Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipelaaminen tapahtuu täällä.

 

Kellonaika: 10.00 - 11.00

Vuodenaika: Syksy

Lämpötila: 8 °C

Sää: Sää on pilvinen ja tuuli viileä.

 

~Chat~

 

~Kartta~

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kai Parker (Erakko)

21.11.2017 20:04
Kai katsahti Artemista kummastuneena tuon sanoessa, ettei toinen malli osannut lentää. "Siinä sinä olet väärässä, se nimittäin osaa lentää." vanhempi mies totesi yllättävän neutraaliin sävyyn kiusoittelun sijaan. Hän jaksoi seurata Artemiksen työskentelyä yllättävän maltillisesti ja ilmoitti nyökkäämällä aina kun oli samaa mieltä. Kai ei yleensä osannut tukkia suutaan, mutta nyt hän tunsi loitsunsa vaikutukset kehossaan.
"Etkö muka ole vielä saaut ujutettua lutikkaa sisälle robotin mukana? Se olisi voinut olla hieman yksinkertaisempaa kuin tämä." Mies huomautti viitateen kädellään kannettavan tietokoneen ruutuun, jossa maailma näkyi robotin silmin Artemiksen ohjatessa sitä kohti viemäriverkostoa.
Sitä ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä jokin iskeytyi robottiin sen näkökentän ulkopuolelta. Ruudussa näkyvä kuva särähti ennen kuin se pimeni kokonaan ja yhteys katkesi. Kai katsoi mustaa ruutua hetken yllättyneenä ja yritti parhaansa mukaan olla naurahtamatta. Robotti oli ollut heidän hallussaan suurinpiirtein kymmenen minuuttia, mikä oli aika säälittävää. "Näyttää siltä, että peli on ohi." Kai huomautti kääntäessään katseensa ruudulta Artemikseen. Nuorukainen tuskin olisi valmis luovuttamaan näin helposti.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

18.11.2017 19:02
Tony alkoi miettiä miten asiansa esittäisi jo ennen kuin Erwin esitti pahoittelunsa edelliselle keskustelutoverilleen. Teknikko kuuli ruskeahiuksisen miehen toetavan: "Totta kai, kiitos ajastasi" tuon lähtiessä portaiden suuntaan. Mustahiuksinen mies seurasi Erwiniä komentokeskukseen jääden seisomaan oven läheisyyteen. Johtaja esitti kysymyksensä rauhallisesti, mutta Tony saattoi vain arvailla, kuinka stressaantunut tuo oikeasti oli.
"Sodankäynti roboteilla on todennäköisesti vaarantunut." Hän totesi yksinkertaisesti. "Palatessani päämajalle huomasin erään Gizon olevan matkalla takaisin päämajaan, mikä oli omituista tilanteeseen nähden, joten skannasin sen mahdollisten vikojen varalta." Teknikko selitti synkkänä, hartioiden jännittyessä vasten tahtoaan. ”Skannauksen aikana huomasin, että sen lähettämä signaali oli minulle tuntematon. Kyse voisi olla jonkinlaisesta teknisestä häiriöstä, mutta itse luulen, että joku oli murtanut sen robotin päästäkseen käsiksi tietoihimme.” Tony lopetti raskaan huokauksen kera. Hän tiesi, ettei kuulostanut kovin vakuuttavalta, eikä Erwin varmaankaan haluaisi uskoa hänen sanojaan todeksi, mutta Tony oli harvoin väärässä.

Nimi: Annie Leonhart (Izvor)

15.11.2017 17:26
Blondi nainen seurasi vähin äänin kahta miespuolista ystäväänsä aina heidän asunnolleen asti. Onneksi Reiner suostui tulemaan heidän mukaansa, vaikka ei muistanutkaan, miten tärkeä tehtävä heillä oli vielä käytävänä läpi. Se ei tosin onnistuisi, jos blondia miestä ei saataisi takaisin järkiinsä. Onneksi tämä ei ollut harvinaista ja Bertolt osasi hoitaa homman, kuten aina ennenkin.
Kävelymatkan jälkeen kolmikko pääsi vihdoinkin perille heidän vaatimattomaan asuntoonsa ja Bertolt kävi samantien Reinerin kimppuun, yrittäen saada herraa muistamaan keitä he oikeasti olivat. Annie kääntää katseensa pois kaksikosta, kun hänen tummatukkainen ystävänsä ottaa Reinerin kauluksista kiinni ja rupeaa huutamaan. Tietenkin nainen piti kasvonsa neutraaleina eikä välittänyt sen kummemmin tapahtuvasta, mutta ei nauttinutkaan tästä. Saadakseen välikohtauksen pois mielestään, hän päättää olla avuksi ja suuntaa keittiöön. Siitä oli jo aikaa, kun he viimeksi olivat syöneet, mutta tyhjästä jääkaapista ei saanut apuja nälkään. Annie valikoi kolme lasia hyllyltä ja täyttää ne jääkylmällä vedellä. Kylmä juotava saisi varmaan kaikkien olon edes vähän rauhallisemmaksi eikä piakoin alkavan sodan keskellä ollut aikaa pysähtyä juomaan. Kolmen lasin kantaminen oli hieman vaikeaa, mutta hän onnistui viemään ne olohuoneessa sijaitsevalle pienelle pöydälle. Näköjään Reiner oli palautunut omaksi itsekseen ja Bertolt oli päästänyt blondin kauluksista irti.
"Toivottavasti olet jo palannut järkiisi. Meillä ei ole enää paljoa aikaa", hän sanoo tyynesti Bertoltin kysyttyä heidän lapsuudenystävältään lisää kysymyksiä.
"Tässä", Annie hymähtää ojentaessaan kahdelle miehelle vesilasit.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

14.11.2017 22:01
Erwin kuunteli vaiti ja hymyili hitusen Jessen sanoille. "Toivotaan, että tosiaan kykenet iskostamaan kaiken hänen päähänsä." Erwin nyökkäsi lyhyesti Jessen puhuessa siitä, miten hän oli tottunut työsentelemään Juuzoun kanssa. Ensimmäinen johtaja oli itsekin seurannut hieman Juuzoun edistymistä, ollen itsekin hieman skeptinen nuorukaisen lapsekkaan luonteen vuoksi. Kuitenkaan hän ei ollut ollut turhan huolissaan, sillä oli luottanut Jessen kykyihin alusta alkaen. Hän olikin tyytyväisyydekseen saanut huomata Jessen tottuneen Juuzoun seuraan, kuten miehen sanatkin antoivat ymmärtää.
Erwinin ajatukset palasivat takaisin turvaajaan edessään kun mies jälleen jatkoi vakavempaan sävyyn puhettaan. Hän oli kuulostanut alussa hieman pettyneeltä, minkä Erwin ymmärsi hyvin. Jesse oli kuitenkin realistinen ja Erwin näki, että hän ymmärsi ja hyväksyi sodan riskit, joihin kuului myös se, että osa heistä ei palaisi. Erwin nyökkäsi vakavasti Jesselle. "Lupaan, että teemme parhaamme. Saat siitä sanani", Erwin sanoi. Oli vähintä, mitä Erwin saattaisi tehdä, mikäli Jesse menehtyisi, että hän täyttäisi tämän pyynnön, olihan koko sota hänen aloittamansa.
Erwin oli juuri avaamassa suunsa kysyäkseen Jessen mielipidettä vielä muutamasta asiasta, nyt kun he kerran olivat alkaneet, keskustelemaan, kun lähes hätäiset askeleet portaikon suunnalta veivät hänen huomionsa. Hän käänsi katseensa, kuten luultavasti tekivät myös Jesse, sekä Levi, mikäli mies ei ollut vielä ennättänyt poistua toimistoonsa.
Erwinin siniset silmät kapenivat hitusen kun hän näki Tony Starkin tulevan lähes juoksujalkaa. Tarpeeksi lähelle päästyään hän ilmoitti, että hänen täytyisi saada puhua Erwinin kanssa, ja että asia oli kiireellinen. Erwin kuuli kyllä kireyden myös teknikon äänessä. Hän nyökkäsi lähes tuimasti ja kääntyi nopeasti pahoittelemaan Jesselle: "Suonet anteeksi." Hän poistui Jessen luota muutamilla pitkillä harppauksilla ja viittoi Tonyn mukaansa tällä hetkellä tyhjään komentokeskukseen, joka oli kätevästi vain muutaman askeleen päässä. Erwin pysähtyi ja kääntyi Tonyyn päin, silmäillen tummahiuksista miestä vakavana, kädet ristittyinä. "Mitä asiaa sinulla oli?" Erwin kysyi hyvin samaan tapaan kuin Jesseltä, rauhalliseen sävyyn, vaikka huoli varjostikin mieltään. Hän näki jo Tonyn ilmeestä, että jotakin vakavaa oli täytynyt sattua.

