa. Ajatus piristi Deania ja hän virnisti itsekseen.
He olivat ajaneet kaupunkiin johtavalle pitkälle tielle, joka nyt mutkitteli ulos puiden suojista. Voimakas sivutuuli sai auton hieman heittelehtimään. "Whoa, whoa, baby", Dean sanoi autolle ja yritti pitää sen kulun suorana. "Aikamoinen myrsky. Helvetti, taitaa ukkostaakin", Dean totesi ja yritti tähyillä taustapeilin alitse taivaalle.
Hän vaikeni keskittyessään ajamiseen, joka oli nyt muuttunut lähes mahdottomaksi, sillä hän ei juurikaan nähnyt sateelta ja tuuli puski autoa joka suunnasta.
Juuri silloin jokin kolahti Imapalan kylkeen saaden ruskeahiuksisen metsästäjän hätkähtämään. "Mitä hemmettiä? Sammy, se oli puunrunko!" Dean sanoi, sillä vaikka hän tiesi Samin varmaan huomanneen itsekin, mikä oli lentänyt Imaplaa vasten, hän ei voinut olla sanomatta sitä siltikään. Kuinka kova tuuli oikein oli? Tämä ei voinut olla normaali myrsky.
Juuri kun Dean oli sanomassa, että he joutuisivat ehkä pysäyttämään, uusi raju sivutuuli tarttui Impalaan ja työnsi sen voimakkaasti kylki edellä sivulle.
Dean yritti yhä ohjata autoa, muttei enää nähnyt mitään. Hän tunsi voimakkaan jysähdyksen kun auto kallistui sen renkaiden vastatessa voimalla johonkin ja äkisti tuuli ja auton törmäys heittivät Chevroletin pyörimään katon kautta ympäri.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Dean ehtinyt sanoa mitään, hän vain iski päänsä rajusti koelautaan auton pyörähtäessä ympäri ja jäädessä lopulta maahan katolleen, luultavasti jonnekin sateenpieksemän tien varteen.
Deanin pää tuntui siltä kuin sitä olisi lävistetty neuloilla. Hän oli jotenkin onnistunut sotkeutumaan turvavyöhön siitä huolimatta, että ei käyttänyt sitä. Dean makasi mytyssä keskellä lasinsirpaleita, verinoro valui hänen otsaansa myöten. Hän ei kyennyt liikkumaan tai avaamaan kunnolla silmiään nähdäkseen oliko Sam kunnossa. #Cas, auta#, Dean lähetti puolitajuttomana rukouksen enkelille, mutta vastausta ei kuulunut. Pian Dean vajosi tiedottomuuteen.

Nimi: Castiel (Erakko)

