Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipelaaminen tapahtuu täällä.

 

Kellonaika: 12.00 - 14.00

Vuodenaika: Syksy

Lämpötila: 8 °C

Sää: Sää on pilvinen ja tuuli viileä.

 

~Chat~

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Marco Bott (Izvor)

17.05.2019 02:17
Hangen antaman tarkemman tiedonannon jälkeen Altrum oli lähtenyt ryhmänjohtajansa johdolla kaupunkiin, siinä missä muut kaksi ryhmää erkanivat heistä. Jean oli heidän mukanaan ja Marcon ajatukset kävivätkin lyhyesti ystävässään. Häntä hieman huolestutti Jeanin puolesta, sillä tiesi, että tämä menetti joskus malttinsa kohtalaisen herkästi. Toisaalta Marco silti uskoi, että hän pärjäisi tiukan paikan tullen ja luotti siksi myös siihen, että hänen työtoverinsa tulisi pärjäämään hyvin. Siitä huolimatta Marco toivoi, että heillä olisi käynyt parempi tuuri ja he olisivat päässeet samaan ryhmään. Noh, ei Marco voinut valitaakaan, sillä moni muukin Izvorin työntekijä näytti joutuneen eroon normaaleista työpareistaan tai ystävistään. Vaaleahiuksinen mies, jonka nimeksi Marco muisteli Kise, ainakaan ei ollut päässyt normaalisti tylsistyneeltä näyttävän työparinsa kanssa samaan ryhmään. Pisamakasvoinen turvaaja erotti myös Annien ryhmänsä mukana, hänkin oli joutunut aivan eri paikkaan kuin Reiner ja Bertolt, joiden Marco muisteli myöskin joutuneen keskenään eri ryhmiin. Hetken Marcon ruskeiden silmien katse viivähti muissa pakettiautossa istuvissa ja hän mietti menisikö puhumaan Annielle. Hän kuitenkin päätti olla tekemättä sitä. He olivat keskustelleet Reinerin ja muiden kanssa kohtuullisen harvoin kuitenkin, vaikka hyvissä veleissä olivatkin, tai noh tarkemmin Annie keskusteli heidän kanssaan harvoin, sillä nainen oli aina aika hiljainen ja vakava. Sitä paitsi Marcoa hermostutti hieman väkisinkin tuleva ja sen vuoksi hän oli normaalia vakavampi ja myös vaitonaisempi. Hän istuikin alkumatkan omissa mietteissään pakettiauton seinään nojaten. Sitten kuitenkin äänistä päätellen Hange pääsi kuskin paikalle ja auton takatilan ilmapiiri muuttui huomattavasti.
Yhtäkkiä auto oli singahtanut Hangen ohjauksessa täyttä vauhtia eteenpäin, mutkitellen pitkin katuja sellaisella vauhdilla, että kaikki paiskautuivat ensin taaksepäin, sitten eteenpäin ja lopulta heittelehtivät holtittomasti puolelta toiselle. Marcon silmät laajenivat hitusen, kun hän lennähti eteenpäin ja joutui ottamaan seinästä tukea, ettei löisi siihen päätään. Kaikki eivät olleet selkeästikään yhtä onnekkaita, sillä Kise vaikutti törmänneen kasvot edellä seinään jossakin käännöksessä.
Juuzou vaikutti olevan ainoa, joka nautti kyydistä täysin siemauksin ja hieman kummallinen valkohiuksinen nuorukainen olikin heittänyt kätensä ilmaan ja hihkui riemuissaan Hangen kurvatessa menemään. Marco ei voinut olla päästämättä itsekin pientä ehkä hieman kiusaantunutta naurahdusta. Hän ei voinut sanoa, että nauttisi menosta hirvittävästi, mutta tilanne voisi olla pahempikin. Eniten Marcoa huvitti ajatus siitä, miten Jean olisi reagoinut, mikäli hän olisi ollut paikalla. Lisäksi pisamakasvoinen mies olisi voinut vannoa, että mikäli hänen ystävänsä olisi ollut paikalla, tämä olisi hyvän onnensa mukaisesti luultavasti päätynyt jakamaan saman kohtalon Kisen kanssa.
Kun auto lopulta pysähtyi ja he pääsivät purkautumaan ulos Marco oli vähintääkin yhtä huojentunut kuin muutkin. Hän oli saanut useammankin kerran kyynärpäästä autoajon aikana ja ollut vähällä rusentua, oli huojentavaa päästä ulos. Hän vilkaisi hieman myötätuntoisena jotakuta izvorilaista, joka oksensi heti autosta ulos päästyään. Marco jäi kuuntelemaan Hangen ohjeistusta ja kun ryhmä alkoi hajaantua valitsemilleen alueille Marco kääntyi aiemmin oksentaneen izvorilaisen puoleen. Hänellä oli vaaleanruskeat lyhyet hiukset, melko pienet silmät ja hän oli jonkin verran Marcoa lyhyempi. Marco muisteli työskennelleensä kyseisen miehen kanssa ennenkin ja ajatteli, että he kaksi voisivat varmaankin suorittaa tehtävää yhdessä, kummallakin heistä oli sentään 3DMG-varusteet päällä, joten nopea liikkuminen ainakin onnistuisi. "Matkapahoinvointia?" Marco kysyi ja hymyili myötätuntoisesti. Hänen työtoverinsa irvisti vähän. "Jep. Ajattelin, että Hange yrittää tapaa meidät. Parempi nyt jo kuitenkin."
Marco nyökkäsi ja vakavoitui. "Ajattelin, että voisimme ehkä työskennellä pareina? Meidän olisi helpompaa kiertää isompi alue yhteistyössä." Ruskeahiuksinen izvorilainen, Marco muisteli hänen sukunimekseen Wilson, suostui välittömästi ja nyökkäsi. "Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, mennään." He lähtivät valitsemaansa suuntaan ja nousivat melkein heti ilmaan kiinnityshakojen avulla. "Jos kierrämme tämän alueen, minä katson tämän puolen ja sinä tuon toisen? Huikataan sitten, mikäli toinen tarvitsee apua, eikä mennä liian kauas?" Hän ehdotti, mikä sopi jälleen miehelle. "Sopii, huikkaa vain sitten. Sovitaan tämän korttelin jälkeen uudesta suunnasta." He erkanivat hieman eri suuntiin ja vaikka he eivät olleetkaan näköetäisyyden päässä toisistaan Marco tiesi, että hänen väliaikainen työparinsa olisi lähellä ja toimisi kyllä, mikäli olisi tarpeen.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

16.05.2019 22:44
Tony päästi suustaan turhautuneen huokauksen, kun kyborgi jatkoi matkaansa hänen ohitseen hidastamatta lainkaan. “Tylyä.” Tummahiuksinen mies totesi pahastuneen kuuloisena seuratessaan rezikin loittonevaa hahmoa. Tuo oli väistänyt hänen energiapallonsa helposti, eikä se ei tullut teknikolle yllätyksenä. Hän lensi kyborgin perään ja seurasi tuon laskeutumista kiinnostuneena. Tony ei ollut aiemmin törmännyt vaaleahiuksisen miehen kaltaiseen kyborgiin, joten hän oli luonnollisesti utelias oppimaan lisää.
Hänen vastustajansa laskeutuminen ei kuitenkaan sujunut yhtä helposti kuin mekaanikko oli odottanut. “Vaikuttava laskeutuminen. Uskoisin kuitenkin sen sujuvan hienovaraisemmin, mikäli propulsiojärjestelmäsi olisi sijoitettu hieman eri tavalla. Aerodynamiikkaa ja niin edelleen…Toivottavasti talossa on voimassa oleva vakuutus, joka kattaa myös kyborgien aiheuttamat kattovahingot.” Tony selitti tapansa mukaan huolettoman oloisena, vaikka suhtautuikin sotaan ja alkaneeseen kamppailuun hyvin vakavasti. J.A.R.V.I.S. skannasi kyborgin liikkeitä herkeämättä saadakseen laskettua todennäköisyyksiä ja mahdollisia liikeratoja. Izvorin teknikko ei pitänyt siitä, kuinka sokeasti hänen piti ryhtyä taistelemaan ennestään tuntematonta, ja ilmiselvästi varsin tulivoimaista kyborgia vastaan.
Vaaleahiuksinen rezik ei jäänyt odottelemaan hänen seuraavaa siirtoaan, vaan nousi lentoon räjähdyksen saattelemana. Tony oli ryhtynyt suunnittelemaan strategiaansa heti kyborgin nähtyään, mutta suunnitelma A ei tulisi toimimaan toivotulla tavalla. Hänellä oli käytössään sähkömagneettisella pulssilla varustettuja ohjuksia, mutta hän ei enää uskonut heikon EMP:n tehoavan kyborgiin. Liian voimakas pulssi taas tuhoaisi Izvorin viestintärannekkeet.
Tony valmistautui kyborgin iskuun parhaansa mukaan, mutta tuon nopea vauhti melkein yllätti hänet. Melkein. Hän siirsi molemmat kätensä koukkuun kasvojensa eteen ja ajatteli kilpeä, jolloin pitkä kulta-punainen kilpi rakentui välittömästi hänen eteensä. Teknikon Iron Man -asu koostui pienistä nanopalasista, jotka pystyivät ottamaan lähes minkä muodon tahansa hänen käskystään. Hän huomasi Visionin liittyneen taisteluun mukaan ja nyökkäsi lyhyesti. Tilanne vaikutti varsin hyvältä heidän kannaltaan toistaiseksi. “Vision! Mukavaa, että liityit seuraamme!” Tony kommentoi ilahtuneen kuuloisena samalla, kun määräsi vahvistuksia myös käsivarsiinsa. Hän otti kyborgin iskun vastaan perääntymättä, mikäli Visionin hyvin tähdätty energiasäde ei muuttaisi tuon kurssia. “Ktang.” Mustahiuksinen mies havainnollisti sanallisesti mahdollisesta jalan ja kilven yhteentörmäyksessä kuulunutta ääntä. Kilpi oli niin vahva, että hän selviäisi ilman vahinkoa, mutta liitäisi kymmenisen metriä taaksepäin iskun voimasta kilven kadotessa takaisin huomaamattomasti osaksi panssaria.
Tony ei jäänyt odottamaan vastustajansa seuraavaa siirtoa, vaan vapautti pienikokoisia ohjuksia asustaan samaan aikaan kun suuntasi myös kämmenissään olevat repulsorit kyborgiin päin. Hän ei kuitenkaan ampunut sinisiä energiasäteitä tuota kohti, vaan seurasi Visionin hyökkäystä keskittyneenä. Mikäli Visionin vakuuttelupuhe ei tehoaisi, Tony oli valmiina ladattuine repulsoreineen, ja vaikka hän ei uskonut hetkeäkään kyborgin olevan valmis antautumaan, halusi hän antaa luomalleen androidille mahdollisuuden neuvotella rauhallisesti. Heidän vastustajansa ei kuitenkaan näyttänyt vanhemmalta, kuin Izvorin tuskallisen nuoret turvaajat, jotka parhaillaan mahdollisesti taistelivat henkensä kaupalla. Ajatus puistatti teknikkoa, mutta tilannetta ei voinut enää muuttaakaan. Vasta sodan loputtua selviäisi, oliko kaikki sen arvoista.

Nimi: Ratio (Elyan)