Nimi: Tony Stark (Izvor)

14.11.2017 18:06
Löydettyään etsimänsä esineen Tony asettui työpöytänsä ääreen ja ryhtyi lisäämään siihen Natashan pyytämiä ominaisuuksia. Erwinin tilaama tekoäly varmaan valmistuisi parasta aikaa hänen päämajan työhuoneessaan, joten sitä ei tarvinnut murehtia. Se vain piti asentaa kommunikaatiorannekkeisiin, kun hän palaisi päämajaan.
Tunnit kuluivat lähes huomaamatta Tonyn keskittyessä työhönsä rockmusiikin pauhatessa taustalla. Myrsky ei häirinnyt häntä lainkaan, sillä hänen torninsa tuotti itse käyttämänsä energian. DUM-E tuli toisinaan pyörimään hänen ympärilleen hädissään epäonnistuttuaan kahvinkeitossa ja sotkettuaan keittiön. Jarvisin avulla Tony sai Nano Maskin päivitettyä yön aikana. Tapojensa mukaisesti hän pysytteli hereillä kahvin voimalla Jarvisin paheksuvista toteamuksista huolimatta. Tekoälyn mukaan hän muka tarvitsi unta ja 'oikeaa ruokaa', mitä ikinä se tarkoittikaan.
Päästyään vauhtiin Tony ei ikinä huomannut ajan kulua. Niin kävi tälläkin kertaa. Hän havahtui ajatuksistaan Jarvisin huomauttaessa, että kello oli jo 8 aamulla. Teknikko ei nähnyt ulos verstaastaan, mutta kuuli myrskyn ulkona laantuneen. Tony nousi tuoliltaan ja nousi portaat ylös tornin olohuoneen tapaiseen tilaan. Sen valtavista ikkunoista hän huomasi pilvisen taivaan ja kaupungin kärsimät vahingot paremmin kuin hyvin. Olihan kyseessä kuitenkin 80. kerros. Maisemaa hetken tutkittuaan Tony haki Nano Maskin vertaastaan ja kutsui asunsa ylleen ennen ulos astumistaan.
Lentäessään kaupungin läpi Tony seurasi robottien liikkeitä pohdiskellen. Ne eivät olleet ehtineet ilmeisesti olla liikkellä vielä kovinkaan pitkään, sillä ne eivät olleet päässeet vielä kauas päämajasta. Päämajaa ympäröivän muurin lähestyessä Tony hidasti vauhtiaan huomattuaan Gizon, joka muista poiketen liikkui päämajan suuntaan. Olikohan se saanut rezikin jo kiinni, vai olikohan siinä jotain vikaa? "Jarvis, skannaa." Teknikko esitti käskynsä ja tekoäly teki työtä käskettyä. Robotti ei kuljettanut rezikiä mukanaan, mutta siinä oli jotakin vialla. Sen lähettämä signaali oli hänelle vieras, eikä sitä voinut jäljittää. Mies katseli saamiaan tietoja hetken hämillään ennen kuin pelottava ajatus hiipi hänen mieleensä. Eihän se voinut olla mahdollista? Sen enempää odottamatta Tony valitsi asunsa aseista pienen EMP-ohjuksen, jonka sitten ampui robottiin. Ohjuksen lähettämä sähkömagneettinen pulssi vaurioitti robotin koneistoa ja siten esti sen etenemisen. Varmistuttuaan onnistumisestaan Tony lensi suoraa päämajan työhuoeeseen ja antoi koneiden riisua asunsa samalla, kun hän käveli aulaa kohti. "J, missä Erwin on?" Teknikko kysyi kireänä harppoessaan melko tyhjän huoneen läpi. "Herra Smith on kolmannessa kerroksessa." Jarvis vastasi nopeasti tarkistettuaan johtajan sijainnin rannekkeiden avulla. Tony kiirehti portaat ylös aina kolmanteen kerrokseen saakka ja huomasi etsimänsä miehen keskustelemassa erään liittouman turvaajan kanssa, jonka nimeä hän ei tavanomaiseen tapaansa sattunut muistamaan. Päästyään kuuloetäisyyden päähän Tony kiinnitti johtajan huomion huikkaamalla tuon nimen. "Erwin! Meillä pitää puhua." Teknikko totesi hieman hengästyneenä käytännössä juostuaan portaat ylös. Häntä ei kiinnostanut oliko turvaajan asia tärkeä, sillä mikään ei ollut hänen tietojaan kiirellisempi. "Asia on kiireinen." Hän lisäsi varmistaakseen, että Erwin ymmärsi tilanteen vakavuuden.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

14.11.2017 14:53
Jesse kuunteli ensimmäisen johtajan vastausta ja tyytyi vain nyökkäämään päätöksen kuultuaan. "Ymmärrän täysin. Minun täytyy vain iskostaa nämä asiat hänen mieleensä niin, ettei hän vahingossakaan unohda." Mies totesi vaisusti hymähtäen. "Täytyy myöntää, että alussa en ollut kovinkaan innoissani uudesta työparistani, mutta häneen tottuu." Turvaaja jatkoi hieraistessaan niskaansa kiusaantuneena. Ja tottahan se oli. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella oikeasti ystävystyvänsä nuoremman miehen kanssa.
Hän oli varautunut kieltävään vastaukseen, eikä siksi ollut millään tavalla yllättynyt, hieman pettynyt ehkä. "Minulla oli muutakin... Minäkin toivon, ettei meidän olisi tarpeellista mennä kentälle, mutta jos niin käy, minulla olisi aika pyyntö sinulle." Jesse jatkoi selvittäen kurkkuaan, jopa aiempaa vakavan. "Jos minulle käy jotain, katsottehan Juuzoun perään?" Turvaaja huokaisi synkästi kohdatssaan Erwinin katseen. Hän tiedosti sen faktan, että olisi hyvin todennäköistä kuolla sodassa, ja siksi kannatti valmistautua etukäteen.

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

14.11.2017 00:10
Erwin kuunteli vakavana ja keskeyttämättä mitä Jessellä oli sanottavanaan. Miehen puhuessa vaaleahiuksisen johtajan silmät tarkkailivat hänen kasvojaan. Hän huomasi kyllä Jessen huolestuneisuuden ja ymmärsi myös miehen huolenaiheen. Erwin harkitsikin vastaustaan lyhyen hetken vaiti, pohtien mahdollisia vaihtoehtoja. Lopulta hän puhui: "Ymmärrän huolesi, tiesin itsekin, että Juuzoun ottamisessa virastoon oli omat riskinsä alkujaankin, kuitenkin", Erwin piti lyhyen tauon vetääkseen henkeä. "-hänen taistelutaitonsa puhuivat puolestaan." Erwin raaputti mietteliäänä leukaansa etusormellaan ennen kuin kiinnitti jälleen katseensa ruskeahiuksiseen turvaajaan. "Jos tilanne olisi mikä tahansa muu, suostuisin pyyntöösi. Kuitenkin rezikeillä on meihin nähden lukumäärän tuoma etulyöntiasema, emmekä siksi voi jättää ketään sivuun." Hän katsoi suoraan toiseen miehen silmiin puhuessaan ja hänen kasvoillaan oli pahoitteleva ilme. "Arvostan luottamustasi, kuten myös rehellisyyttäsi, enkä itsekään voi sanoa, ettenkö olisi myös huolissani tiestä, jonka olen valinnut. Kuitenkin nyt on jo liian myöhäistä kääntyä, eikä se ole edes aikomukseni. Mutta mikäli tosiaan joudumme menemään niin pitkälle, että meidän täytyy lähettää omaa väkeämme kentälle, minulla ei ole muuta sanottavaa kuin tämä: Sinut nimitettiin Juuzoun työpariksi juuri kärsivällisyytesi ja kokemuksesi tähden, etkä ole tähänkään mennessä epäonnistunut hänen ohjaamisessaan. Mitä sotaan ja hänen vahtimiseensa tulee, meistä kukaan ei voi odottaa kuin, että teet voitavasi, ja loppu on valitettavasti kiinni Juuzousta itsestään sekä joskus silkasta tuurista." Erwin hymyili hetken lähes surumielisesti. "Meidän on vain toivottava, että hän muistaa edes jotain opetuksistasi hetken tullen." Hän pysyi hetken vaiti, vilkaisten ulos yhdestä käytävän ikkunasta. "Itsekin toivon, että meidän ei tarvitsisi lähettää ketään kentälle." Hän tiesi kuitenkin sisimmässään, että olisi hyvin todennäköistä, etteivät robotit yksin riittäisi, mutta sen näyttäisi ainoastaan aika. Hän oli myös nähnyt epäilyksen Jessen silmissä ja tiesi, ettei kokenut turvaaja ollut ainoa, joka kyseenalaisti Erwinin päätöstä. Kuitenkaan Erwin ei horjunut päätöksessään, tämä oli oikea ratkaisi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, ja joskus sen tulevaisuuden kannalta oli tehtävä uhrauksia.