28.05.2017 13:06
Castiel seisoi korkeiden talojen välissä keskellä tietä. Hän tujotti ylös taivaalle silmät sirrillään rankassa vesisateessa. Hän seisoi tiellä, joka johti pois kaupungista ja saattoi nähdä myrskyn riepottelevan myös kaupunkia. Vakava Enkeli tuijotti taivaalle edelleenkin vaikka koko tumma taivas jyrisi ja kirkas salama iski jonnekin lähelle. Tuuli tarttui hänenkin takkiinsa ja hiuksiinsa, yrittäen tempoa niitä sinne tänne. Kuitenkaan jaloiltaan, se ei häntä saanut. Tämä ei ollut tavallinen myrsky, ei todellakaan.
Hänen täytyisi mennä taivaaseen nyt. Tilanne oli riistäytynyt käsistä. Castielin ei auttanut tulla kuin siihen johtopäätökseen, että enkeli, joka hänen oli pitänyt tavata, ei tulisi. Kenties tilanne oli taivaassa jo äitynyt niin pahasti että kyseinen sisar oli kuollut.
Castiel sulki lyhyeksi hetkeksi siniset silmänsä ja pian hän oli siirtynyt lajinsa asuinsijoille. Täällä hän näki veljiä ja sisariaan tosihahmoissaan sekä ihmiskehoissaan, kaikki taistelemassa keskenään. Ennen vallinnut rauha ja tiukka järjestys oli tiessään ja hetken tummahiuksinen enkeli seisoi typertyneenä paikallaan. Siellä täällä välkähti sokaisevasti kun joku hänen sisaristaan menetti henkensä toisen käden kautta. Enkelien raivo sai taivaan salamoimaan ja pieksemään vettä alas kaupunkiin, synnyttäen raivokkaan tuulen.
Castiel harppoi erään enkelin luokse ja kutsui häntä nimeltä: "Arariel, mitä tämä tarkoittaa?"
Enkeli kääntyi hänen puoleensa surua silmissään. "Castiel. Nyt kun Isä on poissa, on ratkaistava kiista siitä, ketkä ovat hallussa. Kuka meitä määrää. Osa ei tahdo jatkaa kuten ennen. Sinä tiedät keitä tarkoitan. Ilman arkkienkeleitäkään olemme hukassa", enkeli lausahti.
Castiel kurtisti syvään kulmiaan. "Isä ei ole poissa."
"Mutta hän on hylännyt meidät", sanoi toinen enkeli, joka kulki heidän ohitseen keskellä taistelevia sisariaan. "Häntä ei ole näkynyt, eikä hän ole estämässä meitä nytkään."
Castielin ilme synkkeni entisestään. "Tämän takia lukuisia ihmisiä kuolee, te uhmaatte Isän tahtoa!" Castiel korotti äänensä melskeen yläpuolelle, niin että useampi läsnäolijoista kuuli.
Hänen sanoillaan ei kuitenkaan ollut vaikutusta, muuta kuin että osa kääntyi huutamaan hänelle raivostuneena. Castiel ei tahtonut nähdä sisartensa taistelevan ja tappavan toisiaan, mutta hän tiesi myös, ettei annettua järjestystä ollut muuttaminen. Vaikka Castielkin kiersi usein enkelien tapoja Deanin ja Samin tähden, koko Isän säätämän järjestelmän muuttaminen rikkoisi kaiken. Ja Castiel tiesi, keiden ei voinut antaa saada läpi haluamaansa.
Niinpä tummahiuksinen enkeli liu'utti Angel blade:nsa käteensä ja harppoi eteenpäin valiten puolensa, koska hänen oli pakko.
Alhaalla enkelien välisen sodan aiheuttama myrsky yhä riepotteli kaupunkia.
Castiel tappoi siskonsa ja veljensä toisensa perään, tietäen ettei voinut muutakaan. Hän kuitenkin teki sen raskain sydämin. Jossain tietoisuutensa perukoilla Castiel kuuli Deanin rukouksen, hän pyysi Castielin apua.
Peläten myrskyn takia pahinta Castiel irrottautui riehuvasta taistelusta ja resuisena ja verisenä ilmestyi jonnekin sateen täplittämälle tielle puoliksi kyykkyyn. Sade piiskasi häntä heti armotta, vaikka enkeliin se ei juurikaan vaikuttanut. Jos ihmiset olisivat voineet nähdä hänen todellisen muotonsa ja siipensä, hän olisi näyttänyt melkoisen nuhjuiselta.
Castiel ei kuitenkaan ehtinyt olla alhaalla sekuntia kauempaa, sillä tunsi toisen enkelin seuraavan itseään. Hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin palata taivaaseen saamatta tietää oliko Dean ja kenties Samkin vaarassa. Hän ei kuitenkaan voinut ottaa sitä riskiä, että kaksikko joutuisi pahempaan vaaraan. Enkelit voisivat käyttää Castielin heikkoutta hyväkseen. Winchesterit saisivat pärjätä omillaan.
Castiel palasi taistelun keskelle. Osa enkeleistä oli jo kuollut, ja osa oli karkotettuna syöksynyt alas salamankaltaisena. Taistelijoiden vähentyminen sai myrskynkin lientymään hieman. Castiel harppoi eteenpäin kahden taistelevan enkelin luokse ja tarttui toista heistä napakasti hartiasta. Hän tiesi että taistelu olisi lopetettava ennen kuin heistä kaikki kuolisivat. Yhdellä nopealla liikkeellä Castiel työnsi hopeaisen tikarinsa terän veljensä selkään. Kirkas välähdys ympäröi hänet hetkeksi ennen kuin enkeli kaatui jättäen jälkeensä vain tyhjän kuoren ja palaneet siipien kuvat maahan. Taivas oli muuttunut helvetiksi.