15.05.2019 02:06
Ratio iski kultaisen metallihansikkaan suojaamalla kädellään izvorilaista lujaa palleaan. Isku oli tarpeeksi kolkatakseen mieheltä ilmat pihalle ja lennättämään hänet vähän taemmas, mihin izvorilainen jäi haukkomaan henkeään. Ratio oli äskeisen kamppailun myötä päässyt lähemmäs Birthdayta ja epäröityään hetken hyökkäisikö uudestaan jatkaen kamppailua, vai yrittäisikö viedä Birthdayn suojaan hän päätyi jälkimmäiseen. Ratio juoksi viimeiset askeleet maassa myttynä makaavan ystävänsä puoleen. Birthdayn sandaalit olivat kadonneet johonkin, samoin kuin hänen aurinkolasinsa ja hänen kalpeutensa näkeminen näin läheltä tuntui vain pahemmalta. Huoli ja pelko Birthdayn puolesta väänsi hänen vatsaansa. [Birthday ei voi kuolla. Hän lupasi. Hän lupasi], ääni hoki hänen päässään ja hän kurotti toisen kätensä kohti Birthdayta.
Samalla hetkellä tummahiuksinen mies näki liikettä silmäkulmastaan hetkeksi tyrmäämänsä izvorilaisen suunnalta. Ratio kohotti nyt molempien näkyvillä olevien silmiensä katseen ylös ja kohtasi miehen katseen. Izvorilainen oli yhä maassa kyykyssä, mutta hän oli vetänyt käsiaseensa esille ja osoitti sillä Ratiota.
Hetki jähmettyi paikalleen. Izvorilainen tuijotti häntä, ase kädessään ja Ratio tuijotti takaisin kasvot vakavina. Oli kuin he olisivat mitelleet toisiaan. Hän ei voinut tietää mitä sotilaan päässä liikkui, tai miksi hän ei heti ampunut. Hän kuitenkin selkeästi epäröi. Ratio mietti, ehtisikö hän suojata Birthdayn jos mies ampuisi. Jos hän juoksisi heti ehtisikö hän tainnuttaa, kenties jopa tappaa miehen joka osoitti häntä aseellaan? Hän oli niin lähellä Birthdayta, hänen sormensa melkein hipoivat keltahiuksista ystäväänsä. Vielä hetken Ratio pysyi paikallaan. Hän oli näkevinään jotain vastustajansa silmissä silloin. Izvorilaiset olivat kenties sittenkin vain ihmisiä. Hän päätti tilanteen kulun silloin ja Ratio käänsi selkänsä itseään yhä aseella osoittaneelle miehelle. Hän oli nähnyt sen miehen silmissä. Tämä ei aikonut ampua. Tai sitten Ratio olisi tulkinnut väärin ja tuntisi pian repivää kipua lapaluidensa välissä. Elyanin lääkäri ei kuitenkaan uskonut erehtyneensä.
Hän kumartui poimimaan Birthdayn kiireesti, mutta mahdollisimman hellästi käsivarsilleen. Birthday oli niin kevyt ja niin pelottavan liikkumaton. Ratio tiesi hänen olevan hengissä, mutta vain hädin tuskin. Hän kieltäytyi katsomasta ystäväänsä tarkemmin, sillä ilman silmälappuaan hän näki tarkasti, kuinka huonosti kaikki oli. Pitempi mies oli nostanut ystävänsä käsivarsilleen kevyesti ja puristi hänet rintaansa vasten lähtiessään puolijuoksua kuljettamaan vaaleahiuksista miestä turvaan. Hän ei uhrannut katsettakaan izvorilaiselle, joka oli päästänyt hänet menemään.
Ration sydän hakkasi ja adrenaliini sai hänet valppaaksi, hän vilkuili ympärilleen juostessaan kohti Elyanin päämajaa. Taistelu heidän ympärillään oli yhtä kaaosta, vaikka se alkoikin siirtyä kohti kaupunkia rezikien hajaantuessa ja paetessa izvorilaiset kannoillaan. Ratio tiesi, että hänen pitäisi seurata ja auttaa elyanilaisia. Juuri nyt Ratio ei kuitenkaan kyennyt ajattelemaan muuta kuin Birthdayta ja tämä oli hänelle kaikista tärkein. Ratio oli melkein päässyt metrotunnelille asti. Jos hän vain pääsisi sairastuvalle... Kenties hän vielä voisi auttaa Birthdayta. Mitä ikinä Izvor olikaan hänelle tehnyt Ratio tekisi kaikkensa saadakseen hänen tilansa vakautumaan.
Silloin Ration silmiin osui jotain, mikä sai hänen silmänsä laajenemaan kauhusta. Three oli lyyhistynyt maahan Izvorin pääjohtajan, Erwin Smithin jalkoihin ja kylmän välinpitämätön ilme kasvoillaan mies jatkoi matkaansa pakenevien rezikien perään. Ratio näki veren, joka oli tahrannut maan leijonaa muistuttavan miehen alta, joka oli ikään kuin kutistunut takaisin omaksi itsekseen. Ilman vertakin Ratio kuitenkin näki minimuminsa avulla, että Three oli jo kuollut. Ration kauhistunut katse pyyhki taistelukentälle kaatuneiden ylitse. Kuka muu oli? Oliko Honey? Miten tyttö pärjäisi kun... Ratio näki L:n. Toisen varajohtajan hento tummahiuksinen ruumis makasi pienenä ja hylätyn näköisenä keskellä kylmää asfalttia. Ration sydäntä kylmäsi ja hän tunsi uuden raivon kuplivan sisällään. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa. Kukaan hädin tuskin huomasi L:n kuolemaa. Ja siitä huolimatta jos mies oli kuollut, mikä oli heidän mahdollisuutensa selvitä? Eikö L:n ollut pitänyt käyttää aivojaan ja viedä heidät turvaan.
Ratio saavutti metrotunnelin suunkäynnin. Sielläkin oli ruumiita, ensimmäisiä portaikkoon kaatuneita, mutta Ratio väisteli heitä ja lähti laskeutumaan rikkinäisiä rullaportaita Birthday käsivarsillaan. Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle. Hänen valtavaksi pettymyksekseen, koko aula oli paikoitellen sortunut. Sen täytyi johtua Genoksen poistumisesta katon läpi. "Helvetti!" Ratio kirosi ääneen turhautumistaan ja epätoivoaan ja hän puri hampaansa lujaa yhteen. Hän ei pääsisi syvemmälle päämajaan, eikä näin ollen myöskään voisi viedä Birthdayta lääkintätuvalle.
Turtana hän kääntyi ympäri ja palasi suuaukolle. Hän ei kuitenkaan mennyt ulos, sillä näki Genoksen taistelevan kauempana ja pienen lasta muistuttavan naisen kylvävän tuhoa punaisilla energiapurkauksilla. Mihin hän voisi mennä? Ei ollut mitään paikkaa mihin viedä Birthdayta.
Ratio peruutti pois näkyvistä tunnelin seinän viereen ja laski Birthdayn hellästi maahan, liukuen itsekin istumaan. Hetken hän vain istui siinä, Birthday sylissään. Hänen käsivartensa roikkuivat velttoina sivuilla ja Ratio katseli hänen kasvojaan hiljaa ja suu pelkkänä viivana. Hän ei laskenut silmälappuaan peitoksi ja näki kuinka elämä hupeni Birthdaysta hetki hetkeltä, kuinka mitä hyvänsä Birthdaylle oli tehty oli vain pahentanut hänen muutenkin epävakaata tilaansa, antanut sairaudelle vain lisää tulta. Pitikö Birthdayn elämässä enää kiinni vain hänen tahtonsa elää?
Sitten tulivat kyyneleet. Ration alahuuli alkoi täristä ja hän puri hampaansa yhteen niin, että sattui. Hän pusersi kätensä nyrkkiin ja veti Birthdayn lähemmäs rintaansa. "Anna anteeksi Birthday. Minä epäonnistuin. Minä en voi pelastaa sinua." Hän hautasi kasvonsa Birthdayn hiuksiin itkiessään. Hän ei voinut tehdä mitään Birthdayn eteen. Ei kerrassaan mitään. Hän saattoi vain istua siinä, kun taistelu riehui jossain ulkona ja rukoilla, ettei Birthday kuolisi. Rukoilla, että mies pitäisi lupauksensa. Mutta mikään ei muuttanut sitä, että Ratio oli epäonnistunut, eikä voinut kuin katsoa ja odottaa, miten hänen ystävänsä hetki hetkeltä todennäköisemmin lipeäisi pysyvästi hänen otteestaan.

Nimi: Opal Koboi (Crona)

12.05.2019 03:50
Opal nautti kaaoksesta ympärillään. Totisesti hän rakasti katsoa sitä, miten vain vähän tökittynä saviväki teki typeriä asioita ja yleensä tonttunainen nautti siitä, että muut tekivät hänen puolestaan likaisen työn. Usein suuruudenhullu nero ei itse tahtonut liata käsiään vaan antoi jonkun alaisensa hoitaa ne asiat ja keskittyi itse olemaan aivot suunnitelmien taustalla, mutta mikäli tahtoi menestyä piti valmistautua ryömimään myös joskus mullassa. Tokikaan Opal ei kirjaimellisesti ollut menossa ryömimään multaan ja likaamaan kaunista ja täydellistä olemustaan.
Tonttunainen pyörähti ihastuneena ympäri taistlukentällä lähettäessään sormistaan voimakkaita purppuraisen punaisia energiapurkauksia sekä rezikejä, että izvorilaisia kohden. Häntä ei kiinnostanut yhtään keheen osuisi, vaikka paikalle sattuisikin osumaan joku Cronan jäsenkin, ei hätä olisi tämän näköinen. Häntä vähäisempiä elämänmuotoja saattoi uhrata kyllä, se ei ollut mitenkään vakavaa. Opal osui edes sen kummemmin tähtäämättä vaivatta useampiin ja hänen taikansa kaatoikin melko monta. Opalin normaalisti tummat silmät leimusivat melkein punaisina ja hänen kalpeilla pienillä kasvoillaan oli lähes paholaismainen virnistys. Kuitenkin juuri, kun hän oli kerännyt tarpeeksi voimia lähettääkseen kerralla voimakkaan purkauksen magiaa taistelijoita kohdin, jostain ilmasta hänen yläpuoleltaan ilmestyi kultainen energiasäde, joka halkoi ilmaa vaarallisen läheltä häntä. Opal joutui keräämän taikuutensa nopeasti muodostaakseen ympärilleen suojaavan kuplan, jotta säde ei käristäisi häntä poroksi.
Opal vilkaisi ärsyyntyneenä ylös, missä erotti punavoittoisen ilmassa leijuvan hahmon, jolla oli typerä kultainen supersankariviitta. Mikä lienee otus olikin, Opalia se ärsytti suunnattomasti ja kiukuspäissään hän lähetti punaisen energiapallon lähes välittömästi miestä muistuttavan hahmon suuntaan. Hänen entistä suuremmaksi harmikseen pallo näytti jotenkin kulkevan hahmon lävitse vahingoittamatta tätä, ennen kuin tämä lensi pois tonttunaisen näköpiiristä.
Cronan toisen johtajan moinen tapahtuma oli vain saanut ärsyyntymään lisää ja vimmoissaan hän kääntyi taistelijoiden puoleen uudestaan, kylvääkseen lisää tuhoa. Hän nousi ilmaan leijumaan itsekin, tällä kertaa vaivautumatta käynnistämään rakentamiaan siipiä ollenkaan, sen sijaan hän käytti pelkästään omia voimiaan ja raivoaan levitoidakseen. Siitä hän heitti lieskoja muistuttavan energia-aallon muutaman rezikin ja izvorilaisen niskaan.
Silloin Elyanin katon läpi lensi jokin, jonka Opal oman pukunsa laitteistoa käyttämällä näki pian olevan kyborgi. Opal kiinnostui tästä hitusen ja oli melkein aikeissa lähteä tutkimaan, mikä tämä oli miehiään ennen kuin joku punaisen kultaisessa asussa lentävä hahmo oli yhdessä Opalia aiemmin kiukustuttaneen viittasankarin kanssa lentäneet kyborgin perään. Opalin aiemmin kiukustuneet kasvot korvasi nyt pahansuopa virne, joka muistutti myös hitusen vihaista irvistystä. Hän erotti naisen, jonka kanssa viittasankari oli ollut vastatusten. Hän oli myös nähnyt tämän käyttävän aiemmin voimiaan ja nero päätti voittaa hänet. Häntä kismitti yhä aiempi kohtelunsa ja tämä nainen saisi huomata Opalin voimat. Niin ja hänen upean älynsä tietenkin, olihan Opalin älykkyysosamäärä sentään mitattuna yli 300 ja muutenkin tonttunainen tiesi olevansa vain yksinkertaisesti paras aivan kaikessa (totta kai!).
Hän käynnisti nanoteknologialla toimivat siipensä ja lensi ääneti ja lähes silmää nopeammin tummapukuista rezikiä kohden. Hän käynnisti hetkeksi kilpensä, jolloin hänen kehonsa katosi näkyvistä värähdellessään liian nopeasti ihmissilmän havaitsemiseksi. Se kirotti Fowlin poika oli kiertänyt kilven kerran. Mutta kukaan muu ei ollut vielä ymmärtänyt pysäyttää kameran kuvaa niin, että erottelisi sekunti sekunnilta ruudut. Niinpä kukaan ei myöskään näkisi Opalin lähestyvän. Vasta kun hän oli aivan naisen takana hän sammutti kilpensä ja muuttui jälleen näkyväksi, jotta voisi käyttää muita voimiaan. Taikuus kiiri hänen jäseniinsä helposti, sillä hän oli jo aiemmin herättänyt sen ja ihmislapsen kokoinen tonttunainen oli myös muutenkin niin sanotusti täydessä latauksessa taikavoimiensa suhteen. Joukko salamoita purkautui hänen sormiensa kärjistä ja syöksyi kohti naista Opalin lähettäessä energiapurkaukset matkaan. Niiden tehtävänä olisi osua naiseen ja kärventää tämä mukavaksi pieneksi läntiksi. Niin Opal ainakin suunnitteli.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

11.05.2019 00:52
Erwinin hyökätessä vielä rezikejä vastaan, hän joutui irvistämään suojaliivin lähettämien sähköiskujen takia. Kuitenkaan kipu ei ollut tarpeeksi saamaan pitkää miestä poistamaan liiviä, hän luotti siihen, että Stark hoitaisi ongelman. Pian teknikon sarkastinen kommentti kuuluikin Erwinin korvaan, kun Stark ilmoitti hänen sukunimeään painottaen hoitavansa asian. Jos Erwinillä olisi tapana pyöritellä silmiään hän ehkä olisi tehnyt niin nyt. Kuitenin hänen ilmeensä tiukkeni hitusen, vaikka hän ei ääneen mitenkään reagoinutkaan. Hän ei kuitenkaan ollut yllättynyt ja osasi odottaa moista reaktiota. Hän ei myöskään yllättynyt, kun Tony ilmoitti korjanneensa ongelman. "Kiitos", Erwin vain sanoi lyhyesti kuulokkeeseen taistelun lomassa.
Erwinin katse kohtasi Levin katseen hänen kimppuunsa hyökänneen elyanialaisen ruumiin yläpuolella. Lyhempi johtaja otti hänen hiljaisen kiitoksensa vastaan nyökkäämällä ja vaikka hän ei sanonut muuta, miehen katse riitti kertomaan Erwinille, että Levi olisi valmis tekemään saman koska tahansa hänen puolestaan. Erwin oli kiitollinen ja hän myöskin olisi valmis koska tahansa laittamaan itsensä likoon suojellakseen ystäviään, ja kuten nyt yritti tehdä, koko ihmiskuntaa. Rezikit olivat kuitenkin hajaantumassa, mistä kuoleva rezik oli viimeisillä sanoillaan pitänyt huolen. Erwin kääntyi pian nyökättyään uudestaan Leville ja ohjeistettuaan toisen johtajan oikeaan suuntaan. Erwin ei kääntynyt katsomaan taakseen lähtiessään kävelemään pois päin rezikin ruumiin luota ja pois taistelukentältä kohti kaupunkia, jonne rezikit pyrkivät hajaantumaan.
Hän otti yhteyden myös Hangeen, jolle hän ilmoitti lyhyesti: "Hange, rezikit hajaantuvat kaupunkia kohden. Me tulemme myös. Jatkakaa suunnitelman mukaan, mutta olkaa varuillanne." Rezikejä saattaisi tulla heidän niskaansa nyt arvioitua enemmän, vaikka Erwin oli toki osannut odottaa, että tällainenkin tapahtumakulku olisi hyvinkin mahdollinen.
Hänen ajatuksensa katkesivat, kun hän kuuli sivultaan karjahduksen. Erwin kohotti vakavien sinisten silmiensä katseen parahiksi nähdäkseen aiemmin Reindardtin kanssa taistelleen leijonamaisen miehen hyökkäävän itseään kohti saman, joka oli hyökkäyksen aloittanut. Otuksen silmät olivat punahehkuiset ja se karjui raivoissaan. Erwinin keho reagoi nopeampaa, kuin hän ehti päättää väistääkö vai hyökätä ja veti toisen miekoistaan kaaressa ylemmäs. Se tapasi otuksen kurkun kylmästi ja viilsi syvään, lennättäen nyt veripisaroita myös Erwinin viitalle ja kasvoille. Yksi syvä viilto oli kaikki mitä tarvittiin, jotta leijonaa muistuttava mies luuhistui maahan. Erwinin katse ei ehtinyt viipyä tässä kauaa, ennen kuin hän kuuli kovaa ääntä takaansa ja kiinnitti lyhyeksi hetkeksi huomionsa mittelöön, joka vaikutettiin käyvän Elyanin katon läpi syöksyneen kyborgin, Starkin ja Visionin välillä. Erwinin kulmien välissä juova syveni, mutta hän lähti siitä huolimatta ylittämään jokea kaupunkia kohden, osaltaan johtaen viimeisiä hyökkääjiä rezikien perään. Erwin tiesi, että taistelu kaupungissa ei tulisi olemaan helppoa, mutta ainakin osalla heidän sitä varten koulutetuista sotilaistaan, mukaanlukien Erwinillä itsellään, oli 3DMG-laitteisto sitä varten. Hän ei kuitenkaan tuhlannut kaasua vielä, vaan taittoi matkaa nopeasti jalan. Hän saavutti yhden rezikin, joka oli yrittänyt piiloutua ja hyökätä sieltä. Moniraajainen otus iskeytyi Erwinin päälle ja tarrasi hänen viittaansa, joka repeytyi äänekkäästi otuksen roikkuessa siinä. Erwin ehti iskeä miekkansa otuksen läpi, mutta päätyi heti matkaa jatkaessaan repäisemään turhaksi käyneet viitan repaleet tiehensä. Erwin jatkoi matkaansa vilkaisten lyhyesti taivaalle, nähdäkseen missä Stark ja Vision olivat menossa. Jos he saisivat pidettyä selkeästi tulivoimaisen rezikin poissa kaupungista, hyvä.