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

13.11.2017 23:53
Artemis tyytyi muljauttamaan silmiään Kaille, joka oli istuutunut hänen toiselle puolelleen Bentleyn tilaville takaistuimille. Butler vilkaisi heitä taustapeilin kautta, mutta piti suurimmaksi osaksi huomionsa edessä päin häiriöiden varalta. Vaikka ketään ei ollut liikkeellä Artemis oli silti tyytyväinen auton tummennetuista ikkunoista, jotka tarjosivat kohtalaisen määrän yksityisyyttä.
"Toinen malli ei osannut lentää", Artemis totesi kuivahkosti huultaan hieman purren, samalla kun ohjasi robottia kaupungin katuja pitkin. Hän oli Butlerin tapaan katsonut hyödylliseksi opetella ulkoa kaupungin kartan, eikä siksi Izvorin päämajallekaan olisi vaikea löytää. Toisinaan Artemis ajatteli, että saattaisi vielä joku päivä ehdottaa Butlerille, että mikäli hän joskus kyllästyisi työhönsä, miehestä tulisi oiva taksikuski. Mutta toisaalta, Butlerin ja Fowlin välinen työsuhde kesti yleensä eliniän, kuten oli aina ollut tapana, joten Artemis ei odottanut eroa lähiaikoina.
"Olet tietysti oikeassa", Artemis totesi. "En usko, että robotti suinkaan näkee mitään sen kaltaista. Mutta ellen ole väärässä tämä nauhoittaa myös ääntä tarvittaessa, ja työntekijät saattavat puhua sivu suunsa, varsinkin robotin seurassa", Artemis virnisti itsekseen. "Ja mikä tärkeintä, näkemästämme voimme kenties oppia, vähän siitä, millainen heidän sisäinen turvallisuusjärjestelmänsä on. Kenties kykenen joskus ujuttamaan robotin mukana sisälle lutikan, joka kykenisi hieman hienostuneempaan tiedonkeruuseen." Artemis sanoi kohauttaen lyhyesti olkiaan.
He alkoivat lähestyä (tai tarkemmin sanottuna robotti alkoi lähestyä) kaupungin laitaa ja Izvorin tukikohdalle vievää reittiä.
"Tietääkseni robotit käyttävät viemäriverkostoja hyödykseen, meidän lienee parasta yrittää selvittää lähin sisäänkäynti, uumoilen, että robotit liikkuvat rakennukseen ja takaisin sitä kautta." Artemis sanoi lyhyesti.
Hän toivoi, että Kai jaksaisi yhä keskittyä käsillä olevaan, eikä päätyisi esimerkiksi tutkimaan auton laajahkoja lisäominaisuuksia, joihin kuului muun muassa laaja musiikintoisto laitteisto, sekä virvokekaappi. Artemikselle oli jo käynyt selväksi, että Kain keskittymiskyky ei ollut aina paras mahdollinen.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

13.11.2017 20:14
Jesse seurasi ilmeettömänä ensimmäistä johtajaa tuon ohjatessa heidät huoneen nurkkaukseen. Häntä alkoi melkein kaduttaa, että oli edes tullut, muttei antanut sen näkyä ulospäin. Asia oli oikeasti tärkeä.
Erwinin kysyessä hänen asiaansa, Jesse huokaisi raskaasti ja paljasti vilpittömät tuntemuksensa, pääasiassa huolestuneisuuden. Turvaaja kohtasi Erwinin katseen ja hengitti syvään. "Kuten varmasti tiedätkin, toimin Juuzou Suzuyan työparina. Melkoinen tapaus hänkin." Jesse aloitti vakavana, hymähtäen kuitenkin vaisusti kommentoidessaan Juuzoun persoonaa. "Joka tapauksessa... olen huolissani sodasta. Henkilökohtaisesti en ehkä ole sitä mieltä, että tämä on paras lähestymistapa, mutta luotan harkintakykyysi. Samaa en kuitenkaan voi sanoa Juuzoun kohdalla. Hänellä ei ole harkintakykyä, ja olen huolissani siitä, että se aiheuttaa hänelle vahinkoa, varsinkin sodassa." Ruskeahiuksinen mies kertoi asiaansa jälleen vakavoituneena. "Minä en voi vahtia häntä sodan aikana ja jos jotain sattuisi, ei hän osaisi hakea itselleen apua. Tiedän, että tämä kuulostaa hieman itsekkäältä ja ymmärrän täysin, jos vastaus on ei, mutta olisiko mahdollista olla lähettämättä häntä kentälle?" Jesse lopetti ja pyyhkäisi hiuksiaan taakse hermostuneena. Juuzousta oli tullut hänelle yllättävän tärkeä heidän yhteistyönsä aikana, ja oli hänen vastuullaan pitää nuorukainen turvassa.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

13.11.2017 16:58
Vanhempi mies kohotti toista kulmaansa vastaukseksi Artemiksen sarkastiseen huomautukseen ja osoitti sitten rintaansa kuin kysyäkseen, että saattoiko juuri häneltä edes odottaa muuta. "Älä odota minulta liikoja, tiedät kenen kanssa olet tekemisissä." Kai naurahti huolettomasti. Kuunneltuaan pojan tarkemman selityksen suunnitelmasta, hän hymisi osoittaakseen olevansa samaa mieltä. Kai ei kuitenkaan ottanut asiaan kantaa vielä sen enempää, kun Butler ilmoitti, että he, tai siis Artemis, voisi ohjata robottia autosta käsin.
Kai seurasi kaksikkoa ja asettui istumaan mustan auton takapenkille välittämättä siitä, häiritsisikö se Artemista. Totta puhuakseen hän oli utelias seuraamaan, miten robotin hallitseminen käytännössä toimisi. Ruskeahiuksinen mies seurasi nuorempaa tuon kokeillessa robotin ohjauskomentoja. "Hmm, hyvä huomio." Kai huomautti sarkastiseen sävyyn Artemiksen todetessa, että robotti osasi lentää. Hän pysyi taas hetken vaiti katsellessaan kaupungin katuja robotin perspektiivistä. "Täytyy myöntää, että olen edelleen pessimistinen tämän suhteen. En kiellä, etteikö päämajan sisälle pääseminen anna meille informaatiota, mutta saammeko irti mitään merkittävää? Robotit tuskin kulkevat ihmisten ympärillä, saatikka sitten osallistuvat neuvotteluihin." Kai mainitsi häntä pohdituttavat seikat. Hän oli kuitenkin suhteellisen varma, että Artemis osasi miettiä samoja asioita. "Sehän tosin selviää, kun pääsemme sisään."

Nimi: Erwin Smith (Izvor)

12.11.2017 23:18
Erwin oli Hangen poistuttua aikeissa ehdottaa Leville, että he voisivat kenties nyt viimein pitää lyhyen teehetkensä, ennen kuin palaisivat töidensä pariin, kuitenkin askeleiden ääni käytävällä havahdutti miehen. Hän kääntyi katsomaan ruskeahiuksista Jesse Cardoza, yksi Izvorin kokeneimmista työntekijöistä lähestyi heitä, nyökäten tervehdykseksi. Erwin nyökkäsi itsekin lyhyesti ja jäi vaiti odottamaan, että Jesse ennätti heidän kohdalleen.
Jesse pysähtyi vähän matkan päähän kahdesta johtajasta, hän oli käytännössä yhtä pitkä kuin Erwin ja sen tähden Levi näytti heidän rinnallaan normaaliakin lyhemmältä.
Jessen ilmaistessa halunsa keskustella Erwinin kanssa vaaleahiuksinen johtaja nyökkäsi lyhyesti. "Hyvä on", hän sanoi lyhyesti, ilmaisten että hänellä olisi aikaa keskutella. Toisin kuin Jesse, joka vilkaisi Leviä, ilmeisesti varmistaakseen, ettei heillä ollut ollut mitään tärkeää kesken, Erwin ei juurikaan vilkaissut toiseen johtajaan. "Sinä voit mennä edeltä Levi, tulen perässä", hän sanoi, koskettaen ohimennen Levin olkaa.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Erwin lähti tai teki jotain odottamatta Levin mielipidettä, mutta toisaalta pitkä mies ei olettanut, että Levillä saattaisi olla mitään asiaa vastaankaan. Teehetki ei olisi niin tärkeä, etteikö se voisi odottaa sen aikaa, että hän kuuntelisi mitä Jessellä olisi sanottavanaan. Joskin Levi saattaisi olla hänen kanssaan eri mieltä teehetken tärkeydestä.
Erwin viittasi Jessen kädenliikkeellä mukaansa ja siirtyi käytävällä hieman sivummalle, lähelle yhtä nurkkausta, missä he kykenisivät käymään lyhyen keskustelun kaksin, sillä ylin kerros oli muuten autio.
Asetuttuaan vastapäätä turvaajaa Erwin katseli toista miestä sinisillä silmillään ja kysyi sitten: "Mistä tahdoit keskustella?"