Nimi: Kenma Kozume (Erakko)

28.05.2017 02:19
Kenma puri huultaan ystävänsä sanojen myötä. Kuroo ei selkeästikään kertonut hänelle kaikkea tehtävästä. Lyhyempi mies ei kuitenkaan sanonut mitään vaan tyytyi vajoamaan takaisin istumaan sängylle. "Ei se mihinkään ole laantunut", Kenma huokaisi puhuen myrskystä. Uusi aiempaa voimakkampi myrskytuuli riepotteli ulkona puita ja sai ikkunat helisemään mennessään. Jostakin kohosi myös karmiva ujeltava ääni kun tuuli kulki putkien läpi.
Kenma lausahti hiljaa: "Ulos ei nyt voi mennä. Parasta mennä Izvorin päämajalle kun myrsky on ohitse", vaaleahiuksinen mies totesi ja veti polvensa lähelle itseään. Hän oli hetken vaiti ennen kuin sanoi: "Voitko sinä suositella minua heille?" Kenma aikoi liittyä Izvoriin, jos se olisi mahdollista. Hänkin tarvitsi jotain töitä, ja vaikka Kuroo ei asiasta ehkä pitäisikään Kenma tahtoi olla lähempänä parasta ystäväänsä nyt kun sota alkaisi. Hän vain toivoi, että hänet otettaisiin vastaan.
Salama iski jossain ulkona ja nuorukainen hätkähti. Hän ei uskonut, että edes peliin keskittyminen olisi auttanut viemään ajatuksia muualle. "Meidän pitäisi nukkua, voitko nukkua täällä tämän yön?" Kenma kysyi hiljaa. Hän ei oikeastaan katsonut suoraan Kuroon, kuten harvoin katsoi ihmisiä, mutta hänen kissamaisten silmiensä katse käväisi silti ohimennen lapsuudenystävänsä kasvoissa. Hän ei tahtonut myöntää sitä ääneen, mutta myrsky pelotti häntä. Lisäksi Kuroon läheisyys tuntui aina lyhyemmästä miehestä turvalliselta, vaikka viimeaikaiset tapahtumat olivatkin lisänneet läheisyyteen aavistuksen kiusaantuneisuutta Kenman osalta.
Odottamatta vastausta Kenma kävi pienelle kerälle makuulle sängylle ja odotti tulisiko Kuroo hänen taakseen, hänen ja seinän väliin jäävään tilaan, jossa he olivat aieminkin maannneet.

Nimi: Emma Swan (Elyan)

28.05.2017 02:10
Emma istui Elyanin päämajassa lähellä liittouman tukikohdasta pois johtavan varauloskäynnin suuta. Hän oli vetänyt polvensa itseään vasten ja kietonut kätensä polviensa ympäri. Oli ollut täpärällä, että hän oli päässyt pakenemaan äkisti puhjennutta rajua myrskyä takaisin sisätiloihin. Emma oli ollut aikeissa lähteä etsimään ystäväänsä Bonnieta, jota ei ollut näkynyt, sekä ehkä käymään autollaan. Hän ei ollut kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla lähteä kun myrsky oli alkanut ja Emma oli joutunut kamppailemaan takaisin sisälle. Ulkona olisi helposti mennyttä.
Emma ei voinut olla ajattelematta, että myrskyn täytyi olla rezikien tekosia, mutta hän ei ymmärtänyt kuka saattoi olla niin vahva, että kykeni luomaan moisen myrskyn. Emman taikuudella sellaiseen ei ainakaan olisi päässyt.
Emma haroi toisella kädellään vaaleita hiuksia kasvoiltaan, tuijottaessaan ajatuksissaan vastapäistä seinää. Hänen takkinsa oli täynnä roskia myrskystä selviämisen jäljiltä ja hän tiesi, että hänen kannattaisi nousta ja mennä etsimään itselleen vaihtovaatetta. Emma kuitenkin kaipasi nyt yksinäisyyttä, sillä hänen päässään vilisi ajatuksia. Enimmäkseen ne koskivat kaupungin äkillistä ja huolestuttavaa vaikenemista ja nyt erityisesti Killiania. Hän toivoi tosissaan että koukkukätinen mies oli ehtinyt toimittaa raporttinsa Artemikselle ja päässyt turvallisesti sisälle Sobran sisätiloihin. Emma puri huultaan itsekseen, käsittäessään kuinka sietämättömältä ajatus siitä, että miehelle olisi tapahtunut jotain tuntui. Emma antoi kynsiensä kaivautua kämmenselkiensä ihoon. Hän oli huono myöntämään edes itselleen kuinka paljon oli lopultakin anatanut itsensä vajota tähän, vaikka oli vannonut ettei enää koskaan avaisi sydäntään kenellekään. "Emma, sinä olet surkea pitämään lupauksia", nainen sätti itseään hiljaa ääneen.