Nimi: Jean Kirstein (Izvor)

11.05.2019 00:08
Vaikka hän saikin kärähtäneen suojaliivin päältään, Jeanin huomion herpaantuminen koitui hänen kohtalokseen rezikiä vastaan. Hänen vastustajansa oli huomannut tilaisuutensa tulleen ja käytti sen epäröimättä hyväkseen. Izvorin turvaaja ei ehtinyt suojautua millään tavalla ennen kuin sinihiuksisen miehen metallihansikas osui hänen ylävatsaansa. Jean kaatui maahan enemmänkin yllätyksestä, kuin iskun voimasta, mutta palleaan tähdätty isku oli tehnyt tehtävänsä. Nuoren miehen keuhkot tyhjenivät ilmasta vasten hänen tahtoaan, eikä hän voinut kuin haukkoa henkeään, turhaan. Jean oli lähellä joutua paniikkiin, kunnes tunsi pystyvänsä jälleen hengittämään. Todellisuudessa vain muutaman sekunnin kestänyt lamaantuminen tuntui hänestä huomattavasti pidemmältä.
Saadessaan ajatuksensa jälleen kasaan Jean pyörähti hieman jäykästi kyykkyyn ja veti aseen kotelostaan. Hän huomasi vastustajansa siirtyneen Izvorin syöttinä käytetyn rezikin luokse ja kohotti aseensa miestä kohti tiukka ilme kasvoillaan. Hänen rintaansa sattui ja heittotähtien aiheuttamat haavat hänen käsivarsissaan olivat avautuneet uudestaan taistelun aikana. Kauempana sinihiuksinen rezik oli kumartumassa toverinsa puoleen ja vaikutti hyvin huolestuneelta tuon voinnista. Izvorin turvaaja kurtisti kulmiaan ennen kuin ymmärsi noiden olevan todennäköisesti ystäviä. Olihan hänen vastustajansa maininnut vaaleahiuksisen rezikin aiemmin todella vihaisen kuuloisena. Jean katsahti nopeasti ympärilleen taistelukentällä, joka oli kovaa vauhtia tyhjentymässä taistelijoista. Ilmeisesti rezikit oltiin käsketty hajaantumaan. Nuori mies käänsi katseensa takaisin kaksikkoon hieman epävarmana. Parivaljakko tuskin olisi vaaraksi kenellekään, mulla voisiko hän olla varma, ettei ratkaisulla olisi negatiivia vaikutuksia?

Nimi: Three (Elyan)

10.05.2019 23:54
Three loikkasi päin vahvasti haarniskoitua miestä, joka nosti kuitenkin suuren kilpensä suojaksi leijonaa muistuttavaa miestä vastaan. Three iskeytyi kilpeen karjahtaen kynnet ojossa ja hänen kynsistään kuului korvia riipivä kirskunta, kun ne osuivat kilven keskiosaan. Pian kuitenkin suurikokoinen Izvorin sotilas nakkasi Threen takaperin kauemmas kilvellään tuuppaamalla. Three joutui tekemään hetken töitä, että sai vauhtinsa hidastumaan ja päästi suustaan karjahduksen. Heidän takanaan taistelu oli edelleen yhtä sekasortoa, sillä suurin osa rezikeistä oli alkanut pyrkiä kaupunkia kohden hajaantuen ja izvorin väki lähti heidän peräänsä. Kuitenkaan Three ei ehtinyt kiinnittää pakeneviin ihmisiin juurikaan huomiota, kun haarniskoitu mies kävi uudestaan hyökkäykseen häntä päin. Threen onneksi koitui, että hän oli haarniskoitua sotilasta nopeampi ja hän heittäytyi miehen huolestuttavan suurikokoisen vasaran tieltä. Isku kuitenkin järisytti maata hänen ympäriltään ja Three kompuroi iskun voimasta. Hän tunsi kivetyksen halkeilevan käpäliä muistuttavien jalkojensa alla ja iskun voima kiiri särkynä pitkin hänen vartaloaan. Threetä pienempikokoisempi mies olisi lentänyt kaaressa nurin ja ehkä rikkonutkin itseään. Three kuitenkin onnistui säilyttämään tasapainonsa jotenkuten, vaikka joutuikin ottamaan kädellään ja polvellaan hieman hankalasti maasta tukea eteenpäin kompuroidessaan. Three aikoi kääntyä raivonsa siivittämänä takaisin haarniskoidun miehen kimppuun, kun hän kuitenkin erotti tämän takana pitkän vaaleahiuksisen miehen ja kalpean hahmon maassa tämän takana. Threen päässä tuntui räjähtävän jotakin, kun hän tunnisti hahmon. Erwin Smith, joka kääntyi pois maassa makaavan Elyanin varajohtajan L:n luota. Maa tahrautui koko ajan punaisemmaksi tummasta verestä tummahiuksisen nuorukaisen alla. Threen sisällä kuohahti entistä voimakkaampi raivo ja hän rynnisti haarniskoidun vastustajansa ohitse toiselta puolelta, ennen kuin tämä oli vielä ehtinyt nostaa painavaa vasaraansa. Tämä mies, tämä mies oli satuttanut Birthdayta, hänen ystäväänsä, tämä mies oli syypää kaikkeen. L oli kuollut hänen takiaan. Three karjahti hyökätessään suin päin kohti miestä, sivulta päin. Hänen silmiensä edessä välähti nopeasti kuvia ja hän kuuli oman sydämensä sykkeen ja verensä kohinan kovempaa kuin koskaan. Honey, kaikki lapset jotka Three oli pelastanut. Three suojelisi Honeyta, ei antaisi...
Three loikkasi suoraan eteenpäin välinpitämättömän näköisesti kävelevää miestä kohden. Viimeinen asia, jonka hän kunnolla näki olivat miehen siniset silmät, jotka kääntyivät kylminä häntä päin ja terä joka nousi kaaressa ilmaan, viiltäen hänen kurkkunsa poikki. Maailma keikahti rajusti. Hän ei enää kuitenkaan tuntenut pudotusta, eikä tahmeaa verta. Hänen näkökenttänsä oli sumea välkkyvä juova taivasta, veripisaroita ja tummaa asfalttia. Hän kuuli huudot ja paukkeen ennen kuin nekin nopeasti vaimenivat.

Nimi: Vision (Izvor)

10.05.2019 22:33
Vision oli kohottanut katseensa Wandasta, kun jokin oli singahtanut Elyanin päämajan katosta läpi. Visonin ihmisilmää tarkempi katse seurasi hahmon lentoa ja erotti nopeasti, että kyseessä oli vaaleahiuksinen kyborgi. Pian hän erotti Tonyn lentävän hahmoa vastaan ja kaartavan hänen eteensä. Tonyn uusimman Iron Man-puvun mallin ansiosta puku kiihtyi paljon entistä nopeampaa ja saavutti käytännössä lähdössä äänennopeuden. Vision jäi pieneksi hetkeksi seuraamaan kauempana tapahtuvaa mittelöä. Punavoittoinen androidi melkein odotti kaksikon törmäävän, mutta jotenkin kyborgi ilmeisesti onnistui väistämään Starkin, ainakin mikäli Vision täältä asti oikein erotti. Nuori androidi tunsi yhä suurta hämmennystä ja ahdistustakin Wandan näkemisestä, sekä järkytystä siitä, että he olivat vastakkaisilla puolilla. Sotaan käyminen oli Visionille tarpeeksi vaikeaa jo valmiiksi. Kenties yrittääkseen unohtaa hämmennyksensä, tai vain koska koki sen velvollisuudekseen Vision vilkaisi nopeasti Wandaa ennen kuin kääntyi siihen suuntaan, missä Tony nyt taisteli kyborgia vastaan. "Minä..." Hän ei saanut sanottua Wandalle muuta, kun kauempaa kantautuva taistelun ääni viimein vei hänen huomionsa kokonaan ja Vision kohosi nopeasti ilmaan leijumaan, kääntäen selkänsä Wandalle. Ajatukset sekavina naisen näkemisestä hän lisäsi nopeuttaan ja singahti Tonyn ja elyanialaisen perään. Ollessaan tarpeeksi lähellä kaksikkoa, joista ainoa rezik juuri paraa-aikaa tähtäsi potkua Starkia kohden, Vision suuntasi otsansa ikuisuuskivestä energiasäteen kyborgia kohden. Mind Stonen lähettämä oranssi energiasäde leikkasi ilmaa pyrkien osumaan joko kyborgia jalkaan, tai pakottamaan hänet väistämään. Odottamatta elyanilaisen tointumista Vision syöksähti häntä kohden ja juuri ennen heidän törmäämistään muutti kehonsa tiheyttä niin, että muuttui kovaksi kuin metalli ja iskeytyisi kyborgia päin, mikäli tämä ei ehtisi väistää. Vision yritti olla ajattelematta Wandaa jäädessään leijumaan ja sanoessaan: "Seis. On turhaa taistella, antautukaa rauhallisesti ja useampi teistä säästyy." Androidi yritti vaistomaisesti puhua tällekin rezikille järkeä omalla rauhallisella äänellään, vaikka se hyvin luultavasti olisi hyödytöntä. Visionista tuntui kuitenkin, että oli hänen velvollisuutensa yrittää edes.

Nimi: Genos (Elyan)

10.05.2019 21:38
Nuori kyborgi oli päättänyt suunnata muiden elyanalaisten mukana kaupunkiin, kun oli tullut käsky hajaantua. Genos ei tosin tätä käskyä kuullut omin korvin, mutta päättelykyvyllään hän osasi arvuutella sen käskyn käyneen. Ei elyanalaiset olisivat itsestään lähteneet hajaantumaan, ellei jotain poikkeavaa olisi tapahtunut.
Kyborgin matka kävi kumminkin lyhyeksi, kun jokea lentämällä ylittäessään hänen sivustaan suoraan eteensä ilmestyi punakeltaiseen panssariasuun pukeutunut henkilö. Hän ei osannut siinä kohtaa reagoida vieraan näyttäytymiseen muuten kuin toteamalla, ettei tuo ollut Elyanista kuten Genos ja hänen tulisi taistella tätä vastaan. Nuorukainen ei tosin voinut pysäyttää vauhtiaan omasta tahdostaan muuten kuin laskeutumalla maahan, mutta pystyisi myös hidastamaan sitä avaamalla tulivoiman metallikäsiensä porteista. Tässä tilanteessa se ei ollut kuitenkaan tarpeen. Laskeutuminen tarkoittaisi hänen joutuvan aallokon varalle ja hidastaminen ei ollut Genoksen mielestä järkevää näin kovassa vauhdissa, joten hän päätyi vielä hetken katse ylös lentävään panssarimieheen kohotettuna seuramaan tämän jokaista liikettä ja kuuli myös kehonsa moottorien pihinän alta hänen kysymyksensä, ennen kuin väisti tämän lähettämät energiapallot leikiten muuttamalla kehonliikkeellä suuntaan sekä vaihtamalla sisältään kumpuavaa työntövoiman voimakkuutta. Hän pääsi tällä joen toiselle puolelle, ohittaen samalla hänet haastaneen henkilön ja lähimmäisen asumistarpeisiin luotua rakennusta vasten kyborgi sitten tyssähti niin, että käsistään pursuava tulivoima esti täydellisen törmäyksen tapahtumasta. Hänen kyborgi osista rakennetut raajat eivät tätä arvostaneet kovinkaan, mutta ainakin Genos oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Seinä halkeili rajusti vauhdin jäljiltä hänen kenkiensä alla sillä aikaa, kun roikutti itseään yhden käden varassa matalan kerrostalon päädyssä. Hänen suustaan pääsi pihahduksen mukana pieni tuulahdus kaasua, jota erittyi hänen kyborgikehon sisällä aina käyttäessään tulivoimaansa liikkumiseen tai hyökkäämiseen, mutta se ei ollut mikään huono merkki. Hänen kehonsa vain sattui kuumenemaan, koska sattui olemaan rakennettu metallista ja muista vahvoista aineista.
Genos ei jäänyt kumminkaan odottelemaan pidemmäksi aikaa että tekisikö vastustajansa jotakin. Hän ei halunnut olla maalitaulukaan, joten kun hän oli saanut lukittua kohteensa uudelleen, nuorukainen irvistys naamallaan avasi taas lapaluiden porteista suuren työntövoiman, jolla helposti nousi ilmaan taas uudemman kerran. Räjähdys mukaan luettuna, Genos syöksyi punakeltaisiin panssareihin pukeutunutta otusta kohden sukkelasti, josta ei osannut sanovan olisiko suojapuvun alla ihminen vai oliko tämä taas yksiä niistä Izvorin kehittelemistä roboteista, joiden tarkoitus oli tuhota rezikit ja viedä heidät päämajaan. Tämä yksilö tosin puhui, vaikka kuulostikin hieman kummaliselta, mutta Genos lähinnä vain halusi uskoa, ettei tämä ollut ihminen. Hän ei henkilökohtaisista syistä pitänyt izvorilaisista, eikä ymmärtänyt miksi he rezikeistä niin paljon halusivat eroon, mutta he olivat ihmisiä kuten muutkin kaupungin asukit: ei Genos halunnut heitä vahingoittaa. Siksi hänestä tämä koko alkanut sota kuulosti tosi vastenmieliseltä.
Kun hän oli päässyt juuri ja juuri sopivalle etäisyydelle vastustajastaan, Genos vaihtoi asentoaan ilmasta käsin niin, että oli nyt toinen jalka edellä syöksymässä panssariveikkoa kohti pystypäin ympäri pyöriessään, vaalea tukkansa hulmuten mukanansa suuresta nopeudesta. Jos hän saisi osuman vastustajansa, saattaisi tämä pahimmassa tapauksessa paiskoutua lähelle vastarantaa. Mutta jos taas ei, Genos jatkaisi yrittämistä vaihtelemalla menosuuntansa niin usein, että näytti yläilmoista katseltuna isokokoiselta hyttyseltä, joka hääräsi Iron Maniksi kutsutun miehen ympärillä mahdollistaa osumaa taatakseen.