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

12.11.2017 22:37
Artemis ei ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Kai näytti pitävän puhelimensa sisältöä kiinnostavampana, kuin robotin muokkaamista. Nuori nero oli niin keskittynyt omaan työhönsä, ettei hän kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä.
Nyt kun operaatio oli siltä osin valmis, lyhyehkö nuorukainen katseli ylös Kaihin, pistävän sinisenmustilla silmillään. Artemis kohotti hieman kulmiaan Kain sanoille. "Hyvä tietää, että otat projektimme yhtä vakavasti kuin minäkin", nuorukainen hymähti sarkastiseen sävyyn, kun Kai kertoi olleensa lähinnä utelias suunnitelman toimivuuden suhteen. Ja Artemis kun oli alusta asti ollut varma, että he onnistuivat, tavoite kirkkaana mielessään. "Kliseet minullakin olivat mielessä, ystävä hyvä", Artemis naurahti, vaikka ei oikeastaan tiennyt, missä määrin käytti Kaista tosissaan sanaa 'ystävä'. Butler sanoi välillä, että hän vietti välillä liikaakin aikaa hämäräperäisten liikemiesten seurassa, omaksuen toisinaan heidän sanontojaan, edellämainittu yhtenä esimerkkinä niistä. "Meillä on nyt käsissämme tilaisuus päästä Izvorin päämajan sisälle, ja selvittää, mitä he aikovat, kuten asian ilmaisit. Olen aiemmin kyennyt murtautumaan joihinkin heidän tiedostoihinsa, mutta toki silmät laitoksen sisällä, ovat huomattavasti enemmän hyödyksi."
Artemis vilkaisi ympärilleen autiolla kadulla ja sitten yläilmoihin, kohti tylsän harmaana kaartuvaa taivasta, jota näkyi vain ohut kaistale kerrostalojen välistä. "Tämä paikka ei ehkä kuitenkaan ole paras robotin ohjailulle, tuskin haluamme, että meitä vahingossa yllätetään." Artemis jätti sanomasta, ettei mielellään myöskään matkaisi kauas, ennen kuin he ryhtyisivät toteuttamaan suunnitelmansa seuraavaa osaa. Fowl Manor oli näin ollen ilman muuta poissuljettu, myös Sobran tukikohta ja Kain asunto olivat kauempana, eikä Artemis ollut varma jaksaisiko mies jälleen siirtää heitä teleporttaamalla. Kuitenkin kerrankin Butler ratkaisi tilanteen Artemista nopeammin, käytännön miehenä. "Parkkeerasin ennen myrskyn alkua auton tähän lähelle, jos se ei ole aivan täysin romuuttunut, sieltä voisi olla mahdollista ohjata robottia." Hän viittasi leveällä kädellään sivukadun suuntaan.
Artemis nyökkäsi ja vilkaisi Kaita. "Tehdään niin."
Hän lähti Butlerin perässä tämän osoittamaan suuntaan, vilkaisten kerran vielä robottia. Pian he katselisivat vain sen uuden kamerasilmän lähettämää kuvaa. Ihme kyllä Fowlin perheen Benteley oli pysynyt sivukadulla jokseenkin ehjänä, kiilautuneena roskalavan ja tukevan tiiliaidan väliin, vaikkakin huomattavia kolhuja ennen kiiltävänmusta auto oli kärsinyt. Butler asettui tuttuun tapaansa kuskin paikalle, kaiken varalta ja Artemis asettui istumaan auton hyvinvarustelluille takapenkeille. Artemis ei kuitenkaan nyt kaivannut virvokkeita, niinpä hän sen sijaan keskittyi kannettavaan sylissään. Muutamilla komennoilla robotti lähti liikkeelle. Kuva oli terävämpi kuin Artemis oli ajatellut. "Löydämme helposti Izvorin päämajalle", Artemis sanoi ja virnisti. Hetken aikaa hän oli hiljaa hymähtäen sitten: "Katsohan, tämä osaa näemmä lentää." Uuden toiminnon löytyminen sai pojan virnistämään itsekseen. Kuitenkin hän joutui pian terästää keskittymiskykynsä, sillä robotin ohjaaminen osoittautuikin moisessa liikkeessä oletettua hankalammaksi. Artemis kiitti nyt sormiensa koordinaatiokykyä, joka oli huomattavasti parempi kuin hänen muiden jäseniensä. Hänen onnistui tuoda robotti kohtuullisen turvallisesti takaisin maanpinnan tuntumaan ja päätti, että se olisi turvallisin tapa kuljettaa robotti kohti määränpäätään.

Nimi: Jesse Cardoza (Izvor)

12.11.2017 20:41
Jesse oli herännyt heti Erwinin kuulutuksen alkaessa, sillä hän nukkui aina aika kevyesti. Hän ei tosin edes ollut varma missä vaiheessa oli nukahtanut. Ruskeahiuksinen mies nousi seisomaan herätellen samalla lihaksiaan. Jesse katsahti Juuzouta, joka oli edelleen samalla paikalla kuin illallakin. Kiitollisena huokaisten hän lähti aulaa kohti aikeinaan tarkistaa heidän työtehtävänsä. Jos hän jäisi töihin, samoin tekisi Juuzou, sillä nuorta ei voinut jättää töihin ilman valvontaa, joka tässä tapauksessa tarkoitti nimenomaan Jesseä.
Päästyään aulaan hän asettui jonoon ja odotteli pääsyä työvuorolistojen luokse. Odottaessaan hän huomasi erään Izvorin tutkijan, Hange Zoën, tunkevan ihmisjoukon läpi näyttäen yhtä tarmokkaalta kuin aina. Ei ollut vaikeaa arvata naisen päämäärää. Jono liikkui eteenpäin suhteellisen nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun Jesse jo pääsi käsiksi listoihin. Löydettyään oman nimensä hän hymähti vaisusti ja siirtyi pois muiden ihmisten edestä. Hän jäisi siis töihin. Turvaaja ei kuitenkaan halunnut herättää Juuzouta, jos tuo nukkuisi, joten hän lähti kävelemään portaiden suuntaan määränpäänään Erwinin toimisto. Jesse ei ollut varma löytäisikö hän etsimänsä miehen toimistostaan, mutta aina kannatti yrittää.
Päästyään kolmanteen kerrokseen Jesse suoristi valkea kauluspaitansa helmoja ja katseli ympärilleen suhteellisen avonaisessa tilassa. Hän huomasikin Izvorin kaksi johtajaa tilan toisella puolella ja lähti kulkemaan heidän suuntaansa suhteellisen ripeää vauhtia. Jesse nyökkäsi pienesti kaksikon huomattua hänet, mutta pysähtyi vasta ollessaan hieman yli metrin päässä johtajista. "Huomenta." Turvaaja tervehti asialliseen sävyyn ja käänsi huomionsa pidemmän miehen suuntaan. "Erwin, olisiko sinulla hetki aikaa? Minulla pitäisi puhua kanssasi..." Jesse esitti asiansa hillitysti ja vilkaisi Leviä nopeasti varmistaakseen, ettei keskeyttänyt mitää tärkeää.

Nimi: Kai Parker (Erakko)

11.11.2017 17:51
Kai vilkaisi Artemiksen henkivartijaa tuon ilmaantuessa mustahiuksisen pojan taakse. Ruskeahiuksinen mies ei voinut olla pudistamatta päätään epäuskoisena kuullessaan kaksikon välisen sananvaihdon, jolla Butler ilmeisesti varmisti suojattinsa olevan kunnossa.
Saatuaan Butlerilta ilmeisesti hyväksyvän nyökkäyksen, hän virnisti itsevarmasti ja keskittyi sitten Artemiksen puuhiin. Kai ei tosin jaksanut keskittyä kuin hetken, sillä pojalla meni projektissa pidempään, kuin hän oli ajatellut. Niinpä hän kaivoi puhelimensa taskustaan ja ryhtyi selaamaan Twitteriä.
Artemiksen saatua robotin lopultakin heidän hallintaansa, Kai laittoi puhelimensa takaisin takkinsa taskuun ja katseli itseään hieman pidempää robottia uteliaana. Se ei näyttänyt eriltä, mutta ei Kai niin ollut olettanutkaan. Hän teki työtä käskettyä ja sulatti jään robotin jaloista Artemiksen niin pyytäessä. Nuoremman pojan seuraava kysymys olikin astetta mutkikkaampi. "Se on minulle tässä vaiheessa aivan sama. Olin lähinnä utelias vain tämän idean suhteen ja se näköjään toimi, mikä on hieno juttu..." Kai totesi kohauttaessaan olkiaan mietteliäänä "mutta en ole miettinyt asiaa tästä kohdasta eteenpäin. Kaipa meidän olisi hyvä seurata, mitä Izvor oikein suunnittelee tai jotain yhtä kliseistä?"