Nimi: Shinra Kishitani (Izvor)

28.05.2017 01:39
Shinra odotti että reno sai poimittua vaaleahiuksisen rezikin mukaansa, ja myöntävän vastauksen Leviltä saatuaan lähti hieman robotin edellä käytävään. "Ole sitten hellä sen kanssa, en halua että se kuupahtaa ihan vielä", Shinra sanoi pirteästi robotille, vaikka se tuskin ymmärtäisi.
Shinra ei tiennyt roboteista mitään. Ihmiset ja rezikit olivat hänen alaansa.
Itsekseen hyräillen valkotakkinen mies kulki lyhyehkön johtajan edellä käytävää pitkin ja hisseille. Hän astui niistä toiseen renon jäljessä ja odotti, että Levi tulisi perässä. Sisään päästyään hän painoi kellarikerroksen nappia ja hissin metalliset ovet liukuivat kiinni. Koko matkalla alas hissiin ei tullut muita. Kun ovet lopulta liukuivat auki pohjakerroksessa, missä rezikien säilytyspaikat sijaitsivat, Shinra astui ulos ovesta. Renon edellä hän kulki sellihuoneen ovelle avaten lukituksen ennen kuin astui sisään. Hän odotti hetken, että reno kykeni laskemaan kantamansa miehen erikoisvalmisteisen sellin lattialle ja katseli sillä välin heidän nappaamaansa nais rezikiä. Hanjia ei näkynyt ja silmälasipäinen mies pohti mahtoiko hän olla nukkumassa. Kuitenkin renon väistyttyä Shinra huomasi jotain häiritsevää. "Hetkonen!" Hän parahti ja säntäsi käymään kaikki sellit läpi, mutta totta se oli. "Jack, se rezik, on kadonnut!" Shinra parahti hieman kimeällä äänellä. Levin vastausta odottamatta hän säntäsi ovesta ja käytävällä sijaitsevaan valvomoon. Tiskin takana istuva nainen näytti yllättyneeltä hänen äkillisestä saapumisestaan. Shinra ei katsonut oliko Levi seurannut häntä, mutta lääkäri voisi olettaa niin.
"Yksi rezikeistä on poissa, onko häntä haettu tutkimuksiin?" Shinra kysyi hieman kiihtyneeseen sävyyn. Yleensä tutkijat merkitsivät listaan sellin oven viereen, mikäli olicat hakeneet rezikin, ja niin Hanjikin olisi oletettvasti tehnyt. "E-ei tänne ole merkitty mitään", valvomon nainen sanoi.
Shinraan iski paha aavistus. "Kuka on käynyt sellejen luona tänä aikana?" Hän tiukkasi itselleen epätyypillisesti. Nainen tiskin takana näytti hämmentyneeltä. "Minä en ole nähnyt ketään, Haji juuri-" Shinra kuitenkin keskeytti hänen sanansa: "Näytä tallenteet!"
Valvomon nainen yritti tehdä työtä käskettyä mutta hän sanoi pian surkeana: "E-en voi, ne ovat pois päältä." Shinra tiesi heti pahan aavistuksensa käyneen toteen. Hänen teki mieli tivata 'miten niin poissa päältä?', mutta uskoi Levin kyllä tekevän sen puolestaan. Tämä saattoi tarkoittaa vain sitä että yksi rezik oli jollain tavalla päässyt karkuun.