Nimi: Wanda Maximoff (Elyan)

10.05.2019 11:54
Visionin yllättävä näyttäytyminen taistelukentällä oli saanut Wandan huomion täysin punavoittoiseen androidiin sen sijaan, että olisi keskittynyt suojaamaan pakenevia tovereitaan pääsemään kaupunkiin. Ammuskelu oli tosin jo hieman rauhoittunut (syystäkin), joten Wandalla oli hyvä tilaisuus kysäistä Visionilta kulmat kurtussa pari kysymystä, kun oli päässyt pahimmasta järkytyksestä yli ja kun oli huomannut Visionin edeleiden läpi tämän olevan aikeissaan tulla noidan luokse ilmasta käsin. Tämä ei kuitenkaan mennyt kuin neiti oli sen kuvitellut päänsä sisällä, sillä juuri kun hän oli aikeissaan avata suutaan paikaltaan puhutellakseen izvorilaiseksi paljastunutta androidia, hänen takanansa räjähti ja sen saattelemana voimakas ilmavirta paiskoi säikähdyksestä hätkähtäneen Wandan pitkät tummathiukset päin hänen kasvojaan. Pyyhkien siroilla käsillään hiuksiaan pois silmiensä edestä pieni irvistys huulilleen nousseena, hänen huomionsa välittömästi erkani pois Vision olinpaikasta ja muutti suuntaa taakseen, missä näki Elyanin päämajan kattoon ilmestyneen aukon ja kuka siitä oli tullut äsken ulos suurella voimalla. Genos oli saapunut mukaan, mutta ehkä turhan myöhässä noidan mielestä. Hänestä olisi ollut niin paljon hyötyä Elyanille, jos kyborgi olisi ollut jo alusta lähtien mukana taistelussa, mutta ei nainen voinut tietää mikä nuorukaista pidätteli sisätiloissa. No, ainakin ilmassa liihotteleva kyborgi oli nyt paikalla huiman sisääntulon jälkeen ja Wanda usko mahdolliseen voittoon heräsi ainakin toistaiseksi, kunnes muisti taas vaihteeksi, että Vision oli vastapuolella ja heidän olisi taisteltava. Itseasiassa, ajatus moisesta ei vaivannut erityisesti nuorta noitaa -- hän halusi haastaa Visionin taisteluun saadaakseen kysymyksiinsä vastauksia. Hän katsahti takaisin mieleensä palanneen androidin puoleen, mutta hänen katseensa harhautui hänestä nopeasti kaksikon yltä liitävään otukseen, joka oli punakeltaisten panssarien peitossa ja mitä Wanda nyt tyyppiä jäi seuraamaan katseellaan, hän oli matkalla taivasta kurottavien kerrostalojen sekaan kadonneen Genoksen hännille. Tästä tulisi melkoinen sotku, Wanda tuumasi samalla sekunnilla, kun oli kadottanut panssarimiehen näköpiiristään ja paukeutta alkoi kuulumaan samasta suunnasta.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

10.05.2019 02:21
Rezikien liittoumien päämajoille ryhmänsä kanssa saavuttuaan Izvorin teknikko joutui välittömästi tositoimiin. Izvorilaisten suojaliiveihin oli ilmiselvästi tullut jonkinlainen toimintahäiriö, mikä vaikutti Tonyn silmiin selkeästi tahallisesti aiheutetulta. Käsky vastatoimiin ryhtymisestä saapuikin lähes välittömästi havainnon jälkeen, kun Erwin Smithin ääni kantautui hieman säröisenä teknikon kypärään "Hoidan asian, Smith." Tony vastasi painottaen miehen sukunimeä hieman tavallista terävämmin. Hän aktivoi punakultaisen suojapanssarinsa ranteeseen sijoitetun tietokoneen ryhtyessään etsimään syyllistä, ja korjaamaan tunkeutujan aiheuttamat vahingot järjestelmässä. Tony havaitsikin tekijää vastaavan signaalin lähialueella, mutta päätti keskittyä korjaamaan suojaliiveihin tulleita vahinkoja syyllisen kiinniottamisen sijaan. Teknikko heitti tunkeilijan ulos suojaliivien alkeellisesta järjestelmästä, mutta kaapattujen liivien virtapiirit olivat vaurioituneet korjauskelvottomaksi.
Tummahiuksinen mies antoi kultaisen maskin liukua pois kasvojensa edestä ja tutki tietokoneella näkyviä tilastoja tarkasti. Virtapiirien menetys ei ollut vaikuttanut suojaliivien tehoon, joten ainoa tapahtunut vahinko oli sotilaille aiheutunut hetkellinen kipu. Tony huokaisi helpotuksesta ja avasi viestintäkanavan Izvorin johtajalle "Suojaliivien suojauskyky ei ole heikentynyt, mutta niiden pienten sähköiskujen ei enää pitäisi haitata teitä." Teknikko totesi pikaisesti ennen kuin siirsi huomionsa seuraavaan käsilläolevaan tehtävään. Vaikka liivejä ei pystyisi hakkeroimaan uudelleen, saattaisi tekijä pyrkiä aiheuttamaan vahinkoa muualla. Aiemmin löydetty signaali oli näkynyt vahvana Elyanin päämajassa, joten siihen Izvorin teknikko päätti keskittyä. Hän lensi rezikien päämajan yläpuolelle ja skannasi rakennuksen nopeasti. Löydettyään etsimänsä, teknikko hankki itsensä rakennuksen sähkönjakeluun ja aiheutti järjestelmään ylikuormituksen, joka katkaisi sähköt kaikkien kolmen päämajan alueelta. Kaikki järjestelmät tulisi asentaa uudelleen, mikäli joku tahtoisi päästä Izvorin laitteistoon väkisin käsiksi. Tyytyväisenä työnsä tulokseen Tony antoi maskin liukua takaisin paikoilleen ja lennähti kauemmas rakennuksesta.
Hän tarkkaili alapuolellaan jo hiipuvaa taistelua synkkänä. Rezikit näyttivät yrittävän pyrkiä pakoon Izvorin sotilaiden luota. Myös Vision näytti olevan epätavallisen ymmällään, syytä Tony ei kuitenkaan ehtinyt löytää ennen kuin Elyanin päämajan katto rikkoutui voimalla, joka sai hänet liikahtamaan vaistomaisesti kauemmas. Löydettyään syyllisen teknikko ei voinut kuin vetää hämmästyneenä henkeä. Katon läpi lentänyt mies, tarkemmin kyborgi, oli varsin vaikuttava ilmiö, eikä Tony voinut kuin ihmetellä, miten hän ei ollut tietoinen vaaleahiuksisen rezikin olemassaolosta. Teknikon ihmettely kuitenkin loppui lyhyeen, kun kyborgi näytti suunnittelevan samaa kuin kaupunkiin suuntaavat toverinsa. Tony ei päästäisi nuoren näköistä miestä näköpiiristään, sillä tuo näytti hyvin vaarallisesta. Kyseinen rezik kykenisi varmasti kylvämään valtavaa tuhoa halutessaan, eikä tummahiuksinen mies saisi antaa sen tapahtua. Hän pääsi kyborgin eteen helposti Iron Man-panssarin valtavalla työntövoimalla ja jäi leijailemaan miehen lentoväylälle repulsorit aktivoituna ja miehen suuntaan osoitettuna. "Hei! Mihin sinulla on kiire?" Tony kysyi huolettomaan sävyyn hetkeä ennen kuin ampui repulsoreillaan siniset energiapallot miehen suuntaan. Hän olisi valmis haastavaankin taisteluun, jos tarve vaatisi.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

10.05.2019 02:11
Artemis naputteli mietteliäänä ja kenties jopa hieman kärsimättömänä auton tuulilasin reunaa katsellessaan ulos. Hän oli kysynyt Kailta kauanko hänellä menisi ja mies oli vakuutellut olevansa pian valmis yrittämään uudestaan. Artemis saattoi vaistota Butlerista huokuvan paheksunnan, vaikka suurikokoinen mies istuikin vain hiljaa paikallaan. [Ei huolta ystäväni], Artemis ajatteli; [tämä on pian ohitse]. Kai ei ollut mitenkään ikävin mahdollinen tuttavuus, mutta Artemis ei ehkä aina aivan arvostanut hänen huumorintajuaan, eikä taatusti sitä, miten tuttavallisesti mies käyttäytyi. Nytkin Artemiksen kulmien väliin ilmestyi pieni juopa, joka sai neljätoistavuotiaan pojan näyttämään huolestuttavasti vanhemmalta, kun Kai taputti hänen olkaansa. Mikäli hän ei olisi pitänyt edessä olevaa tehtävää ja Kain panosta siihen niin tärkeänä Artemis olisi pyytänyt Butleria kenties varoittamaan häntä hieman lähentelystä.
Butlerin katse käväisikin varoittavasti Kain kasvoissa taustapeilin läpi ja pieni ele oli jokseenkin sama, kuin mies olisi vetänyt kädellään ilman poikki lopettamisen merkiksi.
Artemis vetäytyi Kain kosketuksesta hieman lähemmäs auton ovea, mutta käänsi terävän sinisten silmiensä katseen häneen. "Niin, se toimii", hän totesi hitaasti, kuin olisi alkanut selittää asiaa hieman hidasälyiselle, mikä oli useinkin normaali puhetapa hänelle. Rikollisnero oli tottunut selittämään muille moneenkin kertaan suunnitelmiaan. "Mutta tavoitteena ei ollut saada vain selville, että se toimii. Se, että jäimme kerran kiinni saattaa vaikeuttaa tehtävää, mutta tarkoituksena on kerätä tietoja Izvorista." Selitys oli paljolti yksinkertaistettu ja Artemis päätyi huomaamattaan hieromaan otsaansa etusormellaan ja peukalollaan. Orastava päänsärky ei helpottanut asioita, eikä hän ollut varma oliko se tulosta aiemmin tapahtuneesta loitsusta vai vain siitä, että hänen oli jälleen kestettävä älyllisesti alempien seuraa.
"Hyvä", Artemis vastasi lähes päättäväiseen sävyyn laskiessaan kätensä alas. Mitä nopeammin he pääsisivät jatkamaan sen parempi. Artemis tahtoi saada Izvorista selville kaiken mahdollisen. He valmistelivat hyökkäystä, se oli varma, eikä Artemis yhtään ihmettelisi, vaikka se olisi jo käsillä. Olisi kuitenkin parempi olla paljastamatta sitä Butlerille, sillä Kai oli juuri sanonut, ettei voisi juurikaan suojata heitä vaan se tehtävä lankeaisi Butlerille. Suurikokoinen henkivartija ei alentunut Kain sanailuun oikeista töistä, katsoi vain nuorta miestä tiukasti.
Kuitenkin Kain seuraavat sanat Renoista ansaitsivat Artemiksen suunnalta hyväksyvän nyökkäyksen, kun lapsinero valmistautui nousemaan autosta. "Kyllä, Renot lienevät tähän tarkoitukseen sopivampia. Lisäksi on parempi olla kokeilematta Gizoa enää heti, sitä he ainakin odottavat." Artemis nyökkäsi pienesti läpsäyttäen kätensä yhteen. "Olen. Menkäämme. Butler saa pitää vahtia, mikäli Izvor tosiaan heittäytyy hankalaksi. Luulen pystyväni ehkä paikantamaan meille Renon." Lapsinero nousi autosta ulos viileään tuuliseen säähän ja suoristi kevyesti puvuntakkiaan. Butler nousi samanaikaisesti ulos ja siirtyi Artemiksen vierelle varmistaen heille turvallista paikkaa loitsun tekemiseen. "Kuja lienee yhtä hyvä kuin muutkin." Butler ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta totesi silti lyhyesti: "Mitä syrjemmässä sen parempi." Artemis otti esiin pienen itse kehittämänsä tietokoneen ja suoritti ilmassa kevyen näppäinsarjan etsiessään asentamiensa kameroiden avulla läheltä tarkoituksiinsa sopivaa robottia. "Tarvitsetko vielä jotakin, vai oletko valmis aloittamaan?" Artemis kysyi olkansa ylitse Kailta.

Nimi: Kenma Kozume (Erakko)

07.05.2019 03:48
Kenma oli yllättynyt, että oli selvinnyt myrskystä niin hyvin kuin oli. Hän oli onnekseen onnistunut olemaan ajattelematta ulkona raivoavaa rajunilmaa melko hyvin uppoutumalla videopeliensä pariin edes hetkeksi, vaikka aluksi ei ollut uskonutkaan sen riittävän. Tuijottamalla pientä ruutua ja piilottamalla puolet kasvoistaan roikkuvien vaaleiksi värjättyjen hiuksiensa taakse hän oli melkein onnistunut piiloutumaan muulta maailmalta pieneksi toviksi. Jos totta puhuttiin hänen mieltään oli vaivannut myös edelleen asia, joka oli ollut omiaan auttamaan häntä unohtamaan pelottavan kuuloisen myräkän. Ajatuksissaan hän oli hieronut käsivarttaan ja muistellut iltaa Kenman ja Kuroon yhteisellä asunnolla (sen jälkeen, kun Kuroo oli muuttanut hänen huonetoverikseen) ja hän muisteli miten turvallista oli ollut nukahtaa siihen kesken elokuvan. Nuori kissasilmäinen mies tunsi stressaantuvansa jo pelkästä ajatuksesta siitä, että asiat saattaisivat muuttua heidän välillään jos hän sanoisi jotain. Mutta samalla hän yhäkin toivoi voivansa kertoa, vaikkei uskaltanutkaan. Silti Kuroo oli taas suostunut tulemaan hänen viereensä ja pidemmän lapsuudenystävänsä läheisyys oli tuonnut huomattavasti turvaa ulkona riehuvalta myrskyltä ja siltä seikalta, että Kenma aikoi pyrkiä töihin Izvoriin, missä Kurookin työskenteli.
Lopultakin Kenma oli otettu töihin, sillä heillä tosiaankin oli pulaa teknikoista ja muutenkin henkilöstöstä. Kenma oli etukäteen jännittänyt haastattelua paljon, hän ei ollut hyvä ihmisten kanssa, eikä hänen ulosantinsakaan ollut vieraiden seurassa parhaimmistoa. Mustahiuksisen ystävänsä avustuksella lyhempi nuorukainen oli ihme kyllä saanut paikan, nuoresta iästään huolimatta.
Loppujen lopuksi Kenman perehdytys oli jäänyt hyvin lyhyeksi ennen kuin sota alkoi. Kenma oli kuunnellut tiedonantoa hermostuneena ja mitä lähemmäksi varsinainen lähtö tuli, sitä enemmän Kenma jännitti. Erityisen peloissaan hän oli kuullessaan, että Kuroo olisi ensimmäisessä hyökkäysjoukossa. Kenmaa todella pelotti ystävänsä puolesta, hän ei ollut nähnyt Kuroota koskaan töissään. Hän oli tottunut näkemään ystävänsä pelikentällä, mutta ei tiennyt millainen tämä olisi työssään. Mitä jos Kuroon taidot eivät riittäisikään? Kenma, joka oli yleensä lähes ilmeetön, eikä reagoinut paljoa mihinkään oli tuijottanut hetken pörröpäistä ystäväänsä alahuultaan purren ja joutunut melkein taistelemaan, ettei alkaisi itkeä. Olisi kamalaa, jos muut näkisivät hänen itkevän, lisäksi se ei olisi hänen tapaistaan.
Kenmalle koitui tilaisuus puhua Kuroolle ennen taistelua, vasta, kun he olivat päässeet melkein Elyanin päämajalle ja johtajat järjestelivät viimeistä lähtöä. Kenma oli sitä ennen auttanut laitteiden pystyttämisessä, sillä hän toimi kenttäteknikkona lähellä lääkintätiimiä, missä hänen tehtävänsä olisi auttaa herra Starkia pienissä ongelmissa, sekä ennen kaikkea vahtia liivien lähettämiä tietoja. Ajatuksena oli, että Kenma voisi seurata missä lääkintätiimiä tarvittaisiin ja taitojensa avulla myös paikantaa kartalta nopeamman reitin avuntarvitsijan luokse, sekä ylipäätään pitää lukua tapahtumista.
Vähän ennen kuin Kuroo teki lähtöä taisteluun Kenma käveli hänen luokseen ahdistunut katse silmissään, joskin hänen normaalistikin lähes ilmeettömät kasvonsa pysyivät vakavina. "Kuro", hän kuiskasi ystävänsä lempinimen ja tarttui häntä epäröiden hihasta. Hän odotti ystävänsä kääntyvän ja katsoi ylös tuttuihin silmiin. Hetken Kenma mietti mitä sanoa, hänen pitäisi varmaan kertoa... "Minua pelottaa", hän kuiskasi ja katsoi häpeissään kenkiinsä. "Lupaathan tulla ehjänä takaisin?" Hän sanoi sitten hiljaa. Niiden sanojen sanominen tuntui epätodelliselta. Hän toivoi kovasti, että Kuroo tulisi olemaan kunnossa kaiken loputtuakin. Kenma kavahti halaamaan Kuroota ja kietoi laihat kätensä miehen ympärille puristaen tiukasti. Hän piti silmänsä kiinni siihen asti, että Kuroon oli aika mennä ja irrotti viimein vastahakoisesti otteensa. "Hei sitten, Kuro", hän sanoi hiljaa, toistaen ystävänsä lempinimeä, kuin se olisi jotenkin juurruttanut hänet Kenman luokse. Lähes lamaantuneena hän jäikin katselemaan ystävänsä perään ja mietti, ettei ollut uskaltanut sanoa sitä lopultakaan. Oliko hän tehnyt virheen? Ahdistuneena, maailman tuntuessa kaatuvan päälleen pahemmin kuin aikaisemmin hän kääntyi ja keskittyi kiireesti työtehtävään, joka hänelle oli annettu. Minuutti kerrallaan. He molemmat selviäisivät tästä.