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

10.11.2017 23:22
Bertolt yllättyi hitusen kun Reiner tarttui häntä käsivarresta, puristaen melko kovakouraisesti. Pian hetki kuitenkin meni ohi ja Reiner katsoi häntä, kuulostaen nyt hämmentyneeltä. Bertolt pakottautui hengittämään syvään ja ärtymyksensä katoamaan. Hän laski irti Reinerin paidanrintamuksesta ja sanoi mahdollisimman rauhalliseen sävyyn. "Ei mitään Reiner, kaikki on ihan hyvin, kunhan sanot, että me olemme yhä sotureita, eikö vain?" Bertolt uskoi lyhemmän ystävänsä olevan jo oma itsensä, mutta hän ei silti voinut olla aivan varma kumpi osa miehen persoonasta puhui. Bertolt katseli vaaleahiuksisen miehen kasvoja hiljaa. Hän oli pahoillaan siitä tuskasta, mitä kaikki tämä miehelle aiheutti, sekä siitä hämmennyksestä, jonka hän aina vääjäämättä joutui kokemaan.
Bertolt sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti rauhallisesti. Avattuaan silmänsä hän soi lyhyen hymyn Reinerille istuutuen sitten sohvan toiseen päätyyn, Reinerin vierelle. "Meidän oli tarkoitus tulla tänne käymään suunnitelmaa läpi, eikö niin?" Bertolt käänsi odottavan katseensa Annieen ja sitten Reineriin. He kaksi olivat yleensä ne, jotka olivat enemmän äänessä.

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

10.11.2017 22:38
Reinerin mieliala laski kuin salaman iskusta maahan, kun hän tajusi tilanteen eskaloituneen sanomansa jälkeen. Bertolt ei näyttänyt lainkaan itseltään, ja sen voisi huomata jo monen kilometrin päähän, jos on hyvä ihmistenluku kyky. Hänen vihreistä silmistä suorastaan pystyi ampumaan laasersäteitä, jos se olisi mahdollista. Reiner olisi jo silloin vainaa. Ja ennen kuin vaaleahiuksinen mies ehti edes kissaa sanomaan, hänen lapsuudenystävänsä oli hänen tummanruskean kauluspaidansa kauluksessa kiinni nostaen hänet hieman ilmaan sohvan pohjalta ja huutaen hänelle päin naamaa palaamaan järkiinsä. Reiner meni aivan hiljaiseksi tästä ja kasvoilleen oli muodostunut hieman shokeeraava ele. Hänen vaaleat silmänsä olivat ammollaan ja suunsa raollaan huomattavasti.
"Bertolt, mistä sinä oi-", Reiner yritti kysyä, mutta toinen alkoi laatimaan jatkoa aikaisempaan ärähdykseensä, mikä sai miehen keskeyttämään aikeensa kyseenalaistamaan tummahiuksista toveriaan. Totta puhuen Reiner oli enemmänkin huolissaan siitä, miten Bertolt ei ole kuin oma leppoinen itsensä. Mitä hän oli tehnyt? Mitä oli tapahtunut? Reinerin alkaessa purkaamaan ajatuksiaan tässä hämmentyneessä olotilassaan, mies alkoikin käsittämään mistä oli kyse. Hänen aivonsa ja näkökenttänsä pimeni lyhyeksi ajaksi ja hän pystyi vaan tuntemaan, kuinka hengityksensä sekä pulssinsa taso nousi korkeuksiin. Tuntui siltä, ettei hän pystynyt tasoittamaan hengitystään lainkaan ja hän pyörtyisi minä hetkenä hyvänsä. Hien pisarat muodostuivat miehen vaalealle iholle melkein pakostakin ja pienen paniikkireaktion takia, vaaleahiuksinen mies lihaksikkain käsin puristi Bertoltin käsivartta sokkona kertoen eleellään pidempää miestä irottamaan otteensa Reinerista. Otteensa toki heikkeni lähes välittömästi tämän jälkeen, kun hän oli taas palannut omaksi aidoksi itsekseen. Reiner pystyi jälkeen näkemään asiat avarammin, ja äskeiset oireet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mutta myös oli myös yksi asia, mikä katosi yhtä helposti; lähimuisti.
"M-mitä? Miksi...sinä pidät minua noin? Bertl? Mitä tapahtuu?", rezikin ääni takerteli tajutessaan, kuinka lähellä he olivat toisiaan katsoessaan toisiaan. Bertoltista yhä huokui se sama ärsyyntynyt aura, mutta Reiner ei nyt tajunnut miksi hänen tärkein ystävänsä oli noin poissa tolaltaan. Odottaen toisen mahdollista reaktiota sanomaansa, hän ylläpiti kyselevästi katsettaan toisen vihreissä silmissä, josta mies melkein pystyi näkemään oman heijastuksensa.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

10.11.2017 22:27
Marco hymähti Jeanin lähes pettyneen kuuloisille sanoille. "Niin toivoin minäkin", pisamakasvoinen mies totesi kuulostaen itsekin hitusen pettyneeltä, vaikka hymy palasikin hänen kasvoilleen lähes yhtä nopeasti kuin aiemmin. Jean heitti käsivartensa Marcon hartian yli ja veti hänet toverelliseen halaukseen, saaden Marcon nauramaan. Hän käänsi katseensa Jeaniin miehen astuessa hieman taemmaksi. "Parasta olisi", hän vitsaili. Hän kuitenkin vakavoitui hitusen ja nyökkäsi, laskiessaan kätensä pikaisesti Jeanin käsivarrelle. "Minä ilmoitan heti jos kuulen jotain, nähdään." Hän vilkutti vielä poistuvalle Jeanille kääntyessään ja astellessaan itse selvittämään mitä tekemistä hänell olisi.
Marco tosiaan toivoi, että sota ei puhkeaisi toden teolla lainkaan.
Marcolta kesti jonkin aikaa selvittää, mitä töitä hänelle oli järjestetty, mutta lopulta hän päätyi täyttämään raportteja Izvorin aseiden kunnosta. Työ oli pitkäveteistä ja aika tuntui kuluvan hitaasti. Nyt Marco kadehti vielä enemmän Jeania, joka oli päässyt kotiin.

Nimi: Jean Kirstein (Izvor)

10.11.2017 13:47
Jean kuunteli Reinerin ja Marcon keskustelua edelleen hieman unisena ja vajosikin ajatuksiinsa katsoessaan ikkunasta ulos. Katujen kunnosta olisi melkein voinut luulla, että sota oli käynnistynyt oikeasti. Hän kurtisti kulmiaan tuntiessaan itsensä yllättäen hieman levottomaksi. Havahduttuaan ajatuksistaan Jean tajusi, että Reiner tovereineen oli matkalla kohti ulko-ovea. Hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun kolmikko oli jo kadonnut hänen näköpiiristään. Ruskeahiuksinen mies kääntyi katsomaan Marcon suuntaan ja yllättyi huomatessaan tuon tutkivan työvuorolistoja hieman kauempana. Jean pudisti päätään ja nousi sohvalta lähteäkseen aulassa sijaitsevia vessoja kohti. Käsienpesualtaan luokse päästyään Jean kasteli kasvonsa kylmällä vedellä herätelläkseen itseään. Kuivattuaan kasvonsa hän palasi sohvaryhmän luokse ja jäi seisomaan ikkunan viereen odottamaan Marcoa. Hänen ystävänsä tosin palasi lähes samaan aikaan, eikä hänen tarvinnut odottaa kauaa. Marco kertoikin heidän työvuoronsa heti saavuttuaan, eikä Jean oikein tiennyt mitä ajatella. Hän oli iloinen, että pääsi kotiin, mutta valitettavasti Marcon piti jäädä töihin. "Hitto, ehdin jo toivoa, että pääsisimme molemmat vapaalle hetkeksi." Jean totesi kuulostaen hieman pettyneeltä. Marcokaan ei näyttänyt oleva kovin innoissaan asiasta, mutta ohitti sen pukkaamalla hänen olkaansa. Lyhyempi mies heitti toisen kätensä ystävänsä olan yli ja veti tuon lähemmäs virnistäen. "En voi luvata mitään sen rentoutumisen suhteen, mutta teen parhaani." Hän huomautti ottaessaan askeleen taaksepäin ja antaessaan Marcolle tilaa hengittää. Hänen ilmeensä vakavoitui hieman, kun hän jatkoi "Lupaathan ilmoittaa minulle heti, jos jotain edistystä tapahtuu?" Hänellä oli Izvorin ranneke, jonka kautta kommunikointi liittouman sisällä tapahtui, mutta hän halusi silti kuulla tapahtumista mieluummin Marcolta. "Mutta... en pidättele sinua pidempään. Onnea." Jean sanahti hymähtäen hiljaa. Hän vilkutti ystävälleen ja lähti kävelemään ulko-ovelle reipasta tahtia. Ulos päästyään hän otti suunnakseen asuntonsa, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä. Jean saattoi vain toivoa, ettei talo ollut kärsinyt kamalia vahinkoja myrskyn aikana.