Nimi: Levi Ackerman (Izvor)

28.05.2017 00:09
Mies nosti katseensa kunnolla Shinran kasvoille huomattavasti pidemmän henkilön kysyessään halusiko Izvorin toinen johtaja tulla katsomaan muita vangittuja. Levi ei ihan odottanut lääkärin kysyvän tuollaista, mutta siitä olikin aikaa, kun hän oli viimeksi käynyt alakerran puolella. Siellä ei silloin ollut rezikejä ollenkaan, mutta nyt oli tilanne aivan erilainen.
Lyhyen mietintähetkensä jälkeen tummahiuksinen mies oli aikeissaan tuhahtaa vastauksensa, mutta onnistui välttäämään tämän aikomuksensa.
"Sopii", Levi lausahti hiljaa huomaamatta renon saapumista laboratioon, mutta kuullessaan painavat askeleet takaansa hän osasi väistää huomattavasti isomman robotin tieltä. Levi vaikutti mielestään aivan pieneltä lapselta tuon tumman koneen rinnalla, joka muodosti Levin nenän varrelle ryppyjä vaistomaisesti. Välillä Levi vain toivoo olevansa edes parisen senttiä pidempi, mutta tietää itse aiheuttaneensa sen. Hänen vähäiset unet ovat maksaneet takaisin ja hän jäi pätkäksi.
Levi syrjäytti nämä säälittävät ajatuksensa mennessään ja jäi odottelemaan, kun reno saisi rezikin olalleen ja he voisivat mennä viemään tätä olentoa takaisin selliinsä.

Nimi: Natasha Romanoff (Izvor)

28.05.2017 00:06
Natasha hymähti itsekin Tonyn kommentoidessa hänen sanojaan syvällisiksi. Teknikko oli tietysti oikeassa. Natasha kuunteli miehen sanat ja hänen kasvonsa levisivät jonkinlaiseen huvittuneen hymyn ja virneen välimuotoon. "Mitä, älä sano, että olet nyt vaatimaton ja oppinut kunnonkansalainen", Natasha naurahti, kääntäen aiheen hieman kevyemmälle puolelle. Erityisesti sanat anteeksiannosta, olivat saaneet Natashan hieman varautuneeksi, vaikka nainen ei näyttänytkään sitä ulospäin. Hän ei tahtonut keskutella omasta menneisyydestään.
Kuitenkin punahiuksisen salamurhaajan miehelle suoma vakavampi katse oli kertonut, että hän ymmärsi mitä mies sanoillaan tarkoitti. Natasha oli edelleen otettu siitä, että Tony oli päättänyt kertoa tämän hänelle, vaikka hän ei itse moiseen kyennytkään.
"Eipä oikeastaan. Joskaan en pistäisi pahakseni tuoreempaa kupillista kahvia", Natasha naurahti hieman, tietäen, että Tonyn tarjoama kahvi olisi taatusti päämajan laihahkoa litkua parempaa.

Nimi: Shinra Kishitani (Izvor)

27.05.2017 23:39
Shinra nyökkäsi lyhyesti Leville. "Kyllä, jatkan tutkimuksia Jackin parissa pian." Hän vilkaisi uudestaan vaaleahiuksista rezikiä Levin sanojen myötä. "Saatat olla oikeassa. En viitsi tehdä tälle muuta, ennen kuin saan testien tulokset takaisin." Shinra vilkaisi lyhyttä johtajaa ja hänen kasvoillaan oli itselleen tyypillinen pirteähkö ilme, joka oli melkoisen samanlainen esimiehensä Hanjin kanssa, vaikka puhuikin vakavasta asiasta.
"Olin ajatellut mennä renon mukana viemään tämän alas", hän nyökäytti päätään sidotun rezikin suuntaan. "Tahdotko tulla samalla katsomaan muita kiinniotettuja?" Silmälasipäinen lääkäri kysyi. Huoneeseen oli hänen kutsustaan tullut reno ja Shinra alkoi avaamaan rezikin lepositeitä, jotta reno saattoi nostaa velton miehen olalleen kuin räsynuken.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

27.05.2017 23:18
"Jean!" Marco huudahti ystävälleen kun mies nimitti häntä painavaksi. Huudahtaessaan hän pukkasi Jeania hieman olkaan toisella kädellään. Vaikka Jean oli sanonut kaiken vakavalla naamalla Marco oli melko varma että hän laski leikkiä, niinhän hänellä oli usein tapana pisamakasvoisen ystävänsä kustannuksella. Marco vilkaisi kuitenkin Jeanin kasvoja saadakseen vihiä oliko Jean tosiaan tuntenut olonsa epämukavaksi hänen allaan.
"Niin", Marco vain sanoi hiljaa ja oli sitten hetken vaiti. Hän laski kätensä Jeanin jalkojen päälle miettiessään. Hän ei ollut varma ajatteliko hänen ystävänsä samaa, mutta Marco itse oli huolissaan tulevasta sodasta. Olisi todennäköistä, että he itsekin joutuisivat jossain vaiheessa mukaan. Mutta Erwinin sanoin kyseessä oli joko he tai rezikit tilanne.
"Niin, toivotaan että kaikki ovat kunnossa", Marco sanoi ja sulki silmänsä lyhyeksi hetkeksi hymyillessään hieman. Sitten hän kääntyi Jeanin puoleen. "Kuinkahan paljon kaupunkia on vielä jäljellä myrskyn jälkeen?" Marco kysyi. Sitten hänen kasvoilleen levisi lempeä hymy kun hän katseli Jeania. "Näytät väsyneeltä. Tahdotko nukkua vielä? Ei minua haittaa."