Nimi: Levi Ackerman (Izvor)

06.05.2019 23:30
Levi oli juuri tietämättään seivästänyt miekkansa terän voimin Elyanin toisen apujohtajista vaan, että Erwin olisi säilyttänyt nahkansa. Levi ei toki kokenut minkään tason katumusta siitä mitä oli juuri tehnyt Izvorin johtajan hyväksi, vaikka myönsikin itseleen ettei ihmisten näköisten olentojen tappamisesta erityisesti nauttinutkaan. Hän kuitenkin tiesi, etteivät nuo ihmisiä olleet kuten izvorilaiset, joten tämä ei jäänyt juurikaan vaivaamaan Leviä. Tämä oli hänen tehtävänsä, ja hän saattelisi jokaisen rezikin erikseen helvettiin jos se olisi tarpeen tai käskettyä. Ja tämä äskeinen tapaus oli todellakin tarpeellinen teko.
Toinen Izvorin johtajista ikävän ääneen saattelemana oli vetänyt miekkansa ulos kuolevan pörröpään sisästä, eikä voinut kuin irvistää sille, kuinka tummanpunaisia pisaria pärskähti hänen kasvoilleen tästä toimesta. Se oli sen arvoista, mutta Levi ei siltikään pitänyt siitä, että oli nyt veren tahrimana ja hänelle tuntematon mieshenkilö vaikeroi hänen jalkojen juuressa tekemässä kuolemaa. Lyhyt tummahiuksinen mies katsoi alas kuolevaiseen, tunnekylmä ilmeensä värähtämättäkään kunnes tajusi nostaa katsettaan ylös Erwiniin, joka yhtälailla katseli häntä ruumiin toiselta puolelta. Erwin ei sanonut ainakaan aluksi mitään eikä niin tehnyt Levikään, joten lyhyempi osapuoli käänsi hiukan kylkeään seuralaiselleen toteuttaakseen tarpeellisen toimenpiteen itselleen: pyyhkiä verestä punaiseksi värjääntyneen miekanterän vitivalkoisella liinalla, jonka oli vetänyt viittansa alta takkinsa taskusta. Hän huolellisesti siveli uuteen uskoonsa muuttuvaa liinaa terää pitkin, mutta yritti myös pysyä samalla varautuneena. Hän ei mielellään juuri nyt haluaisi jonkun yllättävän häntä samalla tavalla kuten Erwiniä. Harmi vain ettei hän ollut kummajainen kuten rezikit heidän ympärillään, eikä hänellä ollut silmiä selässä. Siitä voisi todellakin joissakin tilanteissa olla hyötyä.
Elyanin väki lähti hajaantumaan kuolevan pörröpään käskystä, johon Levin viileä katse päätyi vielä laskeutumaan hetkeksi vaan varmistuakseen tämän kuolleen. Mies upotti verestä värjääntyneen puhdistusliinan takaisin taskuunsa, minne se kuului ja palautti otteensa takaisin molempiin miekkoihinsa, mitkä nyt lepäsivät hänen sivuillansa taisteluvalmiudessa. Hän ei tiennyt ennestään kuka tämä päivänsankari oli, jonka oli seivästänyt äsken kuoliaaksi, mutta hänellä oli luultavasti paljon valtaa Elyanissa kerta monet rezikit lähtivät harhailemaan nyt omille teilleen pois taistelutantereelta hänen käskystään. Levi tunsi pienen piston rinnassaan siitä, ettei saanut miestä hiljennettyä jo alkumetreillä, mutta Elyan olisi hajaantunut ennemmin tai myöhemmin. Ei siihen olisi tarvinnut muuta kuin oman johtajan kuoleman näkeminen.
Siinä samalla hän kuuli, kuinka tuttu ääni kiitti häntä, mikä sai lyhyen miehen huomion oitis takaisin Erwiniin, jonka oli kuullut niin sanoneen. Hän ei tuntenut oloaan otetuksi kiitoksesta, varsinkaan nähtyään hetki sitten kuinka välipitämättömän oloinen Erwin oli ollut siitä, että hänen henkensä pelastettiin - aivan kuin hän ei olisi piitannut siitä olisiko hän kuollut vai ei. Levi ei kuitenkaan voinut olla varma tästä, koska välillä hän ei vain osannut päästä Erwinin pään sisään tälläisissä asioissa. Hän tiesi, mitä työtoverinsa oli kokenut tai miten hän suhtautuu väestöltä saamiin kommentteihin hänen tekosistaan. Vaaleahiuksinen mies ei välttämättä sitä ääneen sanonut -- ei ainakaan Leville -- mutta kyllä Levi tämän osasi lukea hänestä. Hän kumminkin yritti olla kiinnittämättä siihen liikaa hänen huomiotaan juuri nyt: he olivat molemmat keskellä verilöylyä, eivät teekupposilla. Nyt ei ole hyvä aika turhautua liiakseen tälläisistä asioista.
Levi päätyi vain nyökkäämään hänelle osoitetuille kiitoksille tyyneesti kuin sanoen ääneti tekevänsä sen uudestaan, jos se olisi vain tarpeen. Hän päätyi seuraamaan katseellaan johtajaa, joka ohimennen kosketti hänen olkapäätänsä kädellään. Tummahiuksisen miehen olemus muuttui kuulevaiseksi ja hänelle kerrottiin, kuinka joukkoistaan osa tulisi lähteä hajaantuneiden rezikeiden perään, minkä itsekin koki järkeenkäyvänä ja sopivalta tilanteesen nähden. Kuunneltuaan Izvorin johtajaa loppuun saakka, hän vastasi lyhyesti asian olevan hänelle selvä, mutta sen sijaan että olisi lähtenyt Erwinin käskystä suoraan hajaantuneiden elyanalaisten perään, hän jäi katselemaan vaaleahiuksisen miehen perään kun heidän välilleen tuli enemmän matkaa. Hän ei mielellään jättäisi miestä pois valvovien silmiensä alta, mutta hän luotti Erwiniin ja hänen päätöksien tekoon sen verran, että uskoi tämän pärjäävän edes hetken. Levi vain toivoi, ettei tapaisi Erwiniä taistelukentällä uudestaan samanlaisissa merkeissä kuten äsken, eikä hän edes halunnut kuvitella sitä, että saattaisi myös tavata miehen uudestaan tämän ollessa jo vainaa. Hänen vatsansa muljahti ikävästi ja lyhytkasvuinen liittoutuman johtaja toivoi, ettei ikävä olotilansa heijastu hänen olemuksestaan mitenkään selkeästi; se tästä vielä puuttuisikin. Levi kokosi itsensä ja onnistui poistumaan sukkelasti vaijereiden avuin sotivien izvorilaisten sekä elyanalaisten seasta takaisin jäljellä olevien ryhmäläistensä luokse. Kagami, Himuro sekä Bertolt olivat kaikki vielä yhdessä pakettiautojen luona sivummassa taistelusta, mikä sai Levin päättelemään ettei Hangelta ole tullut heille vielä avunpyyntöä. Hän laskeutui maahan saappaillaan vaijereilla tehdyn loikan jälkeen hieman kauemmaksi nuorisosta, ja joutui ottamaan muutamia ripeitä juoksuaskelia, että pääsi antamaan käskyn ryhmän jäsenille, joista oli vastuussa sodan aikana.
"Suunnitelmiin tuli muutos; lähtekää tekin hajaantuneiden rezikien perään. Suurin osa heistä pakeni kaupungin suuntaan, mutta ei se meinaisi sitä, etteikö he olisivat menneet piiloon metsäänkin", tummahiuksinen ryhmänjohtaja sanoi huomattavasti pidemmille nuorukaisille, viittoen pääntään kääntämällä suuntia, mihin hän itse oli nähnyt rezikejä menneen. "Pitäkää kuitenkin silmällä rannekettanne, ihan kaiken varalta. Olette suunnitelman muutoksesta silti tukiryhmä ja autatte apua tarvitsevia." Ja tämän jälkeen Levi otti hatkat, ja seinämiin muurautuneiden vaijereiden sekä paineilman kannattelemana lähti paikalta paenneita taikaolentoja metsästämään kaupungin suuntaan.

Nimi: Ryōta Kise (Izvor)

05.05.2019 13:46
Ilopilleri Kise ei oikein tiennyt, mitä ajatella siitä, että hänet oltiin pistetty Hange Zoën johtamaan ryhmään, jonka tehtävä oli napata rezikejä kiinni kaupungilla. Häntä hermostutti sota, mutta myös se, että tulisiko hän selviämään ylipäätään hengissä Hangen ohjeistusta seuratessaan. Tottakai hän pelkäsi myös kuolevansa rezikin kynsiin, ei siitä mitään, mutta Kise ei ole ainakaan tähän asti ollut vakuuttunut naisen johtamiskykyihin hänen ailahtelevan ja sangen erikoisen persoonan takia. Blondi ei kuitenkaan tuntenut naista niin hyvin henkilökohtaiselta kantilta, joten ehkä hän vain oli pessimistinen. Yksi asia myös, mikä nuorta aikuista vaivasi oli se, miten hänet ja Aomine oli pakotettu eri ryhmiin erilleen toisistaan. Kise oli elänyt hetken jo uskossa, että työparit olisivat yhdessä samassa ryhmässä, mutta näköjään asia ei mennyt niin kuin Kise oli toivonut. Nuorukainen katsoi melkein eksyneen koiranpennun tavoin Aominen perään, kun tämä oli läimäyttänyt hänen selkäänsä ennen lähtöään, tottakai toivotellen myös onnea hänelle ennen kuin katosi oman ryhmänsä mukana massan sekaan. Kise sanoi samat sanat hänelle, mutta ei ollut varma kantautuiko hänen "piipittelynsä" toverinsa korviin saakka. Välillä hän kun luulee Aominen olevan kuuro, joten hän ei ihmettelisi jos tämäkin jäisi tummaihoiselta mieheltä ohi korvien.
Hieman vastahakoisuudesta ja selkeästä stressistä huolimatta, hän kokoontui Hangen ja muiden ryhmän jäsenten luokse ennen kuin suuntasi ulos pakettiautojen luokse noiden kanssa tulevaan taisteluun varustautuneena. Hän näki ehkä nopean vilauksen Aominen sinisistä hiuksista ihmisten seassa, mutta Kise halustaan huolimatta piti suunsa kiinni, mikä oli hänestä itsestään outoa. Se, että hän ei ollut äänessä oli Kiselle itselleen suuri hälytysmerkki, vaikka hän tiesi syyn miksi hän oli niin vaikean oloinen: se johtui sodasta. Hän pelkäsi oman henkensä, sekä Aominen hengen puolesta ja nyt, kun he olivat erillään blondi ei voinut pitää toveriaan silmällä (vaikka Aomine olikin se, joka Kisestä piti tälläisissä tilanteissa huolta). Mutta vaikka nuorukainen kokikin suurta ahdistusta tästä, hän kuitenkin ajatteli tässä olevan jotain hyvääkin. Jos hän selviäisi niin pitkälle, ehkä hän voisi tässä samalla vakuuttaa itsensä muille, että oli jossakin hyvä ja hyödyllinen -- jopa Aominellekin, joka aina katsoi Kisen perään eikä antanut blondin koskaan hoitaa vaarallisia asioita yksin. Olihan se jollakin tasolla herttaista ja tällä Aomine vain todisti olevan välittäväinen kieltelyistään huolimatta, mutta pidemmän päälle Kisen pinnat vain kiristyivät, kun hänen tekemisiään rajoitettiin tai kuinka häntä aliarvioitiin. Hän oli yhtä kykenevä taistelemaan rezikejä vastaan kuten muutkin, mutta nyt hänen oli vain todistettava se muille.
Alkumatka Hangen ryhmän kanssa oli aika rentoa, vaikka hiljaisuus heidän ympärillään olikin aika piinaava pakettiauton perällä, missä Kise istuskeli muiden seurassa. Nuorukainen lähinnä vaan katseli jalkojaan tai käsiään, jonka peukaloita pyöritteli ihan vain saadakseen itsensä ajattelemaan jotakin muuta kuin alkanutta sotaa. Siitä oli jotakin hyötyä, kunnes ajatuksensa palasivat takaisin päähänsä, kun pakettiauto pysähtyi. Hän ei nähnyt, minne he olivat saapuneet, mutta hetken odottelun ja pään sisäisen ihmettelyn jälkeen kulkuväline taas oli liikkeellä; tällä kertaa vaan paljon nopeammassa vauhdissa kuin aikaisemmin. Auton renkaiden vinkuminen kantautui Kisen tärykalvoihin asti kivuaalisti, kun nuorukainen oli horjahtanut naama edellä pakettiauton sivulle liutettavaan oveen jo ensimmäisen nopean käännäksen aikana. Koripalloa harrastava izvorilainen parahti naaman alueella jomottavasta kivusta, ja kun oli vaikeasti mutta onnistuneesti saanut itsensä jotenkuten kyykkyyn niin ettei niin paljon horjahdellut enää, hän tukki kätensä nenä- ja suualueen peitoksi. Hän vieläkin päästi hiukan kivulaita inahduksia siellä sun täällä, mutta auton pysähdyttyä määränpäähän Kise yritti ryhdistäytyä vaikka nenänsä vuotikin hiukan verta niin, että se oli värjännyt hiukan toista kämmentään. Hienoa, hän ei edes ensimmäisessä taistelussaan ole ollut vielä, ja hän oli nyt saanut jo köniinsä pakettiauton tavaratilassa.
Hän nousi hiukan kankeasti ulos pakettiautosta itsekseen tuhahtaen ja izvorilaisella meni hetki siihen, että tottui seisomaan suorilla jaloilla maankamaralla myrskyn sotkemassa kaupungissa. Kise kuitenkin nyt tiesi, että nyt ei ollut enää mahdollisuutta palata takaisin ja pyyhkäisi nenänalustaansa hihaansa nielaisten hiukan, ja palautti huomionsa takaisin ryhmänjohtajaan, joka kertoi heille mitä tehdä. Kise katsoi hieman muihin ryhmäläisiinsä, kun otettiin puheeksi yksin tai kaverin kanssa työskenteleminen, mutta tuli lopputulokseen, ettei hän työparia olisi tarvinnut. Pärjäähän hän yksinkin, ja sen hän myös halusi todistaa, joten Kise lähti omille reissuilleen sen jälkeen, kun Hange oli päättänyt puheensa. Nuorukainen veti aseensa jo varmuuden vuoksi esiin, ennen kuin aluksi hieman epäröiden murtautui aukinaisesta ovesta sisään satunnaisen kerrostalorakennuksen aulaan. Tästä hän lähtisi käymään jokaisen asunnon läpi joko koputtelemalla oveen tai käymällä asunnossa varmuuden vuoksi, jos ovi oli jäänyt asukkailta auki.