Nimi: Bertolt Hoover (Izvor)

07.11.2017 10:36
Bertolt puristi kätensä nyrkkiin ja odotti Reinerin vastausta. Suostuisiko vaaleahiuksinen mies nyt viimein lähtemään heidän mukaansa? Bertoltin olisi tehnyt mieli tarttua häntä kädestä ja kiskoa väkisin mukaansa, jotta Reiner ei voisi kieltäytyä. Hän ei kuitenkaan tahtonut herättää epäilyksiä ja tarttuikin Reineria vain kevyesti käsivarresta nykien häntä oven suuntaan. Pitkän rezikin huojennukseksi hänen lapsuudenystävänsä seurasikin. Hänen ei onneksi tarvinnut edes katsoa tietääkseen, että ainakin Annie seuraisi heitä. Kunpa Reinerilla olisi yhtä vähän vaikeuksia kuin Anniella, vaaleahiuksinen nainen kykeni suhtautumaan kaikkeen niin neutraalisti. Toisaalta, Bertolt ajatteli vilkaistessaan Annieta, eihän hän oikeastaan tiennyt, mitä naisen päässä liikkui. Bertolt käänsi kiireesti katseensa muualle välttyäkseen kuulemasta jälleen Reinerin väitteitä siitä, että mies olisi ihastunut naiseen.
Kun he kävelivät asunnolle päin kaiken myrskyssä irronneen ja rikkoutuneen roinan seassa, Bertolt tarkkaili Reineria huolestuneena, oliko Reiner jo palannut omaksi itsekseen vai luuliko hän yhä olevansa Izvorin sotilas? Ainakaan mies ei juurikaan puhunut, kenties hän olisi jo palannut itsekseen.
Hän huomasi Reinerin katselevan itseään sivusilmällään, mitä mies mahtoi miettiä? Oliko hän vihainen ystävälleen, kun hän oli repinyt Reinerin kotiin?
Kun he lopulta saapuivat asunnolleen, Bertolt nousi kolmikon jäljessä ylös rappusia, sillä pienen kerrostalon hissi oli ollut rikki niin kauan kuin hän muisti. Asunto itsessään ei ollut kovin suuri, mutta he kolme olivat onnistuneet jakamaan sen melko hyvin. Yleensä hän ja Reiner jakoivat levitettävän vuodesohvan, jonka Bertolt tunnollisesti petasi aamuisin, ja Annie sai pitää oman huoneensa.
Bertolt jäi seisomaan johonkin eteisen ja yhdistetyn keittiön ja olohuoneen väliin, katsellen Reineria. Vaaleahiuksinen mies vaikutti jännittyvän nostaessaan käden kasvoilleen. Bertolt loi häneen myötätuntoisen katseen. Reiner oli varmaankin palannut omaksi itsekseen. Hän oli yleensä järkyttynyt tajuttuaan mitä oli tapahtunut, vaikka toisinaan hän saattoi muuttua omaksi itsekseen huomaamatta mitään tapahtuneen. Mutta toisaalta, oliko ihme jos Reiner järkyttyi, kukapa ei huomatessaan mielensä murenevan?
Bertolt kuitenkin sai huomata harmikseen, ettei ollut ollut oikeassa. Reiner ei ollutkaan vielä oma itsensä. Hän istui sohvalle ja yritti selkeästi olla rennosti. Hänen kysymyksensä saivat kuitenkin jälleen kiukun kuohahtamaan Bertoltin läpi. Miksi asioiden piti olla näin? Bertolt puristi kätensä nyrkkiin ja hänen katseensa kävi Anniessa. Ennen kuin hänen lyhyt lapsuudenystävänsä ehtisi puhua, Bertolt astui eteenpäin. Hän harppasi pitkillä jaloillaan Reinerin luokse ja tarttui leveillä käsillään Reineria paidanrintamuksesta, huomattavasti kovakouraisemmin kuin hänellä oli tapana. Hänen pitkät sormensa puristuivat paidan kankaan ympärille kun hän ravisti Reineria. "Reiner! Sinä et ole sotilas!" Hän ärähti hyvin itselleen epätyypillisesti. Yleensä Bertolt yritti saada Reinerin järkiinsä rauhallisesti, mutta yleensä lähettyvillä oli myös muita, jotka olisivat saattaneet huomata, ja nyt Bertolt oli kyllästynyt tähän ja aivan liian epätoivoinen.
Hän ravisti Reineria vielä kerran, katse tiukasti miehen silmissä. "Herää jo Reiner!" Hän ei päästäisi irti ennen kuin mies palaisi järkiinsä.

Nimi: Reiner Braun (Izvor)

06.11.2017 21:50
Aloittamansa keskustelu päättyi hyvin lyhyeen, kun Reiner joutui toverinsa 'keskeyttämäksi' sanoessaan, että heidän täytyi lähteä. Vaikka he eivät saaneet töitä Izvorin päärakennuksesta, missä he usein viettävät aikaa töissä ollessaan, niin olisivat he voineet toki jäädä rupattelemaan liittoutumatovereidensa kanssa... Hänellä ei ollut mitään hajua, miksi Bertolt oli niin kiireinen lähtemisen kanssa, samoin vaikutti myös Annie ajattelevan, vaikkei paljon puhunutkaan. Kotiin pääsee koska tahansa. Izvorilaisella oli kyllä kova hinku sanoa pidemmälle lapsuudenystävälleen vastaan asiasta niinkuin aikaisemminkin oli, mutta Bertoltin suruksi muuttuneet kasvonpiirteet olivat jääneet vaaleahiuksisen miehen mieleen pelkäksi kuvaksi. Hän voisi elää tuon hetken uudestaan halustaan, mutta olisi silti tietämätön, miksi Bertolt katsoi häntä sillä tavalla. Oliko hän sanonut jotain väärää? Reiner uskoo ettei tulisi saamaan koskaan vastausta tähän, mutta hän haluaa kaivaa totuuden esiin Bertoltista joskus keinona millä hyvänsä.
Kellertäväsilmäinen mies antoi lapsuudenystävänsä raahata hänet ovelle saakka katsellen itse vielä leveän hartiansa takaa hännille jääneitä Jeania sekä Marcoa. He voivat tavata joskus myöhemminkin, tai kurjimmassa tapauksessa sitten taistelukentällä. Reiner kurtisti kulmiaan mietteissään ja antoi katseensa sivaltaa Bertoltia kohti. Hän oli aikeissaan kysyä jo tapahtuneesta häneltä, mutta mielessään pyöri edelleen tämä sama vanha keskustelu. Bertolt oli kieltäytynyt kertomasta ja se olikin saanut Reinerin enemmän miettimään mistä oli kyse. Siksi lyhyempi yksilö tarkkaili toista kahdella silmäparillaan pitkään sivusta käsin, kunnes kaksi miestä Annien lisäksi oli päässyt heidän asunnolleen, missä he ovat asuneet jo jonkin aikaa jo ennen Izvoriin liittymistä. Se on kyllä kotoisa, vaikkei olekaan pinta-alaltaan mikään laaja, mutta kyllä sinne 3 henkilöä keskenään pystyy asumaan ahtaimmissakin paikoissa. Siihen he ovat jo pienestä asti tottuneet.
Pieni pistos iski häntä päähän äkillisesti, kun hänen päänsä sisälle olisi tungettu putki ja täytetty hajonneilla muistoilla. Reiner säpsähti heikosti ja silmänsä ympyrän muotoon kasvaneina, hän katsoi omia käsiään levitettynä hänen eteensä ja ennen kuin mitään muuta ehti tapahtumaan tässä lyhyessä ajassa, mies laski toisen leveän kätensä peittämään toisen puolen kasvoistaan. Hänen ilmeensä kasvoillaan oli helposti luettavissa. Siitä huokui hämmennyksen sekä kivun sekoitus. Se johtui luultavammin tästä lyhytaikaisesta päänsärystä, mutta mies yritti kestää tämän ja esittää normaalia astuttuaan sisälle tovereiden jakamaan asuntoon.
"Täällä sitä nyt ollaan", pitkä mies huokaisi toteavasti astellen peremmälle olohuoneeseen ja heitti itsensä käsinojan ylitse makaamaan sohvan pohjalle katseensa katon rajan kohdaten. Hänen keuhkoistaan pääsi toinen syvä huokaus, niin että hänen rintakehänsä kohosi korkeaksi sisäänhengittäessään uudelleen tietyssä tahdissa.
"Ainahan tänne on kiva tulla, mutta miksi minut täytyi tänne tuoda? Olisin voinut tulla myöhemminkin...", Reiner katsahti merkitsevästi paljon pidempään Bertoltiin kysyessään äskeistä, hänen saapuessaan asuntoon Annien lisäksi(?). Hän jäikin mietteliäästi odottamaan, mikä olisi toisen syy tuoda hänet lähes väkipakoin tänne heidän asuntoonsa. Oliko siihen tarpeeksi hyvä syy purtavaksi?