Nimi: Kai Parker (Erakko)

27.05.2017 21:59
Kai koki iloisen yllätyksen, kun Artemis ärsyyntymisen sijaan virnisti. Eikä poika edes huomauttanut lempinimen käytöstä. Hän kuunteli Artemiksen selitystä Fowlien henkivartijoista, eikä voinut olla hymähtämättä tuon kertoessa omansa olevan paras. Artemis kuulosti kerrankin ikäiseltään, ellei sitten nuoremmaltakin. "No, hän saa olla iloinen siitä, ettei jäänyt työttömäksi." Kai huomautti edelleen kirjaansa uppoutuneena. Artemiksen arvioidessa ikkunoiden kestävyyttä, hän nosti kysyvän katseensa poikaan. Tuskin he hänen asuntoonsa jäisivät, joten mitä hän tällä tiedolla teki. "Lähdemmekö hakemaan tarvikkeitasi heti vai haluatko arvioida vielä muitakin asunnon ominaisuuksia?" Kai kysyi noustessaan seisomaan. Hän nappasi naulakosta toisen takin ja tunki loitsukirjansa sen povitaskuun. Edellistä takkiaan hän ei ollut kiirressä ehtinyt napata kerrostalosta mukaansa.

Nimi: Levi Ackerman (Izvor)

27.05.2017 17:35
Mies ei siltikään käsittänyt, miten rezik voisi vain piilottaa voimansa. He näemmä pystyivät siis mihin vain, ja se kiristi hieman johtajan hermoja piileskelevästi.
Levi räpäytti hitaasti sinertävän harmahtavia silmiään palauttaen ilmeensä takaisin peruslukemille Shinran katseen välttäessä. Renot olivat tuoneet tämän Jackin? Ja kuten Shinra sanoikin, miksi he olisivat tuoneet siviilin Izvorin päämajalle? Jackissa täytyi olla jotakin, mikä teki kyseisestä olennosta rezikin, mutta minne tuo olisi piillottanut ne? Siinä samalla miehen mieleen juolahti asioita. Stereotyyppisillä taikaolennoilla voi usein olla taikasauva tai kepakko. Entä jos Jackilla olisi ollut sellainen mukanaan? Ajatellessaan kysymystään, hän yritti etsiä sopiaa hetkeä kysyä asiasta itse lääkäriltä.
"Se täytyy tutkia. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä meille", tummahiuksinen mies tokaisi nojautuen lähimmäistä seinää vasten olkapäällään seuraten sivusta, kuinka rillipäinen lääkäri tutki yhä pöydälle sidottua rezikiä, jonka voimista ei ollut tietoa hänen mukaansa.
Rezik ei näyttänyt päältäpäin menneen yhtään parempaan kuntoon, koska se muistuttaa puolikuollutta olentoa yhä, jolla on vain ihmisen ruumis. Levi ei pysty luokittelemaan taikavoimia hallitsevia olentoja ihmiseksi, vaikka suurimmalla osalla on ihmisen keho ja ruumiinosat.
"Tuo näyttää hyväksyneen kuolemansa jo nyt", Levi tuhahti itsekseen. "Ei noin heikkona pitkälle pötki."