Nimi: Daiki Aomine (Izvor)

05.05.2019 02:23
Sää oli epämiellyttävän viileä ja Aomine katsoi ylös taivaalle ohuet kulmat hienoisessa rypyssä. Onneksi myrsky oli ohi ja vesisade oli lakannut, vaikka taivas näyttikin kurjasti siltä, että jossain vaiheessa saattaisi vielä sataa. Myrskyn ajan turvaaja oli viettänyt Izvorin päämajan sisätiloissa, mikä olikin hyvä ottaen huomioon kuinka pian heidät oltiin käsketty varustautumaan sotaa varten. Aomine oltiin määrätty toisen johtajan Levi Ackermanin joukkoon, jonka tehtävänä oli antaa taustatukea kahdelle muulle tiimille, josta toinen johtaisi Erwin Smithin kanssa hyökkäystä Elyanin päämajalle ja toinen seuraisi Hange Zoëa kaupunkiin. Kise oli Hangen tiimissä ja menisi siksi eri paikkaan Aominen kanssa. Hän oli hyvästellyt ystvänsä ja työparinsa kevyellä läimäytyksellä selkään ja hyvänonnen toivotuksilla. Vasta heidän erottuaan Aominen tajuntaan kuitenkin iski, että tämä ei ollut mikään normaali työtehtävä, eikä hyvänonnen toivotus ennen koripallopeliä. Nyt oli kyse sodasta, heidän henkensä saattaisi olla vaarassa ja sen käsittäminen tuntui jotenkin tyhjentävältä. Aomine pyöritteli asettaan kädessään odottaessaan hyökkäystä alkavaksi siellä, mihin Levi oli määrännyt joukkonsa. Hänestä tuntui ikävältä, että he olivat eri hyökkäysryhmissä Kisen kanssa. Hän olisi mielellään pitänyt blondin mallin silmissään, sillä ei oikein luottanut siihen, etteikö tämä tekisi jotain hätiköityä, vaikka kyvykäs olikin.
Huokaisten Aomine siirsi lähes tylsistyneeltä vaikuttavan katseensa muihin ryhmänsä jäseniin, vaikka todellisuudessa hänen tunteensa olivat tällä hetkellä jotain muuta. Punainen androidi leijui sivummalla ja Aomine ei jäänyt liiaksi miettimään mikä tämä oikeastaan oli miehiään.
Ruskettunut mies seisoi toinen käsistään syvälle housujensa taskuun upotettuna, liivi päällään ja hieman kumarassa. Hän oli aluksi suuttunut, kun ei ollut päässyt ensimmäiseen hyökkäysryhmään, mutta tajunnut sitten, että se oli kenties hyväkin. Aominen pitäisi yrittää unohtaa kilpailunhalunsa taistelun ajaksi, vaikka se olisikin vaikeaa. Erityisesti, koska hän oli harjoitellut paljon lähitaistelua ja puolustautumista ylipäätäänkin Izvoriin kuuluessaan, eikä ollut taitava enää yksinomaan koripallossa. Nyt hän käytti nopeuttaan, ketteryyttään ja arvaamattomuuttaan myös taistellessaan. Tavallaan hänen kätensä syyhysivätkin päästä näyttämään tuota osaamista, mutta toisaalta hän ymmärsi, että hänen tulisi olla varovainen, nyt oli tosi kyseessä. Vaikka Aomine ei välittänyt rezikeistä hän tiesi, että oikeasti ihmisten tappaminen tällä tavoin tulisi olemaan jotain aivan muuta ja parikymppinen mies tiedosti, että tämä kaikki tulisi vaikuttamaan häneen myöhemmin. Hän ei myöskään voinut myöntää itselleen että pelkäsi kuolevansa ja pelkäsi myös Kiselle käyvän samoin.
Kummallisesti Aominen ajatukset kulkeutuivat Kurokoon, kun hän katseli alkavaa sotaa kauempaa. Hän muisteli sitä, mitä heillä oli kauan sitten ollut pelatessaan vielä yhdessä, hän muisti jännityksen millaista oli ollut voittaa ja kaiken muunkin. Sen jälkeen hän oli ollut niin kauan tylsistynyt, mutta liittyminen Izvoriin oli tuonut uutta jännitystä ennen kuin sekin oli mennyt. Mutta oliko tämä tosiaan sitä mitä hän oli tahtonut jännityksellä?
Aomine havahtui ajatuksistaan, kun Levi määräsi heidät lähtemään avuksi. Pitkän nuorukaisen katse synkkeni entisestään ja hän otti käsiaseen käteensä lähtiessään juoksemaan muiden mukana, lukuun ottamatta anrdoidia, joka lensi. Aomine kuuli oman sydämensä sykkeen äänekkäänä korvissaan. Hän oli varustautunut myös kahdella pienemmällä tikarilla, sillä luodit eivät riittäisi ikuisesti ja mahdollisessa lähitaistelussa käsiaseista ei olisi paljoa hyötyä.
Vasta nyt päätyessään keskelle taistelua ja tähdätessään eri näköisiä suojaliivittömiä rezikejä hän ymmärsi, kuinka pieniä ja hyödyttömiä he olivat ja kuinka hyödyttömiä aseet olivat. Hänen luotinsa pysähtyivät punaiseen energiakenttään, jonka joku rezikeistä oli taikonut tyhjästä. Ennen kuin Aomine ehti vaihtaa lipasta, säntäsi keskeltä väkeä joku rezik, jonka naama oli täynnä silmiä ja teräviä pieniä suita. Aomine hätkähti, mutta onneksi hänen refleksinsä saivat vallan ja hän syöksyi nopealla liikkeellä sivuun, sivaltaen katsomatta otusta rintaan ja kaulaan tupesta kiskaisemallaan tikarilla. Pienen hetken juokseminen tuntui melkein koripallolta, mutta sitten hänen kasvoilleen roiskahti verta ja todellisuus palasi huutoinen ja karjaisuineen takaisin, saaden hänen silmänsä laajenemaan. Hetken hän seisoi tyrmistyneenä, ennen kuin sai itseään niskasta ja pakotti itsensä hyökkäämään. Älä ajattele niitä ihmisinä, hän käski itseään.
Rezikien lähtiessä hajaantumaan kohti kaupunkia Aomine oli yksi niistä, jotka lähtivät ensimmäisten joukossa heidän peräänsä auttaakseen muita Primus-tiimin jäseniä. Hän toivoi, että Kise oli kunnossa.

Nimi: Genos (Elyan)

05.05.2019 00:03
Genos ei paljoakaan ehtinyt tekemään liittoutumansa hyväksi evakointia nopeuttaakseen, kun kyborgin kuulolaitteisiin kantautui kajareista pauhaavaa puhetta, joka kulkeutui muidenkin korviin pitkin päämajan käytäviä. Nuori kyborgi oli aluksi hämillään, kunnes ruuvit rupesivat raksuttamaan hänen päässään kohdillensa ja hän ymmärsi, mitä oli tapahtumassa. Hän asteli nopein liikkein liittoutuman omistaman rakennuksen aulaan, missä porukkaa todellakin oli paljon paikalla pällistelemässä ovien suuntaan. Kukaan ei päästänyt pihahdustakaan, kunnes hiljalleen rezikit alkoivat osoittamaan ajatuksiaan muille vihamielisillä ärähdyksillä tai hämmentyneillä henkäuksillä. Genos ei aluksi meinannut nähdä, millaista ulkona oli, mutta jos kaiuttimista kuuluvaan ääneen oli uskominen, heidät oli saartanut Izvor ja heidän väkensä. Pakotietä ei kuulemma heillä ollut ja heidän oli antauduttava aseistetuille, jotka käyttivät kaupan päälle vielä hyväksensä yhtä elyanalaista, jonka he heivasivat maahan kuin roskaa. Näky sai Genoksen vaikenemaan, kuitenkin käyttäen aikansa hyväksi analysoimalla silmiensä sisällä olevilla antureilla asfaltille heitetyn nuorukaisen kunnon. Kyborgi huomasi tilastoista tämän energiatason ja ylipäätään millaisessa voinnissa tämä oli, eikä se todellakaan ollut missään hyvässä laissa, mikä nosti hiukan Genoksen paineita. Hänet oli pelastettava, mutta hän samalla punnisteli asioita pääkopassaan, että miten he sen tekisivät ilman turhaa taistelua ja henkien menettämistä? Genos ei ehtinyt kumminkaan edes minkäänlaista suunnitelmaa pistää alulleenkaan, kun Three raivostui ystävänsä kohtelusta ja hyökkäsi oitis vastapuolen eturintaman kimppuun, aloittaen itse samalla Elyanin puoleta hyökkäysaallon Genoksen tahdottomuudesta huolimatta. Sota todella oli alkanut kuin napsautuksesta ja Genos ei tiennyt hetkeen mitä tehdä. Hän halusi taistella liittolaistensa kanssa, mutta samalla ei halunnut satuttaa ketään, ei edes vastapuolen väkeä, mutta hänen oli tehtävä päätöksensä.
Genos irvisti hiukan itsekseen entten tentteillen, kunnes käänsi selkänsä taistelutantereelle ja lähti nopeasti jolkotellen hakemaan jotakin päämajan syövereistä. Hänen korvissaan soi, kuinka ammukset hakkasivat sementistä kootun rakennuksen seinää, mikä nostatti pakostakin Genoksen vauhtia, kunnes oli saapunut prototyyppi aseensa eli salkkunsa luokse, jonka oli piilottanut ase- ja tarvikevarastoon. Häneltä ei mennyt kauaa napata sitä mukaansa, mutta hetken päästä olikin tiputtanut tämän aukinaisena maahan vaihtaakseen irrotettavat kätensä toisiin taistelua varten. Siinäkin vaiheesa nuori vaaleahiuksinen kyborgi hieman epäröi, että oliko tämä oikein häneltä, mutta ei hän muutakaan vaihtoehtoa kokenut sopivaksi tällä hetkellä. Hänen oli suojeltava omiaan.
Kun Genos oli saanut hiljaisen huokaisun kera napsautettua pienen sähköpurkauksen kera viimeisen taistelutilanteita varten luodun kätensä omalle paikalleen, hän oli valmis. Kyborgi juoksi metallipalaset kehossaan kolisten niin ripeästi takaisin aulaan, että luisui liukasta lattiaa pitkin sivuttain, katseensa kohdistuneena aulan etuovista ulos, missä taistelu edelleen kävi kuumana. Hän ei tiennyt, mitä tuolla ulkosalla oli tähän mennessä sattunut sillä välin, kun oli poissa, mutta kyborgi kuitenkin päätti tehdä näyttävän sisääntulon taistelukentälle, ihan vain izvorilaisten tiedoksi että hän oli saapunut. Genoksen silmien iirikset vaalenivat samanaikaisesti, kun kyborgikäsiensä kuumenevat metallipalaset paljastivat oranssinkeltaisen hehkun väliköistä pistäessään kätensä nyrkkiin. Hän muutti itseään sellaiseen asentoon, että jalkansa olivat levällään aavistuksen verran, polvensa hiukan jäykästi koukussa sillä aikaa, kun kyborgi-osista rakennettu kehonsa valmistautui tulevaan taisteluun kuumenemalla. Hän sisään henkäisten vielä nopeasti analysoi ulkosalla tapahtumia, kunnes hetken päästä sieltä, missä Genoksen lapaluiden kuuluisi olla, avautui portit jotka avasivat suuren tulivoiman. Genoksen tuli vain valita suunta mihin mennä, ja niin hän suuren räjähdyksen saattelemana lensi Elyanin rakennuksen katon läpi nyrkki edellä niin, että sementtikaton palasia lensi sinne sun tänne Genoksen ympäriltä. Ääni, mitä hänen aiheuttamastaan tuhosta oli massava, että hänen tuloaan ei voinut mitenkään missata. Genoksesta ehkä sekunnin tai parin aikana tuntui pahalta, että oli juuri tuhonnut päämajaa sekä sisältä että ulkoa, mutta se olisi muutenkin tuhoutunut ennemmin tai myöhemmin. Hän heittäytyi tulivoiman ansioista niin korkealle, että onnistui siitä nopeasti vilkaisemaan anturiensa avulla, paljonko väkeä oli taistelemassa yläilmoista käsin, mikä myös edesautti häntä pähkäilyssä, mitä hän voisi tovereidensa eteen tehdä. Hän kuitenkin kiinnitti huomiotaan siihen, miten porukka alkoi hajaantumaan: jotkut menivät suorinta tietä joen yli kaupunkiin, toiset taas aivan vastakkaiseen suuntaan läheiseen metsään. Mitä oli tapahtanut? Oliko joku apujohtajista antanut käskyn, ja mitä varten? Genos kuitenkin totteli sanaa, mitä ei ollut itse kuulemassa ja ennen kuin tippuisi maahan, hän otti tulivoimallaan lisää etäisyyttää maan kamarasta ja lähti suuntaamaan pää edellä suurella nopeudella kohti kaupunkia muita elyanalaisia seuratakseen.

Nimi: Vision (Izvor)

04.05.2019 00:51
Vision tunsi kasvavaa ahdistusta, vaikka yrittikin parhaansa mukaan pitää kasvavan epämukavuuden kurissa suojatessaan Izvorin taistelijoita parhaansa mukaan. Parempi olla ajattelematta liikaa, muuten hän joutui vakuuttamaan itseään tekevänsä oikein, vaikka hän tiesikin, että jotain oli tehtävä.
Visionin jalokiven energiasäde leikkasi asfalttia, mutta hän pysäytti sen järkyttyneenä, kun hänen silmiinsä osui hahmo, joka melkein joutui sen tielle. Visionin katse jähmettyi hahmoon samalla, kun tämä kohotti aivan yhtä epäuskoisen katseensa ylös taivaalla leijuvaan androidiin. Visionin siniset silmät laajenivat, kun hän tunnisti harmaaseen pukeutuneen ruskeahiuksisen naisen. "Wanda", Visionin suusta pääsi hiljainen henkäys, vaikka se osittain hukkuikin ympärillä kaikuvaan taistelun meteliin, hänen suunsaliikkeet olivat kuitenkin näkyvissä.
Androidi huomasi jämähtäneensä paikalleen. Hän tunsi järkytystä siitä, että nuori nainen oli heidän vastustajiensa joukossa. Visonin olisi pitänyt tietää, itse asiassa hän olisi melkein voinut päätellä sen, mutta joutui häpeäkseen myöntämään, että oli tahallaan kieltäytynyt miettimästä sitä vaihtoehtoa. Hän oli syyllistynyt itsepetokseen, Vision ei tiennyt mitä ajatella moisesta vihreestä.
Hän ei myöskään ollut koskaan puhunut Wandan kanssa siitä, mihin kuului, osittain jopa peläten, että Wanda ei olisi pitänyt Izvorista ja siksi alkanut vihata myös punavoittoista androidia. Hänen oli myönnettävä, että hän oli pitänyt Wandan seurasta ja siitä, miltä naisen kanssa puhuminen oli tuntunut, niin vaivattomalta ja uudelta. Hän ei ollut tahtonut vaarantaa sitä ja se oli johtanut tähän. Nyt he olivat vastakkain, heidän pitäisi taistella toisiaan vastaan ja se sai Visionin hämmentyneeksi ja hieman hätääntyneeksi myös. Hän olisi tarvinnut aikaa koota ajatuksensa ja hän ymmärsi, ettei tiennyt yhtään mitä tehdä. Hänen pitäisi selittää Wandalle, kertoa hänelle...
Hän yritti leijua alemmas ja avata suunsa selittääkseen jotenkin, kuitenkin silloin tapahtui jotain, mikä katkaisi Visionin aikeet.