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

27.10.2017 00:02
Kaikeksi onneksi Artemis oli unohtanut tyystin Kain melko purevatkin huomautukset, heidän siirryttyään Kain sanojen mukaan astraalimaailmaan, sillä muutoin Artemis olisi luultavasti siirtänyt älynlahjansa lähinnä purevan vastauksen keksimiseen. Nyt sellainen jäi antamatta ja Artemis keskittyi sekä Kain sanoihin, että robotin rakenteen tutkimiseen.
"Ei syytä huoleen, olen valmis", Artemis tokaisi Kaille ja virnisti vinosti, kääntyessään yhteistyökumppaniaan kohti.
Kain vastatessa Artemiksen sanoihin loitsun vaikuttavuudesta, nuori nero itse päätyi kuuntelemaan hieman puolihuolimattomasti, sillä hänen ajatuksensa pyörittelivät jo konseptia siitä, voisiko tällaisia maailmoja hyödyntää jotenkin muutenkin. Pohdinnat jäivät kuitenkin kesken, sillä Kai mitä ilmeisemmin lopetti loitsun ja Artemis heräsi tällä kertaa todelliselta katukivetykseltä, mihin oli valahtanut selälleen. Butlerin massiivinen varjo lankesi heidän ylleen kuin torni, kun Butler seisoi vahdissa päämiehensä ja tämän uuden epäilyttävän yhteistyökumppanin vierellä.
Butlerilla tuskin oli ollut paljoakaan tehtävää, ellei sitten yrittää olla näyttämättä epäilyttävältä, kuten Kai oli huomauttanut, he olivat kuitenkin olleet näkymättömiä.
Artemis nousi istumaan väristen hieman kylmästä, kun kosteus oli imeytynyt hänen puvuntakkinsa selkään, kuitenkin hänen kasvojaan koristi leveä, itsevarma virne. "Kyllä vain, sain kaiken tarvitsemani." Butler vilkaisi Kaita edelleen pistävään tapaansa ja kumartui kiskaisemaan leveällä kädellään suojattinsa jalkeille. "Oletko kunnossa?"
Artemis nyökkäsi ja pyyhki nopeasti vaatteitaan, vaikka kiinnittikin niihin huomattavasti vähemmän huomioita kuin normaalisti. "Olen, ja mikä tärkeintä älynlahjani ovat tallella."
Butler pyöräytti silmiään. "Niin, mikäpä olisi tärkeämpää kuin pitää huolen että suunnitelmanne onnistuu. Varmuuden vuoksi kuitenkin pikainen testi: paljonko on 56 kertaa 987?"
Artemikselta meni vajaa kolme sekuntia vastata ja hän oli jo kumartunut salkkunsa puoleen. "55 272, voit tarkistaa laskimestasi, mikäli sinusta tuntuu, että vastaukseni on epäluotettava."
Butler tyytyi murahtamaan. "Eiköhän tuo riitä." Hän soi Kaille pienen nyökkäyksen, jonka oli kaiketi määrä tarkoittaa: 'En edelleenkään pidä tästä, mutta koska kaikki näyttäää olevan kunnossa, saat pitää kaikki hampaasi tallella.'
Artemis ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin työkaluihin edessään, sekä edelleen jäädytettyyn robottiin. Artemis kiersi koneen vielä pari kertaa ympäri, vaikka olikin nähnyt sen sisäisen rakenteen. Vaikka päältä päin näytti, että robotin ulkokuori olisi saumaton, sisältä päin Artemis oli huomannut pikkuruiset ruuvit, joilla levyt oli kiinnitetty paikoilleen. Artemis käytti hetken pohtimiseen, miten saisi pikkuruiset ruuvit avattua, hänellä ei ollut päihin sopivaa meisseliä, eikä myöskään tarpeeksi pientä. Hetken hän katseli robottia mietteliäänä, sormenpää laskettuna leualleen.
"Aivan, magneettikenttä voisi toimia", hän mutisi itsekseen. Hän sormeili hetken salkkunsa sisältöä ja kalasti sieltä lopulta pienet magneetit. Hetken kuluttua hän suoritti toimenpiteen, jonka avulla sai luotua magneettikentän ruuvin pään ympärille, niin että sai nitkutettua sitä sen verran ulos kannattimistaan, että kykeni tarttumaan siihen tavallisilla pinseteillä. Saman toimenpiteen hän suoritti muille ruuveille.
Juuri nyt nuorukainen oli niin keskittynyt tehtävään, että hän ei edes ryhtynyt selostamaan oman älykkyytensä tuloksia, ja Butler tiesi pysyä hiljaa kun nuori herra keskittyi.
Hän ujutti varovasti robotin pään takana sijaitsevan laatan irti, päästen näin käsiksi lukuisiin johtoihin ja kaapeleihin pinnan alla. Hän sijoitti kehittämänsä lutikan oikeaan vyyhtiin ja kokeili ohjelmaa, jonka oli kehittänyt pienoistietokoneelleen. Robotin pää nytkähti. Artemis virnisti. "Hienoa, nyt se on käytännössä meidän. Voit poistaa jään sen ympäriltä. Lisään vielä oman kameran sen linssiin, jotta näemme niin sanotusti sen silmillä." Artemikselta ei vienyt kauaakaan suorittaa kuvaamaansa toimenpidettä ja pian hän kiinnitti myös laatan takaisin samalla menetelmällä kuin oli irroittanutkin. Tyytyväisesti hymyillen hän pyyhki kätensä yhteen. "Kas niin, mitä tekisimme ensin?"

Nimi: Kai Parker (Erakko)

25.10.2017 21:37
Kai katsahti Artemista tuon esitettyä kysymyksen hänen loitsuunsa liittyen. "Kukaan ei näe meitä tai pääse tuon suolakehän sisään. He vain törmäävät näkymättömään seinään jos yrittävät. Butler ei siis pystyisi juuri nyt suojelemaan sinua mitenkään. Ei sillä, että tänne tulisi ketään lisäksemme." Mies totesi huolettomaan sävyyn langetettuaan alueen rajaavan loitsun. Hän kohotti toista kulmaansa Artemiksen kommentoidessa, ettei tuo tarvitsisi paljoa aikaa. "Butlerin tapaamisen aikana ÄO:si näytti laskevan radikaalisti, joten älä suotta hämmästele, jos olen hieman skeptinen." Kai huomautti hymähtäen omahyväisesti.
Mies tunsi milloin he olivat saavuttaneet määränpäänsä astraalikehoissaan. Hän avasi silmänsä ja hengitti syvään. Näin monimutkaiset loitsut vaativat aina veronsa. Hän huomasi Artemiksen edessään ja päätteli siitä loitsun onnistuneen. Kuten nuorempi poikakin oli näköjään todennut, he eivät voineet koskea mihinkään. Seistyään hetken aloillaan mies lähti seuraamaan Artemista hieman tylsistyneen oloisena. Kai kuunteli pojan luennointia puolihuolimattomasti, sillä hän joutui keskittymään loitsun kasassapitämiseen. "Hieno juttu, voisitko kuitenkin pistää vauhtia tiedusteluusi?" Vanhempi mies sanahti hieman kärsimättömän kuuloisena Artemiksen jatkaessa esitelmäänsä. Hän tiesi, että loitsu saattaisi katketa hetkenä minä hyvänsä, eikä häntä kiinnostanut tehdä sitä uudestaan jos Artemis ei saisikaan kaikkea tarvitsemaansa tietoa. Kai kuitenkin hymähti tyytyväisenä pojan todetessa loitsun olevan vaikuttava. "Tämä on vasta alkua. Monimutkaisemmat astraalimaailmat ovat hieman mielenkiintoisempia." Mies totesi saatuaan ymmärtää, että Artemis oli löytänyt kaiken tarvitsemansa. Niinpä Kai lopetti loitsun.
Hän hätkähti hereille kostealta kadulta ja nousi istumaan hieman hengästyneenä. Kai tiesi jo, että hänen raja- tai näkymättömyysloitsunsa oli hiipunut yhteyden katkettua. Mahdollisesti molemmat. Kai vilkaisi Artemista ennen kuin käänsi huomionsa suolakehän ulkopuolella seisovaan Butleriin. Tuon olemuksesta päätellen ainakin näkymättömyysloitsu oli ehtynyt. "Toivottavasti sait kaiken tarvitsemasi." Kai totesi noustuaan seisomaan ja puhdistaessaan vaatteitaan maasta tarttuneesta liasta. Pian he pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa viimeistä vaihetta.

Nimi: Marco Bott (Izvor)

19.10.2017 22:49
Marco ei oikeastaan jäänyt odottamaan Jeanin vastausta kysymykseensä vaan käveli tiskille katsomaan, joutuisivatko he jäämään töihin. Takaansa hän kuuli Bertoltin sanovan: "No niin, oli mukava jutella, toivottavasti teillä tosiaan on hyvä tuuri vuorojen suhdeen. Meidän pitää nyt mennä." Marco vilkaisi olkansa ylitse ja vilkutti lyhyesti Reinerin, Bertoltin ja Annien suuntaan. Bertolt väläytti hänelle nopean hymyn ottaessaan samalla Reineria käsivarresta, kaiketi aikeinaan johdattaa hänet ovelle. Marco kääntyi takaisin menosuuntaansa. Suurin osa oli jo ehtinyt käydä vilkaisemassa, mikä vuoro heille oli määrätty, joten pisamakasvoinen mies saattoi vaivatta lähestyä listaa. Hän silmäili sen läpi etsiessään heidän nimiään. Pian hän erotti sekä omansa, että Jeanin nimen listassa. Hän hymähti hieman itsekseen ennen kuin kääntyi ja palasi Jeanin luokse. "No, näyttää siltä, että sinulla oli parempi tuuri kuin minulla. Saat lähteä kotiin, minä joudun jäädä töihin", Marco hymyili hieman vaisusti ystävälleen. "En oikeastaan tiedä, mitä tekemistä meille juuri nyt on, mutta eiköhän se kohta selviä." Sitten izvorilaisen kasvot kääntyivät jälleen tuttuun hymyyn ja hän pukkasi kevyesti Jeanin olkaa. "No, rentoudu sinä sitten minunkin puolestani. Parasta että menen selvittämään, mitä tekemistä minulle on keksitty."