Nimi: Jack Frost (Erakko)

27.05.2017 15:12
Jack katseli edelleen uteliaana Doctorin toimia. Hän tosiaan toivoi, että TARDIS osaisi antaa jotakin tietoa sauvan kohtalosta. Valkeahiuksinen nuprukainen ei ollut yllättynyt kuullessaan, että Doctor oli käynyt heidän kohteessaan aikaisemminkin. "Ah, totta kai sinä olet. Tiedän vain, että se on vanhalla metroasemalla." Jack totesi hymähtäen. Hän oli lennellyt ympäri kaupunkia vapaa.ajallaan, eikä liittoumien päämajojen sijainti ollut hänelle uutta tietoa.
TARDISin laskeuduttua Jack veti hupun päähänsä ja vilkaisi sauvaa nopeasti ennen kuin astui Doctorin perässä ulos aikakoneesta. Hän huomasi heti, että päämaja oli paljon isompi, kuin hän oli olettanut. "Tunnetko täältä jonkun, joka olisi halukas antamaan meille tietoa?" Jack kysyi katsellessaan ympärilleen näyttämättä kuitenkaan liian uteliaalta.

Nimi: Jean Kirstein (Izvor)

27.05.2017 15:03
Jean katseli hieman itseään pidempää ystäväänsä tuon istuessa hänen viereensä. Jalkojensa siirtämisen sijaan hän tyytyi Marcon ratkaisuun ja antoi niiden levätä tuon sylissä. "Hmh, taisin herätä siihen, että sain vihdoinkin happea, kun joku ei maannut enää päälläni." ruskeahiuksinen mies pilaili, vaikka hän vaikuttikin olevansa melko vakavissaan. Hiljaista hetkeä ei ehtinyt syntyä Marcon jatkaessa puhumista. "Ehkä sinua vain jännittää liikaa?" Jean irvaili viekas hymy huulillaan Marcon kertoessa, ettei tiennyt syytä äkilliselle heräämiselleen.
Jean katsahti ulos ikkunasta pidemmän miehen kysyessä myrskyn laantumisesta. Ulkoa ei tosin voinut erottaa hirveästi mitään yksityiskohtia ikkunan ulkopuolella vallitsevasta pimeydestä johtuen. "Se on laantunut jo hieman sillä välin kun nukuimme, joten voi olla hyvinkin mahdollista, että robotit voidaan laittaa liikkelle aamulla." Jean totesi kuunnellessaan ulkoa kuuluvia ääniä. Myrsky oli tosiaan laantunut jo hieman, vaikka se ei siltä kuulostanutkaan. Voimakkain tuuli oli varmasti repinyt kaiken tieltään, ja nyt heikompi tuuli sai vapaasti heitellä irtaimistoa ympäriinsä. Jean käänsi katseensa Marcoon hieman kummastuneena tuon kysymyksestä. Tosiaan, Marco ajatteli muitakin ihmisiä. "Luulisin. Kaikki eivät varmasti edes olleet täällä, kun ulkonaliikkumiskielto tuli voimaan. He ovat varmaan muualla." Hän pohti olkiaan kohauttaen ja asetti kätensä niskansa alle. Vaikka Marco olikin tavallista pirteämpi, se ei ollut tarttunut Jeaniin. Kello oli vasta vähän yli puolenyön, joten aamuun olisi vielä melko pitkä aika. Päämajassa ei kuitenkaan ollut juurikaan tehtävää, sillä suurin osa siellä majoittuvista varmaan yritti nukkua. Se ei kuitenkaan näyttänyt enää olevan heille sopiva vaihtoehto.

Nimi: Shinra Kishitani (Izvor)

27.05.2017 10:38
// Korjaus:
Silmälasipäiseltä mieheltä jäi kokonaan huomaamatta Levin sarkastisuus.

Nimi: Daiki Aomine (Izvor)