Nimi: Wanda Maximoff (Elyan)

03.05.2019 16:15
Sillä välin, kun Izvor oli saapumassa Elyanin päämajan pihalle monen hengen joukon voimin ja Elyan oli valmistautumassa evakointiin, Wanda oli sisätiloissa ottamassa rennosti oleskelutilassa. Hän ei paljoa äänessä ollut, vaikka ympärillään olikin liittoutumansa jäseniä höpöttelemässä niitä ja näitä keskenänsä, pitkähiuksinen nuori nainen vain istui satunnaisen sohvan päädyssä mahdollisimman vähän tilaa vieden. Hän pyöritteli ja muotoili pienin liikkein sormillansa pientä punertavansävyistä energiapurkausta ihan vain tylsyyttään, ajatuksiensa kuitenkin pyörien viimeaikojen tapahtumissa.
Joku Wandalle tuntematon rezik oli päättänyt tuhota paikkoja kaupungilla, mikä oli tullut Izvorin sekä Elyanin tietoon lähes välittömästi tapahtuman jälkeen. Wanda oli ollut tehtävällä tuonnoin ja nähnyt omin sinisin silmin, millaista tuhoa tämä eräs oli saanut aikaan. Ihmisiä tapahtumapaikalla vallitsi paniikki, epätietoisuus ja turvattomuus eikä Wanda voinut syyttää heitä siitä. Siinä vaiheessa hänellekin ilmeni monia kysymyksiä tapahtuneesta, mihin ei ole vieläkään tähän päivään asti saanut vastauksia: kuka olisi näin tehnyt, ja olisiko se joku mahdollisesti kuulunut heihin? Wanda ei toivonut perimmäisen olevan totta, sillä hän tiesi tai uskoi sydämessään, ettei väkensä tekisi mitään tuollaista huomiota hakeakseen. Oli miten oli, Izvor pakostakin tiesi tästä ja ties mitä heillä mahtaisi olla mielensä päällä parhaillaan, ja se hermostti erityisesti Wandaa. Hän vain toivoi, että mitä ikinä tapahtuisikaan, niin Vision olisi turvassa. Nuori nainen ei tiennyt, missä androidi oli parhaillaan, mutta siitä huolimatta murehti toisen perään vaikka tiesikin hänen voivan puolustavan itseään pinteeseen joutuessaan.
Pitkähiuksinen neitokainen heräsi lähes välittömästi ajatuksistaan hätkähtääkseen sille, kun vähemmän tuttu ääni kajahti Elyanin päämajan jokaisesta kolkasta kaiuttimien kautta. Hän nousi sohvalta ylös hoikille jaloilleen vaan kuullakseen sydältä kavaltavan tiedotuksen, että heidät on saarrettu. Wandan pupillit siristyivät siinä samalla hetkellä, ja tunsi yllättävän ahdistuksen tunteen rinnassaan, eikä sitä helpottanut se, että päätään hiukan kääntäessään hän näki aulan lasiovien takana väkeä. Paljon väkeä. Heidät todellakin oli saarrettu, Izvorin toimesta. Ja heillä oli yksi heistä vankina.
Wandan ahdistuksen ja tiedottomuuden tunne hälveni yhtä nopeasti kuin ilmestyikin tilanteen käsittäessään, korvautuen tällä kertaa inholla ja kasvavalla vihalla ja sen myös huomasi ulkoapäin katsottuna. Hänen suunsa muotoutui tiukaksi viivaksi ja kulmat painuivat kurtulle sormiensa pureutuessa hänen kämmeniinsä. Hän hillitsi itseään parhaansa mukaan, ettei olisi voimillansa nostanut vierellään olevaa sohvaa ilmoihin, jolla oli äsken istunut ja heittänyt sitä izvorilaisia päin, ja hän kiittikin ainakin hetken L:ää siitä, että hän oli kieltänyt elyanialaisia hyökkäämästä. Aivan kaikkiin johtajan käsky ei kuitenkaan tehonnut, sillä porukan kuumakalle Three päätti ottaa aloittaa hyökkäysaallon itse, mistä sitten koko sekametelisoppa alkoi. Pian Wanda olikin päämajan ulkopuolella, taistelemassa izvorilaisia vastaan rezikinä, jota izvorilaiset niin heissä halveksuivat.
Scarlet Witchinä tunnettu naisen katse kävi vähän kaikkialla käydyn taistelun aikana, kun hän yritti tähdätä häntä ja muita kohtia hyökkääviä ihmisiä samanaikaisesti energiapalloillaan, mitä hän muotoili käsissään. Hän myös yritti parhaansa mukana liikku ajoukon takaosassa, mutta tilanteen pahentuessa tummahiuksinen rezik siirtyi edemmäs liittolaistensa tueksi. Hän loi pahimpien ammuskeluaaltojen aikaan suuren punertavan suojakaaren heidän eteensä, jota izvorilaisten aseiden ammukset pamauttelivat niin kauan kuin Wandan voimat kestivät sellaista muuria ylläpitämään. Häntä ei sellainen uuvuttanut kovinkaan paljon, mutta hän kuitenkin halusi pysyä vetreässä kunnossa ja kykenevänä suojelemaan itseään myös muillakin tavoilla. Jotkut izvorilaiset hän kukisti yksinkertaisesti vain heivaamalla nuo heidän suojahaarniskoihin voimillaan takertumalla kauemmas taistelutantereelta tai sitten käymällä lyhytkestoista lähitaistelua noiden kanssa.
Ja ennemmin tai myöhemmin taistelun alkamisesta, tuli käsky hajaantua, mikä pysäytti Wandan siitä, mitä oli tekemässä ja vaan nähdäkseen Elyanin toisen apujohtajista romahtamassa maahan kauemapana hänestä. Hän ei tästä enää noussut, eikä Wanda voinut muuta kuin katsoa näkyä katkonaisesti ulos henkäisten järkyttynyt ilme kasvoillaan. Näky järkytti häntä, eikä se edesauttanut hänen sisällään roihuavaa vihaansa, mitä hän oli vielä hetki sitten purkanut hyökkääviin izvorilaisiin. Ja nyt, heidän toinen johtajistaan oli kuollut näiden toimesta. Wanda kiinnitti nopeasti huomionsa L:n ruumiin ääressä seisoviin miehiin, jotka tunnisti Izvorin johtajiksi, joista toinen oli veren tahrima eikä naisella mennyt kauaa tajuta hänen olleen se, joka Elyanin johtojäsenen oli kukistanut oman miekkansa kautta. Wandan pulssi koheni, mikä samalla aiheutti hänen hengittämisen tarpeen tihentymistä ja hän olikin aikeissaan vihamielinen irvistys kasvoillaan haastaa kaksi johtajaa taisteluun naista itseään vastaan, kunnes jokin halkaisi asfalttia hänen vierestään. Nainen pompahti tästä kauemmaksi ja laaserin kulkua seuraten, hän päätyi katsomaan säikähtäneenä mutta tiukasti kohti yläilmoja. Ja se, mitä Wanda näki pysäytti hänet totaalisesti. Se oli Vision, mukana taistelussa.
"Ei voi olla totta", Wanda henkäisi puoliääneen selkeästä epäuskosta, siniset silmät pyöreinä. Miksi Vision oli täällä? Ja miten? Hän toivoi selitystä tähän ilmassa leijuilevalta androidilta itseltään, mutta siihen oli erittäin huono aika juuri nyt. Jos hän saisi edes punavoittoisen androidin huomion, hän olisi enemmän kuin tyytyväinen, vaikka pelkäsikin pahinta erään mielikuvan käydessä hänen mielessään. Kuuluiko Vision kenties Izvoriin?

Nimi: Vision (Izvor)

03.05.2019 00:55
Vision seurasi alkanutta taistelua vaiti sivummalta. Heidän aikansa ei ollut vielä mennä ja Vision odotti rauhassa käskyä hyökätä. Levi Ackerman, Izvorin toinen johtaja, joka toimi heidän ryhmänsä johtajana ei ollut vielä antanut hyökkäyskäskyä, joten he pysyttelivät vielä melko lähellä Brennania ja hänen kenttälääkintätiimiään. He olivat kuitenkin levittäytyneet asemiin ja Vision seurasi ihmistä tarkempien aistiensa avulla etenevää taistelua. Hän vilkaisi Tonyn suuntaan, kun kentällä alkoi tapahtua, jotain suojaliiveihin liittyvää. Vision oli varma, että teknikko osaisi hoitaa ongelman ja luultavasti siihen luotti myös Erwin Smith.
Androidi valpastui uudestaan, kun heidän johtajansa vilkaisi heihin tiukasti ja ilmoitti lyhyesti: "Mennään." Kaikki lähtivät yksi kerrallaan seuraamaan lyhyttä toista johtajaa kohti taistelua Elyanin päämajan edessä. Vision nousi ilmaan muiden jäljessä ja lähti lentämään kohti taistelua vaivattoman näköisesti. Kuitenkin ilme hänen kasvoillaan oli vakava ja jopa hieman huolestunut. Hän ei pitänyt siitä, mihin suuntaan kaikki oli menossa, vaikka ymmärsikin sen tarpeellisuuden. Hän oli sitä mieltä, että näin oli tehtävä, mutta silti... Visionin katse pyyhkäisi taistelijoiden ohitse ja kävi myös Tonyssa, ennen kuin palasi eteenpäin. Punavoittoinen androidi yritti olla ajattelematta naista, jota ei toivonut tapaavansa taistelun aikana. Vision toivoi, ettei hän kuuluisi liittoumiin ja olisi jossakin kaukana.
Vision jäi hieman haluttomana korkealle taistelun yläpuolelle. Hän kuitenkin osallistui leikkaamalla otsansa jalokiven energiasäteellä asfalttia, saaden muutaman rezikin kavahtamaan kauemmas izvorilaisista. Androidin katse singahti nopeasti pyörivään pieneen suippokorvaiseen naiseen, joka sinkoili punaisia energiapalloja ympäriinsä. Tämä pienikokoinen hullusti naurava rezik nainen oli vahva, mutta ei tarpeeksi. Vision lähetti energiasäteen naista päin, jotta tämä joutuisi käyttämään voimia suojautumiseen muiden kimppuun hyökkäämisen sijasta. Yksi naisen lähettämistä energiapalloista syöksyi Visionia kohden, mutta androidi muutti kehonsa tiheyttä väliaikaisesti ja energiapallo kulki hänen lävitseen häntä vahingoittamatta. Androidi alkoi etsiä lisää kohteita, mutta tunsi itsensä silti haluttomaksi taistelemaan. Mutta tämä oli tehtävä. Hän huomasi haravoivansa väkijoukkoa jopa hieman huolissaan.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

02.05.2019 23:24
Erwin oli niin keskittynyt painamaan miekallaan rezikin maahan, ettei olisi huomannut takaansa loikkaavaa miestä ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Hän havahtui kuullessaan takaansa suhahduksen. Hän ei ehtinyt kuitenkaan kääntää päätään ja näki silmäkulmastaan vain vilahduksen jotain tummaa, ennen kuin kuvottava ääni kantautui hänen takaansa, kun miekan terä tunkeutui lihan lävitse. Erwin veti miekkansa rezikistä, joka kaatui jo kuolleena maahan ja kääntyi ympäri parahiksi nähdäkseen, kuinka Levi veti terän pörröhiuksisen nuorukaisen selästä ja hetken paikallaan haukkoen tämä kaatui maahan. Erwin katseli sinisillä silmillään lähes ilmeettömästi itseään lyhyempää nuorukaista, jonka kädestä puukko kalahti kivetykselle hänen kaatuessaan viimeisiä varoituksia pihisten maahan. Erwinin katse näytti liikkumattomalta, mutta hän kiinnitti huomionsa myös lähes tuiman päättäväiseen ilmeeseen Levin kasvoilla, sekä veripisaroihin hänen ihollaan. Erwin ei osannut tuntea edes järkytystä siitä, miten lähellä hän oli ollut menettää henkensä, tämä tuntematon rezik oli ollut hyvä, se hänelle myönnettäköön.
Ohikiitävän hetken Erwin pohti kuka nyt kuollut mies oli ollut, oliko hän ollut joku tärkeä Elyanissa? Romanoff ei ainakaan ollut puhunut hänestä. Kuitenkin hänen käskynsä oli saanut osan rezikeistä hajaantumaan ja sen myötä myös izvorilaiset olivat pakotettuja seuraamaan. Kenties, se oli ollut vain toive.
Kaikesta siitä välinpitämättömyydestä huolimatta, jota hän lähes tunsi omaa henkeään kohtaan, hän kuitenkin huomasi tuntevansa jotain sen lyhyen hetken kun katsoi lyhyemmän johtajan silmiin. Hän nyökkäsi pienesti ja pyyhkäisi miekkansa terän puhtaaksi saappaansa varteen. "Kiitos Levi", hän sanoi vakavana ja hän todella tarkoitti sanojaan. Kuinka paljon hän tulisi olemaan kiitollisuuden velassa toiselle johtajalle ennen kuin taistelu olisi lopussa? Mikäli hän olisi enää hengissä. Erwinin tuimalta näyttävä katse kiersi Levin pään yli taistelijoihin ja paikalta hajaantuviin rezikeihin. Hän toivoi, että Stark saisi ongelman korjattua liivien suhteen.
Se, että Levi oli ehtinyt paikalle ja hänen avukseen oli jotain, mitä Erwin saattoi odottaa vain häneltä ja kosketti sitten hyvin lyhyesti ohikävellessään Levin olkaa kääntääkseen hänen huomionsa huomaamattomasti haluamaansa suuntaan. "Jatkamme hyökkäystä täällä, vie osa joukostasi hajaantuvien perään, emme saa päästää heitä pakoon. Jos olen oikeassa päädymme luultavasti lopulta kaikki hajaantumaan heidän peräänsä ennen kuin tämä loppuu." Enempää aikaa sanailulle ei ollut ja mikäli Levi ei vastustelisi tai sanoisi muuta Erwin nyökkäisi miehelle lyhyesti ennen kuin harppoisi takaisin taisteluun. Erwin sai vastustajakseen uuden rezikin, joka tämäkin vaikutti taistelevan miekoilla ja Erwin otti tuntemattoman henkilön iskun vastaan kahdella terällä.