Nimi: Artemis Fowl (Sobra)

19.10.2017 22:28
Artemis virnisti vinosti. "Toistaiseksi", sitten hän jätti kuitenkin Kain latinan sanavarastosta keskustelemisen sikseen ja nyökkäsi lyhyesti. "Toivotaan tosiaan että olet oikeassa." Astuttuaan kehään Kain perässä Artemis nyökkäsi. "Kukaan ei näe meitä, joten olenko oikeassa olettaessani, että Butler saa lähinnä pitää huolen, ettei kukaan vahingossa törmää meihin, vai onko sekin loitsusi takia mahdotonta?" Nuoren rikollisneron äänessä oli utelias sävy ja hän kallisti hieman päätään vilkaistessaan rotevasta henkivartijasta uuteen yhteistyökumppaniinsa. "Mikäli loitsu suojaa siltäkin, niin sittenhän sinun tehtävästäsi tulee vieläkin yksinkertaisempi Butler", Artemis sanoi huolettomaan sävyyn, mutta Butler ei näyttänyt yhtä iloiselta ja vain murahti lyhyesti, kädet ristittyinä. "Parasta olisi", Butler vain lausahti lyhyesti Kain teatraalisille vakuutteluille. Artemis näki hänen siristetyistä silmistään, kuinka suurikokoinen mies selkeästi piti Kaista koko ajan vähemmän.
Artemiksen astuessa suolakehään Kain perässä hän vilkaisi Butleria olkansa ylitse. "Niin ja en puhunut täysin totta sanoessani, että Kai kutistaa meidät. Jos tarkkoja ollaan niin robotin sisälle matkaavat vain tietoisuutemme."
Hän käänsi katseensa kiireesti nuoreen mieheen edessään, ettei näkisi Butlerin entistä paheksuvampaa ilmettä. "Olisit voinut sanoa tuon suoraan." Artemis kohautti olkiaan. "Sanoin sen nyt."
Kai langetti loitsunsa ja istuutui alas katukivetykselle. Artemis katseli häntä ja ympärilleen. "Kiintoisaa", hän lausahti lyhyesti. Mistään ei huomannut, että he olisivat suojassa ulkopuolisten katseilta, mutta hän luotti Kain onnistuneen.
Artemis seurasi Kain esimerkkiä ja istuutui risti-istuntaan katukivetykselle miestä vastapäätä. Lapsinero ei liiemmin pitänyt siitä, miten edelleen myrskyn jäljiltä märästä kivetyksestä imeytyi kosteutta hänen housuihinsa. Kuitenkin hän pysyi kerrankin vaiti asiasta, eikä valittanut.
Artemis katseli Kaita hetken pistävän sinisillä silmillään ennen kuin sulki ne ja keskittyi. "Selvä se. Mikäli minun on yhä luottaminen siihen, että ÄÖ:ni on pysynyt ennallaan, uskon ettemme tarvitse paljoa aikaa", Artemis hymähti. Hän kuuli Kain aloittavan loitsun ja keskittyi miehen mutisemiin sanoihin. Hän tiesi Butlerin tarkkailevan silmä kovana tapahtumia.
Pian Artemis tunsi ikään kuin tuulen pyyhkäisevän lävitseen ja huomasi siirtyneensä keskelle johtojen ja piirilevyjen täyttämää sekamelskaa, vaikka todellisuudessa hänen ruumiinsa tietysti istui yhä kivetyksellä kuten Kainkin.
Hän näki miehen seisomassa itseään vastapäätä. Artemis käveli verkkaalleen eteenpäin. Tunne oli kummallinen. Vaikka hänen järkensä kertoi, ettei hän oikeasti ollut täällä, kaikki tuntui silti todellliselta. Kuitenkaan hän ei kyennyt koskettamaan mitään, mikä riitti paljastamaan, etteivät he tosiaan olleet oikeasti robotin sisällä kuten vaikutti.
Artemis tutki lyhyen hetken robotin rakennetta vaiti, ympäriinsä kävellen. "Meidän onneksemme tämä ei tosiaan ole edes niin monimutkainen kuin pelkäsin. Rakenne itsessään on ajatuksen tasolla edistynyt, joku älykäs on selkeästi suunnitelman takana. Kuitenkaan toteutus ei selvästikään yllä aivan samalle tasolle. Juotokset on tehty hivenen huolimattomasti, sarjatuotantoa sanoisin. Izvorilla on ollut vain kiire saada näitä tehtyä ja nyt se kostautuu." Artemis siristi silmiään katsellessaan miten robotin ulkokuori oli kiinnitetty paikalleen. "Hyvä puoli on sen, että tiedän nyt miten kaapata tämän haltuumme. Kaapelit eivät ole turhan hyvin suojattuja, yksi samanlainen lutikka, kuin se, jonka kiinnitin kameran ympäri ja saamme homman hoidettua. No tarkemmin sanottuna tietysti hieman paranneltu versio siitä, mutta kuitenkin. Se katkaisee alkuperäisen ohjausignaalin ja antaa meille tilaisuuden ohjata sitä." Artemis painoi sormenpäänsä vastakkain. "Nyt täytyy vain selvittää vielä, millä mekanismilla tämän robotin ulkokuori on kiinnitetty." Hän vilkaisi Kaita olkansa ylitse. "Tämä loitsu on kieltämättä aika vaikuttava."

Nimi: Kai Parker (Erakko)

18.10.2017 22:38
Kai tutkaili edessään olevaa robottia kuunnellessaan Artemiksen kommentteja puolihuolimattomasti. Ohimennen hän kuuli jotakin yllätyksetöntä, kuten oli arvellutkin. Nuorempi poika jatkoi viisastelua, mutta tällä kertaa hänen sanavarastonsa suhteen. ”Enpä taida. Ihan hyvin minä olen pärjännyt ilman sinuakin.” Hän vastasi pojan todetessa, että hän voisi kysyä tuolta apua sanojen suhteen.
Hän katsahti jäädytettyä robottia pohdiskellen Artemiksen mainitessa sen silmästä. ”Enpä usko, että se juuri tällä hetkellä lähettää yhtikäs mitään.” Kai totesi kepeästi ja katseli ympärilleen Artemista odotellessaan. Hän vilkaisi kaksikkoa toinen kulma hieman kohollaan kuullessaan pojan vajaahkon selityksen heidän suunnitelmastaan ja Butlerin huolen heidän sijainnistaan. ”Tuo tosiaan oli yksinkertaistettuna.” Kai huomautti näyttäen hieman huvittuneelta. ”Ja mitä sijaintiin tulee, teen ympärillemme loitsun, jolla kukaan ei pääse luoksemme eikä robotti pääse pois ja lisäksi muutan meidät myös näkymättömiksi. En minä aivan kaikkea tee spontaanisti.” Mies huomautti katsoessaan Butleria virnistäen. Hän ei ollut yllättynyt ison miehen uhkailusta, muttei ottanut sitä aivan tosissaankaan. ”Tietenkin, Sir. Käytökseni tulee olemaan moitteetonta.” Kai vastasi teatraalisesti kumartaen ja iski silmää pojan henkivartijalle ennen rajaloitsun aloittamista. Hänellä ei mennyt siihen kauaa, eikä loitsun reunaa huomannut muusta, kuin maassa olevasta suolakehästä. Odottamatta Butlerin vastausta hän myös langetti näkymättömyysloitsun heidän ylleen yhdellä sanalla: ”Invisique”.
Kai istui alas katukiveystä vasten ja otti olosuhteisiin nähden mukavimman löytämänsä asennon. ”En osaa sanoa kuinka kauan voi pitää loitsua pystyssä, joten meidän kannattaa hoitaa homma mahdollisimman nopeasti.” Hän totesi oltuaan hetken hiljaa. Vanhempi mies ei jäänyt enää kyselemään oliko Artemis valmis, vaan aloitti loitsun. ” Phasmatos Tribum, Nax Ex Veras, Es Tas Sue Sasta Nanse, Transum Viso. Mas Tenas Quisa, Nas Metam… Phasmatos Tribum, Nax Ex Veras, Es Tas Sue Sasta Nanse, Transum Viso. Mas Tenas Quisa, Nas Metam…”

©2017 Legendat - suntuubi.com