27.05.2017 03:36
Aomine oli makoillut jo hyvän tovin yhdellä päämajan kolmenistuttavista sohvista. Aulassa oli muitakin nukkuvia sekä hiljaa keskustelevia izvorilaisia. Aomine itse makasi selällään sohvalla, pää Kisen jalkojen päällä ja pitkät jalat sohvan käsinojan yli roikkuen.
Hän kuunteli Kisen sanat kun vaaleahiuksinen malli ja Aominen kämppätoveri avasi suunsa. Aominea suoraan sanottuna ärsytti koko myrsky, kuten häntä yleensä ärsytti vähän kaikki muukin. Hän olisi mieluummin nukkunut kotona kuin täällä, mutta toisaalta, kotona olisi odottanut vuoteen jakaminen Kisen kanssa, sillä Aomine ei ollut ehtinyt ostamaan itselleen uutta sänkyä vanhan ja hajonneen tilalle.
Aominen olkapää oli vasta alkanut parantumaan räjähdyksen jälkeen erään naisen kanssa käymänsä kamppailun jälkeen. Sitä aristi välillä yhä, mutta oli jo käyttökelpoinen.
Aomine tyytyi tuhahtamaan. "Hmph, saisi minun puolestani loppua, mutta valitettavasti taidat olla oikeasssa. Se jatkuu varmaan ainakin aamuun." Aomine vaikeni Kisen puhuessa jälleen ja seurasi sinisilmäisen miehen katsetta toisille sohville minne kaksi izvorilaista, Reiner Braun ja Bertolt Hoover vaikuttivat nukahtaneen. Bertolt nukkui hyvin kummalliselta vaikuttavassa asennossa, eikä edes Aomine käsittänyt miten sillä tavoin kykenisi nukkumaan. "Joillakin on hyvät unenlahjat", Aomine tuhahti. Hän käänsi katseensa takaisin ulko-oviin ja ikkunoiden takana raivoavaan myrskyyn. Hän mietti sotaa. Kise ei ollut kamalan vahva taistelija. Mitä tapahtuisi jos hekin päätyisivät taistelemaan?
"En ymmärrä mitä se yksi penska teki ulkona", Aomine sanoi, viitaten lapselliselta vaikuttavaan nuorukaiseen, joka oli jonkin aikaa sitten läsähtänyt päämajan seinään, ennen kuin hänet oltiin vedetty sisään.

Nimi: Juuzou Suzuya (Izvor)

27.05.2017 03:23
Jesse palasi takaisin kohtuullisen nopeasti, eikä Juuzou ajatuksiinsa uponneena ehtinyt tylsistyä vielä siinä välissä. Kun vaaleahiuksisen nuorukaisen työpari istui hänen viereensä kysyen hänen mielipidettään sodasta, Juuzou käänsi lapsekkaanpyöreiden silmiensä katseen mieheen. Lyhyen hetken nuorukainen pohti miehen sanoja nyppien tikkejä käsissään hajamielisesti. "Me varmaan pääsemme tappelamaan rezikejä vastaan", Juuzou hihkaisi omaan tapaansa, huomaamatta madaltamaan juurikaan ääntään, vaikka suurin osa aulassa olijoista nukkui ja Jessekin puhui vaiemalla äänellä. "Ja varmaan yritetään varoa haavoja?" Juuzou veikkasi vielä päätään kallistaen, vaikkakin viimeisin lause oli enemmänkin kysymys kuin mielipide. Hän kuitenkin ajatteli Jessen ehkä arvostavan ajatusta, olihan Jesse huolehtinut hänen tämänhetkisten haavojensa paikkaamisestakin.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

27.05.2017 03:11
Artemis ei voinut olla virnistämättä Kain pienelle kiusoittelulle, vaikka normaalisti sellainen olisi saanut hänet lähinnä ärsyyntymään tai vastaamaan samalla mitalla. Jostain syystä Artemista ei enää haitannut kuulla vanhemman miehen käyttävän lempinimeään, ehkä heistä tosiaan oli muodostumassa yhteistyökumppaneita.
Kun Kai kysyi Artemikselta, oliko hänellä henkivartija, näyttäen hieman huvittuneelta Artemis vain kohotti toista kulmaansa hivenen. "Kyllä vain. Jokaisella Fowlilla on ollut oma henkivartija. Ja Butler on paras, vaikka its sanonkin", Artemis totesi. Nuori rikollisnero puri huomaamattaan huultaan hitusen katsoessaan ympärilleen asunnossaan. "Hän ei ilahdu kun olen kadonnut", Artemis totesi, mutisten osittain itsekseen. Hän tiesi, ettei Butler myöskään ilahtuisi suojattinsa tekemästä sopimuksesta, hänen saadessaan tietää siitä. Mustahiuksinen poika vilkaisi ikkunoita. "Ikkunalasit eivät vaikuttaisi liian heikoilta. Uskon, että niiden pirstoutumisen mahdollisuus tässä myrskyssä on noin 40% eli mahdollisuutemme pysyä ehjinä ovat kohtuullisen hyvät", Artemis arvioi mittaillen ikkunoita katseellaan.

©2017 Legendat - suntuubi.com