Nimi: L (Elyan)

27.04.2019 01:19
L oli loikannut jo ilmaan. Hän saattoi olla laiha ja hintelä, mutta hän oli harjoitellut itsepuolustusta pitkään ja nyt siitä olisi hyötyä. Hän oli niin vähällä, niin vähällä onnistua. Hän melkein tappoi Izvorin pääjohtajan. Melkein tappoi Erwin Smithin. Melkein.
L:n hyppy pysähtyi yllättäen. Miekka lävisti hänet takaapäin varoittamatta ja niin yllättäen, että pörröpäinen nuorukainen hädintuskin ehti käsittää mitä tapahtui. Hänen pyöreät silmänsä laajenivat, mustat pupillit valtavan kokoisina ja hänen suunsa aukeni kuin järkytyksestä, vaikka ääntäkään ei tullut. Hetken hän seisoi siinä iskusta ja oman pysähtyneen vauhtinsa voimasta horjuen. Hänen katseensa laski alas terään, joka pilkisti hänen vatsastaan. Kipua ei tuntunut vielä ja L:n ajatukset toimivat vielä jotenkin. Hän ymmärsi, että se johtui shokista, kohta kipukin tulisi ja pian hänen aivonsa lakkaisivat...
L seisoi paikallaan huojuen, hetki tuntui hänelle niin pitkältä, kuin elinikä vaikka sen täytyi todellisuudessa kestää vain sekunteja. Veitsi putosi hänen käsistään ja samalla hetkellä hän huomasi katsovansa ylös kääntyneen Izvorin johtajan kylmiin sinisiin silmiin. Samalla häntä miekalla iskenyt izvorilainen tarttui häntä olasta ja veti miekan ulos hänen selästään. Heti kun miekka poistettiin veri pääsi virtaamaan vapaasti ja sitä ryöpsähti ensimmäisenä L:n suusta ja hänen käsilleen, jotka vaistomaisesti peittivät vatsan haavan, vaikka se turhaa olikin. Hän valahti polvilleen.
Hän jäi hetkeksi siihen haukkoen henkeä, mikä kuulosti pelkältä korinalta. Nyt hän näki, että hänen tappanut mies oli toinen Izvorin johtajista. Levi Ackerman. Hän oli hyväksynyt jo sen, että miehen aiheuttama isku aiheutuisi hänen kuolemakseen, sillä niin se oli. Hän tunsi olonsa yllättävän rauhalliseksi sinä hetkenä. Hän oli osannut odottaa kuolevansa. Mutta hän oli silti epäonnistunut ja hän ei tiennyt minkä tunteen se hänessä herätti.
Kaikki alkoi hämärtyä ja se, etteivät hänen ajatuksensa enää toimineet kunnolla oli ehkä kaikesta pelottavinta. Vielä hän voisi kuitenkin yrittää tehdä jotain, ajatella vielä jotain. Vielä jotakin...
"Hajaantukaa...! Ha... jaantukaa..." Ne sanat olivat ainoat, jotka L sai sanottua, liian hiljaa ja yskien verta. Hän ei saanut enää tarpeeksi ilmaa huutaakseen. Mutta Elyanin olisi pakko hajaantua, Elyanin ja paikalle saapuneiden muiden rezikien. Niin heillä voisi ehkä olla vielä mahdollisuuksia pelastaa osa. Pakottaa Izvorikin hajaantumaan.
Ihme kyllä, joku lähellä taisteleva elyanilainen kuuli hänen hiljaiset sanansa ja alkoi huutaa myös "Hajaantukaa!" Pian huuto levisi muihinkin ja lysähtäessään kyljelleen maahan L ymmärsi onnistuneensa. Hän näki juoksuakselista, että osa elyanilaisista lähti perääntymään kaupunkiin, kun osa jäi taistelemaan päämajan eteen. Näytti siltä, että ainakin osa Levin tuomista izvorilaisista lähti heidän peräänsä. L:n näkökenttä sumentui jo. Hän näki vain kirkkauden ylhäällä. Vai oliko se sittenkin lasi-ikkuna? Ja hän kuuli kellot. Turta hymy levisi hänen huulilleen ja L, Lawliet kuoli ennen kuin kukaan ehti edes hänen luokseen tai edes tiesi kuka oli kuollut.

Nimi: Levi Ackerman (Izvor)

26.04.2019 23:51
Izvor oli näköjään onnistunut suunnitelmassaan houkutella rezikit ulos piiloistansa, ja näin Levi totesi itsekseen sivuun parkattujen autojen lomasta, minne hän oli jäänyt oman ryhmänsä kanssa odottamaan seuraavaa käskyä toimia. Heitä ei varsinaisesti käskytellä ympäriinsä, mutta tilanteita on arvioitava sen mukaan, mikä kolmesta ryhmästä heidän auttavaa kättään tarvitsee. Tällä hetkellä ainakaan Levin mielestä se ei ollut tarpeellista, mutta ehkä hetken päästä asiat olisivat toisin. Sillä aikaa hän vain seurasi taistelua sivusta, kätensä leväten miekkojensa kahvoilla kuin valmiudessa. Hänellä meni myös jotenkin ohi se, mitä Stark ja Vision jutustelivat keskenään, mutta ennen aikojaan oli Levin aika loistaa. Levi havaitsi, miten monta rezikiä oikeasti oli izvorilaisia vastassa, ja kuinka moni oman liittoutumansa jäsenistä oli jo kohdannut kohtalonsa taistelukentällä. Asvaltti taistelijoiden alla oli värjääntynyt punaiseksi heidän verestään, kun yksitellen lisää ruumiita kasaantui lepäämään sitä vasten. Levin kasvot tuskin värähtivätkään näystä, mitä parhaillaan seurasi vielä sivusta, mutta pienet rypyt ilmaantuivat aikuisen miehen silmien alle. Tämä oli todellakin odoteltavissa. Olisi turhan optimististä ajatella, etteivät he menettäisi taistelijoita tämän sodan takia, jonka he aloittivat rezikejä vastaan. Mutta Levi ei jäänyt kuhnimaan enää pidemmäksi aikaa. Hän mitään sanomatta veti miekat esiin tupeistaan, levittäen ne sivuillensa taistelua varten. Lyhyt mies loi nopean vilkaisun miehiin (ja androidiin), jotka oli valinnut lähtevän mukaansa ja erikoisen tiukasti ilmoitti: "Mennään."
Vaikka hänen olisi varmaan pitänyt odottaa ryhmäläisiään vähän kauemmin kuin vain hetken, Levi syöksyi ensimmäisenä taistelutantereelle muiden izvorilaisten sekä rezikien sekaan 3DMG:n vaijereiden avulla tehdyllä loikalla, joka oli kiinnittynyt aika sukkelaan Elyanin päämajan katolle. Ja kuten oli arvellutkin, rezikit olivat havainneet izvorilaisten lisävoimat, ja kävivät lähes oitis Levin kituksiin kiinni, kun lyhyt mies oli päässyt alas maahan, ettei lisävoimista olisi mitään hyötyä izvorilaisille. Ensimmäisen vastaantulevan rezikin torjui miekoillaan, ennen kuin työnsi tämän sivuun ja upotti terän suoraan ihmiseltä näyttävän olennon mahasta läpi, että veri pulppusi suurena purkauksena Levin päälle. Levi irvisti inhottavalle tunteelle, kun tiedosti vaatteidensa likaantuneen pelkästään tuon takia, mutta ei antanut sen vaivata häntä juuri nyt. Hän veti verestä punaiseksi värjääntyneet miekkansa takaisin sivuilleen ja seurasi hetken, kuinka kivusta uliseva rezik valahti jalkojensa juurelle tekemään hidastaa kuolemaa vuotamalla kuiviin. Levi ei milläkään tasolla tuntenut syyllisyyttä siitä, mitä oli juuri tälle otukselle tehnyt, mutta ei mielellään halunnut pitkään jäädä seuraamaan, kuinka tämä kitui maassa sillä aikaa, kun muut rezikit tappoivat Izvorin väkeä parhaillaan johtajan ympärillä. Niinpä hän jatkoi etenemistä, ja toivoi samalla erottavansa Erwinin jostakin taistelutantereelta. Tähän mennessä hän ei ole nähnyt kyseistä miestä, mutta ei mennyt vielä uskomaan tälle olleen sattunut jotakin.
Ennemmin tai myöhemmin, Levi löysi etsimänsä miehen. Hän oli bongannut tämän jo kaukaa, kun oli niitannut taas yhden rezikeistä, joka oli hänen kimppuunsa käynyt samalla, kun lyhyt mies yritti edetä joukon etujoukkoihin. Hän ei huokaissut ääneen helpotuksesta tai mitään sellaista, vaikka olikin löytänyt Izvorin ensimmäisen johtajan elossa. Tai no, yksinkertaisesti hän ei olisi edes siihen edes kerennyt, kun huomasi jotakin hämärää olevan tekeillä. Levi oli onnekas, että oli huomannut, kuinka toinen hänelle tuntematon mmatukkainen mies oli hivuttautunut Izvorin johtajan taka-alalle, pidelleen kädessään puukkoa. Levi ei olisi muuten tähän kiinnittänyt huomiotaan, ellei tämä kyseinen mies sattuisi pitämään katsettaan tiiviisti Erwinin selässä lähestyessään tätä uhkaavasti. Sisäiset hälytyskellot alkoivat soimaan Levin pään sisällä, ja tunsi kuinka sydämensä muljahti epämukavasti, johtuen sen hetkisestä paniikista. Hän ei yleensä tehnyt hätiköityjä päätöksiä näin äkkiseltä, mutta jos hän jäisi nyt katsomaan sivusta tätä, hän ei antaisi sitä koskaan itselleen anteeksi.
Epäröimättä, Levin sisällä kuohahtaessa, hän otti nopeita askeleita, melkein rynniten tuntematonta miestä takaa päin toinen miekoistaan ojossa ja hetken kuluttua, miekka oli seivästänyt tämän. Levin naamalle pärskähti tästä satunnaisia veripisaroita, mikä sai hänet irvistämään hiukan, mutta tähän asti hän näytti sivullisen näkökulmasta tunteettomalta ja armottomalta. Hän ei pitänyt toisten tappamisesta henkilökohtaisesti, mutta miksi hän oli tämän hepun tappanut, siihen oli ihan hyvä syy.
Izvorin johtajan vapaa käsi pureutui kuolevan miehen olkapäähän seisoessaan tämän takana, että sai vedettyä miekkansa ulos tämän verta pulppuavasta haavasta, minkä oli miehelle aiheuttanut.

Nimi: Ratio (Elyan)

27.03.2019 23:51
Ratio oli täynnä raivoa. Yleensä hän ei koskaan menettänyt malttiaan, pysyi aina rauhallisena silloinkin, kun oli taisteltava. Nyt tilanne oli kuitenkin aiavan toinen. Ruskeahiuksinen izvorilainen, joka hänellä oli vastassaan päästi vain sarkastisen tuhahduksen vastaukseksi Ration syytökselle, mikä tällä hetkellä sai valkotakkisen miehen vain vihaisemmaksi. Eikö tämä mies tuntenut mitään pistoa omatunnossaan hyökätessään heidän kimppuunsa? Katsoessaan sivusta mitä Birthdaylle oli tehty? Eipä kai, rezikejä pidettiin hirviöinä.
Ratio ei sanonut mitään vastaukseksi toisen miehen vähätteleville sanoille vaan irvisti sen sijaan, näyttäen hetken verran siltä, että näytti hampaitaan kuin koira valmiina hyökkäämään. No, hän ei ehkä ollut yhtä petomainen kuin Three, mutta hänkään ei antaisi vastustajalle aikaa hengähtää. Ration hyökätessä metalliset hansikkaat ojossa Izvorin sotilas torjui hänen iskunsa miekoillaan. Ratio kykeni minimuminsa vuoksi näkemään, mitä kohdat olivat tälle miehelle heikoimmat ja vaikka hän olikin hyvässä kunnossa, kaikilla oli heikkouksia ja Ratio kykeni näkemään ne selvästi.
Heittotähdet harhauttivat miestä vain hetkeksi ja Ratio hyökkäsi jo uudestaan. Tällä kertaa izvorilainen ei kuitenkaan vain torjunut iskua vaan hyökkäsi hänekin sinihiuksista miestä kohden. Ratio kuitenkin väisti miekkojen iskut vaivattomasti astumalla sivuun ja loikkaamalla vielä hitusen ilmaan. Hänen oli myös helppoa ennakoida iskut.
Ratio oli juuri suunnitellut parasta iskutapaa huomioidakseen jonkinlaisen suojaliivin, joka miehellä oli päällä. Ratiota masensi ajatus siitä, kuinka helposti Birthday olisi voinut vain antaa tyypille mojovan tällin, kuten vaaleahiuksinen mies olisi asian ilmaissut. Kuitenkaan Ration ei tarvinnut välittää enää liivistä, sillä jostain syystä hänen vastustajansa päätti nakata suojan pois kuin se olisi polttanut häntä.
Ratio reagoi saman tien antamatta häntä kenties nuoremmalle miehelle kunnolla aikaa tointua. Elyanin lääkäri hyökkäsi hansikkaat ojennettuina ja tähtäsi kohden miehen keskivartaloa. Mikäli mies ehtisi nostaa miekkaansa suojaksi kulma olisi sellainen, että ihme, mikäli se ei tekisi jotain vahinkoa erikoiselle terälle. Mikäli mies taas ei ehtisi reagoida tarpeeksi nopeasti Ration nyrkki osuisi häntä palleaan, lennättäen miehen varmasti iskun myötä taemmas. Iskun tehtävänä oli vain lamaannuttaa mies hetkeksi, eikä se osuessaan aiheuttaisi mitään hengenvaarallista vammaa. Vielä. Ratio ei aikonut päästää miestä helpolla. Nyrkit yhä eteensä nostettuina hän ärisi: "Mitä te oikein olette tehneet hänelle?!" Hän näki yhä silmiensä edessä miten elottomalta Birthday oli näyttänyt, kun häntä kantanut Reno oli tiputtanut hänet maahan.

Nimi: Reinhardt Wilhelm (Izvor)

29.01.2019 11:12
Vanhus oli täydessä valmiudessa Primus-ryhmän etujoukoissa, ja oli koko ajan valmiina suojaamaan ryhmäänsä valtavalla kilvellään. Ei mennyt kauaakaan, kun tunnelista jo kajahti karjahdus jonka jälkeen sieltä syöksyi ulos suurikokoinen, leijonaa muistuttava mies perässään joukko kaikenkokoisia ja -näköisiä Elyanilaisia.
Leijonaa muistuttava mies hyökkäsi suoraan Reinhardtia päin, mutta kokenut vanhus oli osannut valmistautua. Hän nosti suuren kilpensä hänen ja leijonaa muistuttavan miehen väliin jolloin mies iskeytyi kynnet ojossa suoraan kilven kestävälle pinnalle. Vaikka mies olikin suurikokoinen ei se riittänut päihittämään Reinhardtin kokoa. Reinhardt heilautti voimalla kilpeään saadakseen miehen irti, mahdollisesti lennähtämään hieman kauemmaksi, että pystyisi helpommin hyökkäämään vasarallaan. Vaikka Reinhardt olikin todella vahva hän jäi vahvaksi kakkoseksi nopeudessa, raskaassa haarniskassa oli näet hankala olla ketterä saatikka sitten nopea.
Saksalainen mies heilautti vasaraansa sen rakettimoottoreita käyttäen häntä kohti hyökännyttä miestä päin. Jos Reinhardt ei osuisi mieheen, hän löisi vasaransa maahan saaden aikaan miestä kohti noin 20m säteelle maanjäristyksen tapaisen voimakkaan iskun. Miehen onneksi hän oli etujoukoissa, aika reilusti muiden edellä joten hän voisi melkeinpä huoletta käyttää vasaraansa taistelussa ettei vahingossakaan vahingoittaisi muita Izvorilaisia.

©2019 Legendat - suntuubi.com